Nuori tarvitsee lähelleen ihmisiä, turvallisia aikuisia ja läheisiä kaverisuhteita. Murrosikäinen kasvaa ja kehittyy vauhdilla, ja nuori ottaa etäisyyttä vanhempiin ja turvautuu entistä enemmän ikätovereihin. Nuori kuitenkin tarvitsee sekä vanhempia, läheisiä ystäviä että muita turvallisia aikuisia, joiden kanssa jutella kasvuun liittyvistä ajatuksista ja elämään liittyvistä onnistumisista, ilon aiheista, huolista ja murheistakin. Läheisiltä ihmisiltä on tärkeää saada myös myönteistä palautetta ja rohkaisua. Nämä ihmiset kuuluvat nuoren turvaverkkoon.

(Tämä sisältö on tuotettu yhteistyössä Suomen mielenterveysseuran kanssa.)

Turvaverkko turvaa nuorta

Turvaverkkoon voi kuulua aikuisia ja nuoria kodin, koulun, harrastuksien ja vapaa-ajan kautta. Siihen voi kuulua monta ihmistä tai siihen voi kuulua yksi tärkeä ihminen, ja turvaverkko voi myös muuttua eri elämänvaiheissa. Tärkeää on, että jokaisella on turvaverkossaan joku tai joitakin itselle läheisiä ihmisiä.

Turvaverkon ihmiset välittävät nuoresta. He kannustavat ja antavat myönteistä palautetta nuoren onnistumisista ja kuuntelevat, kun jokin asia huolestuttaa tai mietityttää. Kun koulutöiden määrä tuntuu liian isolta, voi asiasta jutella koulussa opettajalle, kotona vanhemmalle tai kaverille, jolla voi olla samoja tunteita. Kun hyvän kaverin tai tyttö- tai poikaystävän kanssa on riitaa, oloa helpottaa, kun asiasta puhuu vaikka kotona. Useimmiten ajatusten ja tunteiden sanominen jollekin ääneen jo helpottaa oloa. Siksipä omaa turvaverkkoa on hyvä kartoittaa, jotta tiedostaa, kenelle omia tunteitaan ja ajatuksiaan voi jakaa.


Turvaverkon jäsenet ovat arvokkaita myös silloin, kun on huolissaan läheisestä tai ystävästä. Huolestaan tulee aina kertoa eteenpäin aikuiselle, sillä jakaminen helpottaa omaa oloa ja tilanteeseen saattaa toisen avulla löytyä ratkaisu. Huolen kertominen on erityisen tärkeää silloin, jos kaveri kertoo luottamuksella esimerkiksi itsetuhoisista ajatuksista, syömishäiriöstä tai muusta sellaisesta, mikä huolestuttaa. Taakka on liian suuri nuoren kannettavaksi, ja se tulee aina kertoa eteenpäin aikuiselle. Nuori ei saa jäädä huolen kanssa yksin.

Rakenna omaa turvaverkkoasi

Kun mietit omaa turvaverkkoasi, pohdi, ketkä elämässäsi ovat turvallisia, luotettavia ja lähestyttäviä henkilöitä. Turvaverkkoon voi kuulua sekä aikuisia että ikäisiäsi, ja myös lemmikki voi joskus olla hyvä kuuntelija.

Turvaverkon keskellä olet sinä itse. Seuraavalle kehälle tulevat sinua lähimpänä olevia henkilöitä, kuten paras ystävä, vanhemmat, sisarukset, lempiopettaja, ehkä valmentaja, soitonopettaja tai nuoriso-ohjaaja. Toisin sanoen sellaisia henkilöitä, joiden kanssa tuntuu helpolta ja turvalliselta jutella. Seuraavalle kehälle tulee niitä henkilöitä, jotka eivät ehkä ole niin läheisiä, mutta joiden puoleen voi kääntyä, jos lähiverkon ihmiset ovat jostain syystä tavoittamattomissa, tai jos jossain tilanteessa tuntuu helpommalta jutella jonkun kanssa, joka ei ole niin läheinen. Esimerkiksi terveydenhoitaja tai kuraattori, koulun rehtori, hyvän kaverin vanhemmat, sukulainen, harrastusporukat tai toiset luokkakaverit, voivat olla tällaisia henkilöitä. Turvaverkko muuttuu ja kasvaa ajan myötä ja sitä voi rakentaa koko elämän ajan.​​

Aikuinen osana nuoren turvaverkkoa

Kun nuori kertoo huolestaan aikuiselle, turvaverkon jäsenelle, on nuoren huoli aina otettava vakavasti. Jos nuori on huolestunut ystävästään, on tähänkin suhtauduttava vakavuudella, sillä nuorella saattaa olla ystävästä tietoa, joka ei ole vielä tullut aikuisen tietoisuuteen.

Aikuinen ottaa nuoren asian tosissaan ja on kiinnostunut nuoresta. Nuoren voi olla vaikea sanoittaa tunteitaan, joten nuoren rauhalliselle ja kiireettömälle kohtaamiselle on tärkeää löytää paikka ja aika. Aikuisella on elämänkokemusta ja taitoa tukea nuorta ja tarvittaessa saattaa nuori avun piiriin.

Ei siis riitä, että nuorelle kerrotaan, mistä hän voisi saada apua, ja millaista apua on tarjolla. Nuori tulee saattaa askelta pidemmälle, aikuisen tuella. Nuoren kanssa voidaan yhdessä varata aika tai kävellä yhdessä esimerkiksi kouluterveydenhoitajan vastaanotolle. Pääperiaatteena on, että nuori tulee saattaa aina pari askelta pidemmälle, kuin mitä nuori itse haluaisi. Samalla aikuisen tulee tukea nuoren arkea: nuorelle tuo turvaa ja luottamusta se, että elämä jatkuu kuten ennenkin, esimerkiksi kotona, luokassa tai nuorisotalolla.​​