Mitä tunteet ovat? Tunteella tarkoitetaan, että kehossa ja mielessä tuntuu joltakin. Tunteet saavat meidät usein toimimaan ja tekemään jotakin. Tunteet ovat yksilöllisiä: ihmiset voivat kokea samoissa tilanteissa hyvinkin erilaisia tunteita. Ihminen voi tuntea satoja erilaisia tunteita ja tunnevivahteita, ja aina niiden tunnistaminen ei ole helppoa. Jokaisen on hyvä miettiä, miten tunteitaan tunnistaa, ilmaisee ja ottaa haltuun.

(Tämä sisältö on tuotettu yhteistyössä Suomen mielenterveysseuran kanssa.)

Tunteiden tehtävä

Tunteiden eräs tärkeimmistä tehtävistä on kertoa, mikä on hyvinvointimme kannalta tärkeää. Tunteet saavat meidät hakeutumaan hyvinvointia tukevien asioiden äärelle, kuten mukavien ihmisten seuraan. Toisaalta tunteet voivat saada meidät välttelemään asioita, jotka ovat vahingollisia. Pelon, hermostuneisuuden ja epävarmuuden tunteet ohjaavat meitä huomaamaan ympäristön vaaroja.

Tunteita tarvitaan uusien ihmissuhteiden luomiseen ja vanhojen ja tärkeiden ihmissuhteiden ylläpitämiseen. Tunteilla on tärkeä merkitys myös jälkikasvusta huolehtimiseen. Tunteet ovat mukana, kun teemme päätöksiä ja ratkaisemme ongelmia. 

Perustunteet; rakkaus, ilo, viha, suru, pelko, hämmästys ja inho, ovat kaikille kulttuureille yhteisiä, ja niitä ilmaistaan samanlaisilla ilmeillä ja eleillä. Tunteita opitaan tunnistamaan ja nimeämään pienestä pitäen. Tunteet antavat tietoa ympäröivästä maailmasta ja tapahtumista. Mielialalla taas tarkoitetaan pitempi­kestoista olotilaa, millainen vire päivän aikana on. Joskus sanotaankin, että on noussut väärällä jalalla sängystä - tällöin voi olla apea tai ärtynyt olo jopa koko päivän ajan. Tunteet vaihtelevat nopeastikin päivän aikana, mieliala voi pysyä koko päivän samana. Mielialat kertovat enemmän sisäisestä maailmastamme.

Tunteiden tunnistaminen ja ilmaiseminen

Tunnetaidoilla tarkoitetaan muun muassa tunteiden tunnistamista, sanoittamista ja ilmaisemista. Nämä ovat yksi tärkeimmistä mielenterveystaidoista ja vaikuttavat niin omaan olotilaan kuin vuorovaikutukseen muiden kanssa. Itseään ja omaa toimintaansa voi ymmärtää paremmin, jos omia tunteitaan osaa ja uskaltaa kuunnella tarkemmin. Omien tunteiden tunnistamisen kautta on helpompi ymmärtää myös toisia ja heidän tunteitaan, eli kokea empatiaa.

Kaikki tunteet ovat sallittuja, ei ole väärin tuntea erilaisia tunteita. Tunteita ei kannata kätkeä, sillä silloin ne voivat patoutua sisälle, viedä meiltä energiaa ja tuottaa pahoinvointia. Se, että hyväksyy omien tunteidensa olemassaolon ja pystyy tunnistamaan päivän aikana tuntemiansa tunteita, on jo arvokasta tunnetaitoa.

Tunteiden kirjo nuoruuden muutoksissa 

Nuoren mieli on kuin vuoristorata, mieli on tunnemyllerryksessä ja mielialavaihtelut ovat tavallisia. Nuori on mieleltään kärsimätön, tasapainoton, hämmentynyt ja ailahtelevainen. Välillä nuori tuntee olevansa alakuloinen ja surullinen, ja taas välillä elämä hymyilee. Päivän aikana voi tuntea monenlaisia iloa ja toivoa herättäviä tunteita, kuten ihastumista tai innostusta, mutta myös vaikeampia tunteita, kuten surua, vihaa, pelkoa tai häpeää. Nuoren mieli on täynnä ajatuksia ja tunteita, ja nuori vasta opettelee jäsentämään niitä järkeviksi kokonaisuuksiksi. Tuntemukset voivat kuohua pään sisällä, tai näyttäytyä ulkoisesti tunteen­purkauksina tai äkkipikaisuutena. Nämä kaikki ovat sallittuja ja tavallisia nuoruuteen kuuluvia tunteita.

Murrosiässä nuoren kasvu on nopeaa ja keho muuttuu enemmän aikuisen kaltaiseksi: tytöt muuttuvat naisiksi ja pojat miehiksi. Muutokset herättävät ylpeyttä mutta voivat myös hämmentää, ahdistaa tai jopa pelottaa nuorta. Nuori on entistä tietoisempi itsestään ja tarkkailee itseään jatkuvasti, hän miettii kavereiden hyväksyntää ja pohtii itseään ja omaa erilaisuuttaan suhteessa muihin. Tämä voi tuoda mukanaan ahdistuksen, jännityksen ja joskus häpeänkin tunteita, joita nuoren saattaa olla vaikea kuvata. Nuorelta saattaa puuttua tunnesanastoa eikä hän välttämättä tunnista tunteiden kirjoa kehossaan ja mielessään. Se, miten hyvin nuori osaa kuvata ajatuksiaan ja tunteitaan, riippuu myös nuoren ajattelun kypsyydestä ja tunteiden voimakkuudesta. Jos nuori ei osaa sanottaa vaativia tunteitaan, voivat tunteet ilmetä fyysisinä oireita, kuten vatsakipuina, päänsärkynä tai epämääräisenä kipuna.

Haastavat tunteet nuoren elämässä

Omia tunteitaan ei tarvitse pelätä, ja on hyvä muistaa, että suuretkin tunteet tasaantuvat ja menevät aikanaan ohi. Kaikkia tunteita, myös niitä haastavimpia, voi oppia tunnistamaan, käsittelemään ja ottamaan haltuun. Tunteiden hallinnassa on kysymys kaikkien tunteiden kokemisesta, hyväksymisestä ja ilmaisemisesta siten, että itsellä ja ympärillä olevilla ihmisillä on hyvä olla. Voimakkaita tunteita, kuten vihaa ja surua, on hyvä purkaa, jotta ne eivät jää kytemään sisälle. Kun tuntee itsensä paremmin, voi myös löytää sopivia keinoja purkaa vaikeita tunteita.

Pettymykset ja epäonnistuminen

​Nuoruudessa monia asioita tulee vastaan ensimmäistä kertaa elämässä ja oman paikan löytäminen ja muutokset voivat tuntua kaikista joskus vaikealta. Jokaisella nuorella on jossain vaiheessa ohimeneviä mielialan laskun tai surun tunteita, etenkin kohdatessa pettymyksiä ja menetyksiä.

Nuori on herkkä pettymyksille ja epäonnistumisille. Niitä tulee väistämättä eteen jokaisen elämässä, niin nuoruudessa kuin aikuisuudessakin. Epäonnistuminen kertoo yrittämisestä ja rohkeudesta, joten epäonnistumista ei kannata hävetä. Jos epäonnistuu, voi siihen suhtautua avoimesti ja huumorilla, jolloin viestii myös muille, että epäonnistuminen on sallittua, ja niistä voi myös oppia jotakin uutta. Olennaista on myös tavoitteiden asettaminen, vaatimuksia ei kannata asettaa liian korkealle. On hyvä opetella omien rajojen asettamista työmäärälle ja työn laadulle ja muistaa, että aina ei ole pakko yltää huippusuoritukseen. Onnistuminen ei ole aina pakollista ja on tärkeää antaa itselleen lupa myös epäonnistua.

Vihan tunne

Nuoruudessa tunteet ovat voimakkaita ja kasvun myötä omassa kehossa on voimaa aiempaa enemmän. Jokaiselle tulee elämässään eteen rankkoja tilanteita, jotka suututtavat ja vihastuttavat. Tällaisia tunteita ei voi kieltää eikä niitä ei voi vaatia poistumaan. Sen sijaan niitä voidaan käsitellä, tunnistamalla tunteet, selvittämällä syyt ja ratkaisemalla ristiriidat, kunhan tunnekuohu ensin laantuu. 

Vihantunne täytyy ensin tunnistaa, eli huomata itsessään, että nyt olen vihainen. Omien vihaisten tunteiden taustalla saattaa olla joku muu tunne – pelko, turvattomuus, toivottomuus tai häpeä – joka on myös hyvä tiedostaa. 

Kun aggressio alkaa fyysisesti nousta, eli sydän alkaa tykyttää, päässä alkaa kohista ja keho jännittyy, voi itse päättää, lietsooko tunnetta suuremmaksi vai pyrkiikö rauhoittamaan itsensä. Voi ottaa aikalisän ja laskea kymmeneen tai vaikka sataan, ennen kuin sanoo tai toimii. Jos mahdollista, tilanteessa voi pyrkiä ajattelemaan jotakin muuta, jotakin rauhallista ja mukavaa tilannetta, kuten mitä teen ensi kesänä, milloin näen hyvän ystävän seuraavan kerran, tai vaikka mitä aion katsoa tänään telkkarista, ja näin opetella tietoisesti hallitsemaan omia tunteita ja mieltä.  Tunnekuohun vallassa ei saa koskaan tarttua toiseen ihmiseen, tunteen vallassa tehdyt väkivaltaiset teot ovat ehdottomasti kiellettyjä.

Aggressiivista tilannetta on tärkeää oppia hallitsemaan ja kannattaakin tietoisesti pyrkiä välttämään sellaisiin tilanteisiin joutumista, joissa tietää oman mielen hallinnan joutuvan koetukselle. Jos kuitenkin tilanteeseen joutuu, on pyrittävä vetäytymään ja poistumaan tilanteesta, jos vain mahdollista.

Suurinta tunnekuohua voi laannuttaa lähtemällä juoksemaan tai punttisalille, itkemällä, pomppimalla ja hyppimällä, siivoamalla, tai vaikka huutamalla täysillä tyynyyn. Myös tunteista kertominen ystävälle on keino purkaa niitä. Tunteita voi helpottaa myös luovilla harrastuksilla, kuten taiteella, tanssilla, käsillä tekemisellä ja musiikilla. Oman mielen hallinta on palkitseva ja voimia antava kokemus.

Jokaisen on opittava elämään voimakkaiden tunteiden kanssa ja löydettävä oma tapansa purkaa niitä. Onkin tärkeää muistaa, että omia tunteita on mahdollista hallita, vaikka ne saisivat ajoittain vallan. Oman käyttäytymisen hallinta tunteita kuohuttavassa tilanteessa on nuorelle äärettömän tärkeä taito. 

Surun tunne

Kaikki ihmiset kohtaavat jossakin elämänsä vaiheessa surua, menetykset ovat luonnollinen osa elämää. Surua voi syntyä monesta syystä. Ystävän muutto, seurustelusuhteen päättyminen, opiskelupaikan menettä­minen, vanhempien ero tai läheisen sairastuminen, mikä tahansa voi aiheuttaa surua. Suru tuntuu pahalta, ja taustalla voi olla monenlaisia tunteita, kuten pettymystä, kaipausta, ikävää, syyllisyyttä tai vihaa tai katkeruutta. 

Surun tunteelle on tärkeää antaa tilaa ja aikaa. Tämä antaa uutta voimaa tilanteeseen. Surukokemuksesta voi selviytyä ja elämä jatkua eteenpäin. Jokainen suree omalla tavallaan ja jokaisen suru on ainutlaatuinen.  

Tapahtumista ja surun tunteista on tärkeää puhua läheiselle ihmiselle. Kun tunteistaan puhuu jonkun kanssa, niitä voi ymmärtää paremmin myös itse. Kun itkettää, on annettava itselle lupa itkeä. Itkulle on tärkeää antaa aikaa ja tilaa, sillä se puhdistaa ja helpottaa oloa. Itkemistä ja muita reaktioita suruun ei pidä hävetä. 

Surun keskellä omaa jaksamista ja toipumista voi tukea arkisilla asioilla. Muista syödä riittävästi ja riittävän usein ja myös yhdessä muiden kanssa. Siitä saa voimia. Nukkuminen ja lepo auttavat jaksamaan, nuku riittävästi ja muista rentoutua päivän aikana. Älä vaadi itseltäsi liikaa, anna itsellesi aikaa toipua ja vältä turhaa stressiä. Yhdessäolo läheisten kanssa ja ystäville puhuminen antavat voimia. Muista liikkua ja myös harrastaa, ja tehdä joka päivä jotakin, josta saa voimia.