Vanhemmat, kaverit, opettajat, auttavat tahot yms. voivat auttaa nuorta vain tiettyyn rajaan asti mikäli nuorelta itseltään puuttuu oma tahto/motivaatio avun vastaanottamisen ja muutoksen suhteen. Vastustus ja nuoren omien vahvojen mielipiteiden esille tuominen on tavallinen ilmiö ja nuorella on täysi oikeus kaikkien mielipiteidensä ilmaisuun. Niitä ei siis pidä kenenkään pelästyä. Nuoren motivaatio usein myös lisääntyy luottamuksen ja yhteistyön edetessä. Nuoren itsensä on tärkeää tuoda rohkeasti esille omia toiveitaan ja tavoitteitaan tuen, hoidon tai muun vastaavan yhteistyön suhteen.

Nuoren ja aikuisten on hyvä itse pohtia miksi nuori vastustaa yhteistyötä: Onko taustalla aiemmat pettymykset avun suhteen, kokemus siitä että mikään ei kuitenkaan auta, kukaan ei oikeasti välitä, ongelma on oikeasti vanhempien eikä minun, en tunnista olevani avun tarpeessa tai sairas.

Nuoren positiivisen motivaation merkkejä ovat sovituista tapaamisajoista kiinni pitäminen, sekä halu käydä läpi asioita omalla henkilökohtaisella tavallaan. Motivaation taso voi vaihdella päivän tai elämäntilanteen mukaan. Nuori ei poikkea tästä muihin ihmisiin verrattuna. Jos tuntuu että nuoren motivaatio on aivan nollassa, niin asia on hyvä käydä avoimesti läpi yhdessä nuoren ja hänen läheistensä kanssa. Motivaatiota voi herätellä esimerkiksi pitämällä sovitun tauon tapaamisista tai etsimällä yhdessä nuoren kanssa uuden lähestymistavan nuoren ongelmaan tai tilanteeseen liittyen. Psyykkistä työskentelyä ei voi nopeuttaa vaan nuori itse määrittelee etenemisen tahdin. Ketään ei voi pakottaa keskustelemaan.