Terapian taustateoria

Yleistyneellä ahdistuneisuudella tarkoitetaan pitkäaikaista huolestuneisuutta tai murehtimista. Joskus puhutaan yleistyneestä tuskaisuudesta. Yleistynyt ahdistus on pitkäaikaista eikä rajoitu tiettyihin olosuhteisiin. Keskeisiä oireita ovat liiallinen ahdistuneisuus ja huolestuneisuus arjen tapahtumista, ongelmista ja tulevaisuudesta. Ahdistuneisuudessa voi olla mukana fyysisiä oireita kuten sydämen tykytystä, hikoilua, vapinaa tai muita autonomisen hermoston aktivoitumiseen liittyviä tuntemuksia. Oireilu saattaa vaihdella, mutta on pitkäaikaista eikä johdu mistään tilanteesta eikä ole luonteeltaan kohtauksellista eikä johdu somaattisesta sairaudesta (esimerkiksi kilpirauhassairaudesta tai vastaavasta)

Yleistyneessä ahdistuneisuudessa pidetään keskeisenä toistuvia huolia ja pelkoja. Siksi terapia painottuu huoliajatusten ja epävarmuuden tunteiden käsittelemiseen. Terapia perustuu kognitiiviseen ja käyttäytymisterapeuttiseen tietoon. Sen mukaan ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa. Eri tilanteissa syntyvät ajatukset vaikuttavat siihen, mitä tilanteessa tunnetaan ja miten siinä toimitaan. Jos ajattelee esimerkiksi tulevasta kokeesta: ”hyvin se menee, pärjään ihan riittävän hyvin”, tuntee ja toimii eri tavalla, kuin jos ajattelee: ”voi ei, minä en koskaan pärjää kokeissa”.

Ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen vaikuttavat toisiinsa. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa hyödynnetään tietoa siitä, että muuttamalla toimintatapoja voidaan vaikuttaa ajatuksiin ja tunteisiin. Jos esimerkiksi pelkää koiria, on yleistä vältellä niitä. Mutta jos muuttaa toimintatapojaan ja hiljalleen totuttautuu koirien läheisyyteen, koiriin liittyvä pelon tunne vähenee. Vastaavasti ajattelumallejaan muokkaamalla voi vaikuttaa tunteisiin ja muuttaa käyttäytymistään. Tunteiden ja ajatusten muokkaamiseen käytetään erilaisia harjoituksia ja tehtäviä. Myös tässä terapiassa saat jokaisen istunnon lopussa välitehtävän, joka sinun tulee tehdä ennen seuraavan istunnon alkua.

Seuraava kuva havainnollistaa ajatusten, tunteiden, kehon tuntemusten ja käyttäytymisen välistä yhteyttä. Terapiassa huolista pidetään päiväkirjaa, välttelyä pyritään purkamaan, ajatuksia muokkaamaan uudelleen ja tulkitsemaan ahdistusta virittäviä tilanteita toisin. Samalla tehdään pieniä käyttäytymiskokeita, joissa pienten harjoitusten kautta vallataan takaisin tilaa liialliselta murehtimiselta.