Sosiaalisten tilanteiden pelko

Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsivä, pelkää olla toisten huomion kohteena. Hän uskoo, että jotakin ikävää tapahtuu, jos hän joutuu pelkäämäänsä sosiaaliseen tilanteeseen. Usein peloista kärsivä uskoo muiden ajattelevan hänestä pahaa tai tulevansa nolatuksi tilanteessa.

Pelko on ajatuksissa ja tuntuu kehossa jo etukäteen ja saa välttelemään hankalilta tuntuvia tilanteita. Jännittäessä sosiaaliset tilanteet eivät myöskään ole mielekkäitä. Useimmiten noidankehämäinen pelkojen kehittyminen alkaa nuorena, yleisimmin 11–15 vuoden iässä.

Yksiselitteistä syytä pelon kehittymiselle ei tiedetä. Ainakin seuraavien asioiden uskotaan vaikuttavan:

• perinnöllinen alttius
• vanhemmilta opitut mallit
• aiemmat kokemukset sosiaalisissa suhteissa.​​
  
  

Sosiaalisten tilanteiden pelon nettiterapia perustuu kognitiiviseen malliin, joka nykytiedon valossa tehoaa vaivaan. Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen vaikuttavat toisiinsa.

Jos esimerkiksi pelkää koiria, on yleistä vältellä niitä. Mutta jos hiljalleen totuttautuu koirien läheisyyteen, niihin liittyvä pelko vähenee. Vastaavasti ajattelumallejaan muokkaamalla voi vaikuttaa tunteisiin ja muuttaa käyttäytymistään.

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voidaan ajatella noidankehänä (katso kuva alempana), jossa tilanteiden välttely ja ajatukset kuten ”nolaan aina jännittyneenä itseni uusien ihmisten edessä” vahvistavat kielteisiä uskomuksia ja pitävät yllä pelkoja. Ulospääsyn avain on kohdata sinnikkäästi noita pelkoja.

Terapian tavoitteita

Nettiterapiassa keskitytään kolmeen noidankehää ylläpitävään osa-alueeseen:

1. Negatiivisia uskomuksia, ajatuksia ja mielikuvia tunnistetaan ja lähdetään muokkaamaan.
2. Sosiaalisten tilanteiden välttelyä ryhdytään purkamaan asteittain kohtaamalla ahdistusta herättäviä tilanteita ja vähentämällä niissä näennäistä turvaa tuovia toimia (turvakäyttäytymistä), kuten katsekontaktin välttämistä ja vaikenemista. Tarkoitus on kohdata pelot täysimittaisina ja kokea, ettei siitä seuraa mitään ikävää.
3. Pyritään suuntaamaan potilaan huomiota niin, että hän voi alkaa sosiaalisissa tilanteissa keskittymään olennaiseen. Eli hänen huomionsa ei olisi enää valtaosan ajasta kiinnittyneensä itseen ja omiin fyysisiin jännittämisen tuntemuksiin. Onnistunut huomion suuntaaminen helpottaa merkittävästi ahdistusta ja tekee tilanteista mielekkäämpiä.