Jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan

​Suru on henkilökohtainen kokemus, ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua.​

Suruun vaikuttavat muun muassa ihmisen persoonallisuus ja aiemmin koetut menetykset, surun aiheuttaneen menetyksen luonne sekä suruprosessin aikana muilta ihmisiltä saatu tuki.

Jos menetys koskee esimerkiksi kokonaista perhettä tai ystäväpiiriä, se voi joko lähentää tai loitontaa henkilöitä toisistaan. Osapuolia voi hämmentää jo pelkästään se, että ihmisillä on taipumus toipua eri tahdissa ja ilmaista surua eri tavoin. Kaikilla ihmisillä on myös omanlaisensa suhde menetettyyn asiaan tai ihmiseen.

Joskus meidän odotetaan ilmaisevan suruaan juuri tietyillä tavoilla, esimerkiksi itkemällä hautajaisissa tai puhumalla tapahtuneesta. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan kykene ilmaisemaan tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Toiset saattavat purkaa suruaan toimintaan. Jotkut saattavat olla vielä lamaantuneita ja sokissa, kun toiset alkavat jo käsitellä tapahtunutta.

Joskus erilaiset suremistavat voivat aiheuttaa hämmennystä. Jotkut saattavat odottaa, että kaikki muut käyttäytyvät samalla tavalla ja surevat samoin kuin he, vaikka suremisen muodot ja surusta toipuminen ovat yksilöllisiä asioita. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus käsitellä tapahtumaa haluamallaan tavalla. Erilaisten suremistapojen hyväksyminen auttaa surun jakamisessa ja jaksamisessa.

Suruun liittyy useita erilaisia tunteita: suunnatonta ikävää, halua kieltää tapahtunut, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, ahdistusta, syyllisyyttä ja vihaakin. Tunteet yleensä muuttuvat ja helpottuvat ajan kanssa. Viha saattaa muuttua esimerkiksi kaipaukseksi ja kaipaus puolestaan haikeudeksi.

Surun kokeminen voi ilmetä esimerkiksi

  • muistikuvina menetystä ihmisestä tai asiasta
  • lohduttavien muistojen etsimisenä
  • menetetyn ihmisen tai asian tarpeena
  • suruna, kaipauksena, mielialassa tapahtuvina muutoksina
  • lohduttavina unina menetetystä ihmisestä tai asiasta.

>> Palaa oma-apuohjelmaan

 

​​​​​Suru tuntuu kehossa

Myös keho voi reagoida suruun: päätä särkee, vatsa oireilee, tulee muistikatkoja, väsymystä, lihasjäykkyyttä ja hädän ja ahdistuksen tunteita. Itkeminen on kehon tyypillisimpiä tapoja käsitellä surua.​

Sureminen on fyysisesti raskasta, joten on tärkeää yrittää syödä riittävästi ja terveellisesti. Suru vaikeuttaa yleensä nukkumista, mutta jos vain mahdollista, kannattaa edes yrittää nukkua riittävästi. Unentuloa voi auttaa esimerkiksi syömällä hiilihydraattipitoista ruokaa ennen nukkumaanmenoa ja kuuntelemalla rentoutusäänitettä. Myös lämmin suihku ja makuuhuoneen huolellinen tuuletus saattavat auttaa. Ajatukset olisi hyvä yrittää suunnata ennen nukkumaanmenoa johonkin muuhun kuin surulliseen tapahtumaan.​

>> Palaa oma-apuohjelmaan

 

Surun keskellä ajatus tulevaisuudesta voi kadota

Surulliset tunteet ja ajatukset tulevat usein aaltoina; toisena päivänä on helpompaa kuin toisena. Vähän kerrassaan tunteet alkavat yleensä tasaantua ja menetyksen kanssa pystyy elämään. Vähitellen elämään tulee taas yksittäisiä hetkiä, kokonaisia päiviä ja viikkoja, jolloin järkyttävää tapahtumaa ei enää ajattele jatkuvasti. Kriisin ollessa pahimmillaan saattaa tuntua siltä, että on vain menneisyys ja nykyhetki. Myöhemmin elämää pystyy kuitenkin taas ajattelemaan viikkojen, kuukausien ja vuosien päähän. Syntyy ajatuksia ja toiveita tulevaisuudesta.​

Joskus suru voi pitkittyä tai muuttua masennukseksi. Erityisesti silloin ulkopuolisesta avusta saattaa olla hyötyä. Yleensä suru muuttuu kuitenkin vähän kerrassaan muistelemiseksi, elämänilon löytäminen helpottuu ja suremiseen käytetyt voimavarat suunnataan toisiin asioihin. Suru voi kuitenkin välillä nousta joksikin aikaa pinnalle, esimerkiksi tapahtuman vuosipäivänä.

>> Palaa oma-apuohjelmaan