Minäkuva ja vaikea elämäntilanne

Minäkuva tai identiteetti on ihmisen oma näkemys itsestään. Tämä käsitys voi liittyä niin ominaisuuksiimme kuin rooleihimme ja vastaa kysymykseen ”kuka minä olen”.

Järkyttävät kokemukset koskettavat usein tärkeimpiä ja perustavanlaatuisia minäkuvan osa-alueita, mistä tuloksena voi olla hämmennys. Elämä voi tuntua sekavalta ja merkityksettömältä. Oma tarina saattaa hetkeksi pysähtyä, siihen tulee särö, tai sen koetaan katkeavan kokonaan. Pohdinnan ja etsimisen myötä minäkuva voi kuitenkin uudistua tai lujittua. Toipumisen kautta saat kokemuksen kriisistä selviämisestä ja voit jatkaa omaa elämääsi.

Vaikea elämäntilanne voi tuoda esille luonteenpiirteitä tai muita ominaisuuksia, joita ei ole aiemmin tunnistanut itsessäsi olevan, ehkä jopa täysin uusia puolia ja voimavaroja.

>> Palaa oma-apuohjelmaan

 

​​​​​Minäkuva ja sosiaaliset suhteet

Usein vaikeissa elämäntilanteissa ystävyys- ja perhesuhteet joutuvat koetukselle, ja niissä voi tapahtua suuriakin muutoksia. Asema omassa lähipiirissä voi muuttua, ja nuoresta saattaa tuntua, että häneen suhtaudutaan "vaikeita kokeneena" eikä niinkään omana itsenään.

Voimme joutua määrittelemään oman paikkamme uudelleen. Aiemmat roolit omassa lähipiirissä ja yhteiskunnassa voivat tuntua epämieluisilta tai ristiriitaisilta. Mihin minä kuulun? Ihmissuhteita voi katketa, mutta toisaalta tilanne saattaa osoittaa omista tuttavista ne, jotka todella kannustavat ja tukevat hädän hetkellä. Arvostus ja avoimuus ystävien kesken voi lisääntyä.

Ihmisillä saattaa olla erilaisia käsityksiä siitä, miten muut ihmiset surevat tai miten vaikeista elämäntilanteista toipuminen etenee. Muiden odotukset voivat aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Läheiset saattavat esittää loukkaavia kysymyksiä, kuten ”miksi vielä suret” tai vastavuoroisesti "kuinka sinä näin nopeasti olet toipunut". Jokaisella meillä vaikean asian käsittely etenee kuitenkin omaa tahtiaan. Läheisten kysymykset kertovat siitä, että sinulle tapahtunut koskettaa myös heitä ja herättää heissä erilaisia tunteita.

Uskomukset ja vaikea elämäntilanne

Uskomukset ovat todellisuutta kuvaavia yleistyksiä. Uskomukset eroavat käsityksistä siinä, että käsitys tunnistetaan mielipiteeksi, mutta uskomukset ovat meille "yleisiä totuuksia". Uskomukset ovat yksilöllisiä tapojamme nähdä asioita, meidän mielissämme totuudeksi muodostuneita käsityksiä. Uskomukset auttavat jäsentämään maailmaa.

Kuva: Esimerkkejä uskomuksista

Uskomukset koskevat niin ympäristöämme, käyttäytymistämme, taitojamme kuin omaa itseämme. Järkyttävät tilanteet saattavat horjuttaa perususkomuksiamme ja vaikuttavat uskomuksiin itsestämme. Monet uskomukset, joita meillä on ollut elämästä ja sen tärkeimmistä asioista, voivat muuttua vaikeiden elämäntilanteiden seurauksena ja kääntyä jopa päälaelleen. Yksi tällainen muutos voi olla esimerkiksi uskomuksen "tuskin minulle sellaista sattuu" muuttuminen "kaikki on mahdollista" -ajatteluksi.

Miten uskomus syntyy?

Uskomuksia syntyy elämän aikana, ja ne muuttuvat myös yksittäisten, järkyttävien tapahtumien seurauksena. Vaikeat elämäntilanteet voivat lisäksi tuoda esille aiemmin tiedostamattomia uskomuksia. Mitä voimakkaampi tunnereaktio tilanteessa syntyy, sitä todennäköisemmin myös uskomukset muuttuvat.

Yleensä käy myös niin, että mitä harvinaisempi äkillinen tapahtuma on, sitä todennäköisemmin siitä kehittyy uskomus. Äkillisessä vaaratilanteessa voi esimerkiksi syntyä voimakas uskomus uhan toistuvuudesta, jonka vuoksi ihminen voi alkaa välttämään samantyyppisiä tilanteita.

Ihmiset ja tilanteet eroavat siinä, kuinka paljon toistoa täytyy olla ennen kuin uskomus syntyy. Kielteiset tapahtumat synnyttävät usein uskomuksia nopeammin kuin myönteiset tapahtumat.

Mikä merkitys uskomuksella on?

Kokemustemme perusteella uskomukset muodostavat mielessämme kokonaisuuksia, jotka ohjaavat toimintaamme, muistamistamme ja ajatteluamme. Toimintamme määräytyy aina uskomuksistamme käsin.

Toimintaan liittyvät uskomukset liittyvät esimerkiksi kykyihimme. Uskomus toimii motivaation tavoin. Jos emme usko kykenevämme johonkin, emme todennäköisesti edes yritä. Tällöin uskomus vahvistuu, sillä emme saa vaihtoehtoisia kokemuksia eikä meille kehity uudenlaisia taitoja. Uskomus ylläpitää näin itseään.

Muistamme kokemuksistamme helpommin ne asiat, jotka sopivat uskomuksiimme. Yksittäisen onnistumisen vaikutus voi olla vähäinen, jos ihmisellä on juurtuneita kielteisiä käsityksiä hänelle tapahtuvista asioista. Toisaalta, jos uskoo kykyihinsä, ei yksi epämiellyttävämpi kokemus vaikuta yhtä paljon.

Yksi perustavanlaatuinen uskomus liittyy siihen, onko tapahtumien taustalla ensisijaisesti jokin henkilökohtainen ominaisuus vai tilannetekijä. Jos meille tapahtuu jotain positiivista, on mukavaa ajatella sen johtuvan omista kyvyistämme. Kun taas jotain epämiellyttävää sattuu, tuntuu paremmalta ajatella, että jokin ulkopuolinen aiheutti tilanteen.

Suunta voi myös olla toinen. Onnistumistilanteessa ihminen saattaa uskoa, että tilannetekijät vaikuttivat enemmän kuin hän itse ja että epäonni johtuu hänen omasta huonoudestaan. Jos uskomukset ovat sen suuntaisia, että kaikki kielteinen on lähtöisin henkilöstä itsestään tai että omaan hyvinvointiin ei voi lainkaan itse vaikuttaa, on vaarana esimerkiksi masentuminen.

Uskomukset itsestä ja omista kyvyistä

Uskomukset ja minäkuva ovat koko ajan yhteydessä toisiinsa. Suhtaudumme asioihin ja itseemme uskomustemme kautta. Ainutkertaiset tapamme nähdä asioita vaikuttavat siihen, miten itsemme koemme.

Uskomukset käsittelevät muun muassa niitä asioita, joiden oletamme olevan meille mahdollisia. Tavoittelemme asioita, joihin uskomme pystyvämme. Se, mihin uskomme pystyvämme, määräytyy uskomuksista käsin.

Uskomukset omista kyvyistä ja ominaisuuksista luovat tai vähentävät mahdollisuuksiamme. Mitä enemmän meillä on tapoja tulkita asioita, sitä enemmän meillä on mahdollisuuksia. Eli mitä väljemmät uskomukset meillä on kyvyistämme, sitä enemmän meillä on vaihtoehtoja ja asioita, joita voimme tavoitella. Uskomukset eivät sinällään ole "vääriä" tai "oikeita"; uskomukset voivat olla jumiuttavia tai eteenpäin vieviä.

Jos uskomuksemme estävät meitä kokeilemasta ja näkemästä erilaisia vaihtoehtoja tai toimintatapoja, meille ei kartu erilaisia kokemuksia. Kokemukset lisäävät taitoja, joiden avulla huomaamme osaavamme. Myönteiset uskomukset lisäävät näitä mahdollisuuksia ja kantavat myös epäonnistumisien yli. Myönteisesti vaikuttava uskomus voisi olla esimerkiksi "minulla on monia mahdollisuuksia, huolimatta tästä ja tästä".

Me ihmiset olemme kuitenkin muutakin kuin sanalliset kuvauksemme ja uskomuksemme itsestämme. Meillä vain on luonnollinen tapa uskoa sitä, mitä mieli sanoo. Esimerkiksi saatamme ajatella, että "en selviä tästä". Jonkin ajan päästä voimme kuitenkin huomata ajatustemme ja olomme muuttuneen.

>> Palaa oma-apuohjelmaan

 

Muuttuvat uskomukset

Emme voi muuttaa menneitä tapahtumia. Muutos voi sen sijaan tapahtua niissä tavoissa, joilla suhtaudumme tapahtumaan ja itseemme. Muuttuvista uskomuksista löytyy avain myös omien mahdollisuuksien muuttamiseen. Tämä ei tarkoita, että järkyttävä tapahtuma olisi ollut oikein tai hyväksyttävä, vaan itselle voi rakentaa mahdollisuuksia elää tuon tapahtuman kanssa.

Koska uskomus on olemassa ajatuksena, kielenä ja sanoina, voimme kiinnittää huomiota siihen, miten itsestämme puhumme. Kieli voi ylläpitää tiettyjä käsityksiä itsestämme.

Vertaa:

"Olen alakuloinen"  vs. "Koen oloni alakuloiseksi"  tai "Minulla on ajatus, että olen alakuloinen."
"Olen epäonnistunut"   vs. "Koen oloni epäonnistuneeksi"  tai "Minulla on ajatus, että olen epäonnistunut."

Mitä huomaat?

Myös ajanmääreiden huomioiminen vähentää asioiden ehdottomuutta. Käytä esimerkiksi sanoja "juuri nyt", "toisinaan" tai "tänään".

Vertaa:

"Olen toivoton"  vs. "Olen viime aikoina kokenut oloni toivottomaksi."

Mitä huomaat?

>> Palaa oma-apuohjelmaan