Nuoruudessa ystävät ovat erityisen tärkeitä ja kaverien merkitys elämässä kasvaa. Nuori ottaa vanhempiin etäisyyttä ja suhde vanhempiin alkaa pikku hiljaa muuttua. Vanhempien kanssa saattaa tulla enemmän kiistoja kuin ennen ja nuori myös kyseenalaistaa vanhempien asettamia rajoja. Välillä toinen vanhempi on suosiossa, välillä taas toinen. Joskus asioiden kertominen kavereille voi tuntua helpommalta kuin vanhemmille kertominen. Tämä kaikki on luonnollista, murrosikään kuuluvaa kehitystä.

On hyvä muistaa, että vaikka vanhemmat ovatkin toisinaan elämässä enemmän taustalla, ovat omat vanhemmat tärkein ihmissuhde nuoren elämässä. Vanhempien vaativana tehtävänä onkin antaa nuorelle sopivasti vapaut­ta omien siipien kokeilemiseen, mutta myös rajoja, jotta nuoren turvallisuus säilyy ja nuorella on tunne, että hänestä välitetään. Pienetkin yhdessäolon hetket vanhempien ja nuoren välillä ovat arvokkaita, ja yhdessäololle tulee järjestää aikaa. Tarvitaan herkkyyttä, jotta osataan oikeassa hetkessä olla nuoren kanssa, tehdä asioita yhdessä ja samalla keskustella ja kuunnella aidosti. 

(Tämä sisältö on tuotettu yhteistyössä Suomen mielenterveysseuran kanssa.)

KAVERIT TULEVAT ENTISTÄ TÄRKEÄMMIKSI

Murrosiässä kavereiden arvostus tulee nuorelle entistä tärkeämmäksi. Vaatteet, hiusmuoti, mielipiteet, musiikki, elokuvat ja seurusteleminen, kaikki on arvioinnin kohteena. Ikätoverien ihailut ja hyväksyntä vahvistavat nuoren itsetuntoa, mutta samalla pienikin huomautus ikätoverilta voi saada aikaan valtavan tunteiden myrskyn.

Nuoruudessa tyttöjen ystävyyssuhteet ovat usein tiiviitä ja läheisiä. Parhaan ystävän kanssa voidaan viettää lähes kaikki vapaa-aika. Jos joskus käy niin onnettomasti, että paras ystävä viettääkin päivän jonkun muun kanssa, voivat yksinäisyyden ja torjutuksi tulemisen tunteet olla valtavia. Lupaukset, joita pidetään tai jätetään pitämättä, salaisuudet jotka salataan tai paljastetaan, ja palaute, jota annetaan suoraan ja kyselemättä, ovat kaikki merkittävä osa tyttöjen suhdetta, mutta samalla voivat haavoittaa ja pahoittaa mieltä. Pojat taas opettelevat sosiaalisia taitoja enemmän ryhmässä: pojat pelaavat, soittavat, urheilevat ja liikkuvat massoina. Samoin kuin tytöillä, kukaan pojista ei halua erottua ainakaan epäedullisella tavalla joukosta ja toisten antama palaute voi tuntua pahalta, joskus julmaltakin. Ulkopuolelle jääminen voi tuntua loukkaavalta.

Tällaisista murheista ja pettymyksistä on hyvä jutella aikuisen kanssa. Yleensä oma vanhempi on turvallisin aikuinen nuoren elämässä, oma vanhempi tuntee nuoren parhaiten ja vanhemman tehtävä on tukea ja kuunnella nuorta. Turvallinen aikuinen voi myös olla esimerkiksi opettaja, terveydenhoitaja tai nuoriso-ohjaaja. Usein jutellessa mieli rauhoittuu ja isoltakin tuntunut pettymys saattaa saada pienemmät mittasuhteet. Aikuisella on enemmän elämän­kokemusta, ja aikuisella voi olla antaa vinkkejä, esimerkiksi miten löytää ratkaisua kavereiden riitatilanteeseen.


JOSKUS YKSINÄISYYS VOI SATUTTAA, JOSKUS SIITÄ SAA VOIMAA

Nuoruudessa tarve kuulua joukkoon ja tarve yksinäisyyteen vaihtelevat. Kun yksinäisyys ei ole oma valinta ja nuori jää tahtomattaan porukan ulkopuolelle, voi se olla hyvinkin haavoittava kokemus. Yksinäisyys voi johtua monesta syystä, kaverisuhteet voivat katketa esimerkiksi muuton tai vanhempien eron takia.

Nuorten taidoissa solmia uusia ystävyyssuhteita on myös eroja. Aikuinen voi kannustaa nuorta ystävyyssuhteiden muodostami­seen ja esimerkiksi muistella nuoren kanssa myönteisiä kokemuksia sellaisista tilanteista, kun nuori on onnistunut ystävyyssuhteissa. Nuoren kanssa voidaan pohtia, millainen ystävä itse on ja mitkä ovat hänen hyviä puoliaan, ja näin vahvistaa nuoren itsetuntoa. Nuorta voi myös ohjata nuorelle sopivan harrastuksen pariin tai rohkaista käymään esimerkiksi nuorisotalolla.

On tärkeää muistaa, että vaikka ei olisi ystävää, ei se tarkoita, ettei kukaan pitäisi nuoresta. Jokainen nuori on arvokas ja ainutlaatuinen. Yksinäisyys tuntuu pahalta ja se satuttaa, mutta yksinäisyys ei ole ikuista. Vaikeasta elämänvaiheesta selviytyminen antaa voimaa ja rohkeutta. Yksinäisyys voi olla myös myönteistä, jos viettää mielellään aikaa itsekseen. Yksinolo antaa aikaa mietiskelylle, rauhoittumiselle ja omiin tärkeisiin asioihin keskittymiselle. Voi tehdä sellaista, mistä tulee hyvä mieli, kuten katsoa elokuvaa, kuunnella musiikkia tai vaikka kirjoittaa.

Yksinäisyys on elämään kuuluva tunne, ja jokainen tuntee joskus olevansa yksin. Jos yksinäisyys aiheuttaa huolta ja murhetta, on tunteista hyvä jutella aikuisen kanssa. Joskus omille vanhemmille tai muille aikuisille kertominen ja omien tunteiden pukeminen sanoiksi voi tuntua vaikealta, mutta silti puhuminen kannattaa, jotta tilanne ei pitkittyisi. Nuoren pienetkin huolet tulee ottaa vakavasti, sillä nuorelle ne ovat isoja asioita. Aikuisen voi olla vaikea hahmottaa nuoren nopeasti muuttuvia kaverisuhteita, mutta tällöin onkin erittäin tärkeää muistaa kuunnella nuoren omaa näkemystä asioista ja kysellä tapahtumista ja nuoren tunteista lisää.

YKSIKIN YSTÄVÄ ON ARVOKAS

Ystävyys on kahden ihmisen välinen, tunteisiin perustuva suhde. Ystävyys on vapaaehtoista, tasa-arvoista ja molemminpuolista. Toiset ystävystyvät helpommin kuin toiset. Nuoren on hyvä muistaa, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä. Toiset ovat luonteeltaan sosiaalisempia ja saattavat saada helpommin kavereita, mutta itse ei tarvitse olla samanlainen. Yksikin ystävä on arvokas.

Ystävyydestä on pidettävä huolta: joskus on hyvä olla myös itse aktiivinen ja pyytää ystävä ulos vaikka lenkille tai leffaan, ei kannata odottaa että toinen olisi aloitteentekijä. Ihmissuhteet rakentuvat molempien osapuolien vastavuoroisuudelle ja myös luottamukselle. Jos ystävä kertoo salaisuuden, on luottamusta kunnioitettava eikä asiaa saa kertoa eteenpäin tai puhua pahaa selän takana. Tosin jos salaisuus on sellainen, mistä on huolissaan, esimerkiksi ystävä kertoo itsetuhoisista ajatuksista, on sellaiset salaisuudet aina kerrottava eteenpäin turvalliselle aikuiselle.

SEURUSTELU KUOHUTTAA

Vähitellen nuori on valmis harjoittelemaan seurustelua ja nuorten seurustelut ovatkin usein lyhyitä ja kokeilevia. Tunteet saavat nopeasti vallan, maailma pysähtyy ja ajatuksissa ei jää tilaa millekään muulle, kuin ihastuksen tai rakkauden kohteelle. Jos tulee torjutuksi tai suhde päättyy, mielen valtaa pohjaton suru, joka vähitellen muuttuu alakuloksi.

Rakkaussuruista kannattaa jutella ikätoverille ja myös aikuiselle, murheille saa huomattavaa helpotusta. Aikuisen kannattaa ottaa nuoren rakkaushuolet vakavasti ja antaa aikaa nuorelle kertoa tunteistaan. Lohdullista on, että vaikka kuinka isolta tunnekuohu, suru tai  pettymys tuntuukaan, tunne menee väistämättä ohi, eikä mikään tunne kestä ikuisesti. Pitää vain uskaltaa puhua tunteista jollekin ja löytää oma keino purkaa pahaa oloa, on se sitten liikkumalla, musiikkia kuuntelemalla, itkemällä tai kirjoittamalla. Tunnemöykky sisällä pienenee ja toivoa ja iloa palaa jälleen elämään.

KAVERISUHDETAIDOT KÄYTTÖÖN

Sosiaaliset taidot ovat erityisen tärkeitä ihmissuhteiden ylläpitämisessä, jolloin tarvitaan kuuntelemisen taitoa, empaattisuutta, toisen hyväksymistä ja ymmärtämistä, ja jakamista. Anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat tärkeimpiä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen vaikuttavia taitoja.

Kun itse kohtaa pettymyksiä, häviöitä, epäoikeudenmukaisuutta tai syytöksiä, tulee näistäkin vaikeista tilanteista selvitä toisia satuttamatta tai loukkaamatta mutta kuitenkin omia puolia pitäen ja itseä kunnioittaen. Tällaista käyttäytymistä kuvataan jämäkäksi. Sillä tarkoitetaan tasa-arvoon pohjautuvaa vuorovaikutusta, jossa voidaan jämäkästi puolustaa itseä ja tärkeänä pitämiään asioita, mutta kuitenkin sillä tavalla, ettei toisen oikeuksia rikota tai anneta liikaa periksi. Tällä ei tarkoiteta jääräpäisyyttä, sillä vaikka uskaltaa ilmaista oman mielipiteensä ja omat tunteensa, tulee myös ottaa toisten näkökulmat ja tunteet huomioon, ja toimia päättäväisesti ja varmasti.

Vuorovaikutuksessa tarvitaan empatiataitoa. Empatiataidon avulla voidaan eläytyä toisen tunnemaailmaan ja ajattelutapaan ja paremmin ymmärtää toista. Empaattisuus tarkoittaa sitä, että havaitaan toisen tunteita ja tunnistetaan, mitä tunteita toinen tuntee. Ymmärretään, missä tilanteessa toinen tällä hetkellä on ja millainen on hänen näkökulma tilanteeseen, ikään kuin mennään itse toisen asemaan. Tällöin voi kuunnella toista, rauhassa ja läsnäolevasti, ja osoittaa, että ymmärtää ja jakaa toisen kokemuksen.​​