Terapian taustateoria

Sosiaalisten tilanteiden pelossa keskeistä on se, että pelkää olla toisten huomion kohteena. Pelosta kärsivä uskoo, että jotakin ikävää tapahtuu, jos joutuu pelkäämäänsä sosiaaliseen tilanteeseen. Usein peloista kärsivä uskoo muiden ajattelevan heistä pahaa tai tulevansa nolatuksi tilanteessa. Pelko on ajatuksissa ja tuntuu kehossa jo etukäteen ja saa välttelemään hankalilta tuntuvia tilanteita. Jännittäessä sosiaaliset tilanteet eivät myöskään ole yhtä mielekkäitä kuin ennen sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymistä. Useimmiten noidankehämäinen pelkojen kehittyminen alkaa nuorena, yleisimmin 11 – 15 vuoden iässä.

Sosiaalisten tilanteiden pelon nettiterapia perustuu kognitiiviseen malliin, joka nykytiedon valossa on sosiaalisten pelkojen hoidossa toimivimpia lähestymistapoja. Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen vaikuttavat toisiinsa. Terapiassa hyödynnetään tietoa siitä, että muuttamalla toimintatapoja voidaan vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Jos esimerkiksi pelkää koiria, on yleistä vältellä niitä. Mutta jos muuttaa toimintatapojaan ja hiljalleen totuttautuu koirien läheisyyteen, koiriin liittyvä pelon tunne vähenee. Vastaavasti ajattelumallejaan muokkaamalla voi vaikuttaa tunteisiin ja muuttaa käyttäytymistään.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan ajatella noidankehänä (kuva), jossa tilanteiden välttely ja ajatukset kuten ”nolaan aina jännittyneenä itseni uusien ihmisten edessä” vahvistavat kielteisiä uskomuksia ja pitävät yllä pelkoja. Ulospääsyn avain on kohdata sinnikkäästi noita pelkoja.

Nettiterapiassa keskitytään työskentelemään kolmen noidankehää ylläpitävän osa-alueen kanssa. Ensimmäiseksi negatiivisia uskomuksia, ajatuksia ja mielikuvia tunnistetaan ja lähdetään muokkaamaan. Toiseksi sosiaalisten tilanteiden välttelyä ryhdytään purkamaan asteittain kohtaamalla ahdistusta herättäviä tilanteita ja vähentämällä niissä näennäistä turvaa tuovia toimia (turvakäyttäytyminen) kuten katsekontaktin välttämistä ja puhumattomuutta. Tarkoitus on kohdata pelot täysimittaisina ja kokea, ettei siitä mitään ikävää seurannutkaan. Kolmanneksi työskennellään huomion suuntaamisen kanssa niin, että sosiaalisissa tilanteissa voisi keskittyä olennaiseen, eikä huomio olisi valtaosan ajasta kiinnittyneensä itseen ja omiin fyysisiin jännittämisen tuntemuksiin. Huomion suuntaamisessa onnistuminen helpottaa merkittävästi ahdistusta tilanteessa ja tekee tilanteista mielekkäämpiä.



 

​​