​​​​​Voit lähettää Nuorten mielenterveystaloon oman stoorisi. Voit kertoa esimerkiksi siitä kuinka hakeuduit tuen piiriin ja kuinka sinua autettiin. Voit kirjoittaa nimimerkin turvin ja kirjoituksesi julkaistaan tarkistuksen jälkeen. Myös nuoren vanhempi, huoltaj​a tai ammattihenkilö voi lähettää tarinan siitä kuinka nuori sai apua ja mikä oli merkittävää siinä että nuoren tilanne/vointi helpottui.

Lähetä oma stoori sähköpostilla osoiteeseen: palaute.nuortenmt-talo@hus.fi

​​

Stoorit

​​Nimimerkki K:n tarina

Vuoden vaihduttua aloin miettimään, miten kevätlukukausi koulussa menee. Ajattelin, että teen paljon töitä koulun eteen, mutta näin ei tapahtunutkaan.

Aloin kantaa perheen ja kavereiden ongelmia harteillani ja ajattelin, kuinka voisin ratkoa vaan ne helpolla. Koin vaikeuksia koulun suhteen. En enää pärjännyt koulussa hyvin ja arvosanat laskivat, en jaksanut mennä kouluun, läksytkin jäi tekemättä. Tammikuussa kävin terveystarkastuksessa ja kerroin, että jokin ei ole kunnossa. Sain tietää että minulla on masennus. Se oli katastrofi.

Kuukauden päästä kaikki oli karannut käsistä. Lintsasin koulusta itkien päivät kotona. Tuntui ettei musta ole enää mihinkään ja ajattelin tappaa itseni hiihtolomaan mennessä. Näin ei onneksi tapahtunut, koska olin rohkea ja pyysin apua monelta eri taholta. Maaliskuussa pääsin hoitoon ja olen nyt täällä.

Toivon, että sinä joka masennut, älä luovuta vaan uskalla pyytää apua! Olet tärkeä ja sinusta välitetään. Kaikki järjestyy aikanaan.

- K

​​Nimimerkki A:n tarina

Kaikki tapahtui pitkän ajan kuluessa, pikku hiljaa aloin yhä enemmän kantaa vastuuta asioista jotka eivät edes koskeneet minua mutta olin huolissani ja luulin että olisi minun asiani huolehtia mm. Vanhempieni murheista. Sitten tapahtui jotain, masennuin ja meni monta kuukautta ennen kuin uskalsin mennä opettajien ohjaamana kuraattorille, koska en enää nauranut tai ollu yhtä positiivinen koulun suhteen kuin ennnen. Lopulta menin kuraattorille ja heti ensimmäisellä kerralla olo helpottui tosi paljon, pystyin jo nauramaan ja opiskelemaaan suht normaalisti. Oli helpottava tunne että joku tietää ja haluaa auttaa minua. Silloin alkoi uusi elämäni tuon tapaamisen jälkeen olen saanut elämän haluni takaisin, mutta käyn silti säännöllisesti puhumassa omalle psykologilleni.

- A

​​Mintun tarina

Mun eka seurustelusuhde meni poikki talvella. Mua otti päähän ihan sikana ja olisin halunnut vaan kuolla. Viilsin pari kertaa kättä neulalla, mutta ei se jeesannut lopulta ollenkaan. Tuntui vaan pahemmalta. Kävin yhes nettipalvelussa chattailemassa jonkun hoitajan tai lääkärin kanssa. Tajusin että ei mun maailma lopu siihen kun seurustelu loppuu. Ja onhan mulla ihan sikana hyviä frendejä myös. Frendit on parhaita!

- Minttu 15v

​Santun tarina

Joskus vuosi sitten tuntui että en jaksanut tehdä mitään ja kaikki tuntui vaikealta. En edes oikein osaa sanoa mistä kaikki alkoi. Kyllä mulla periaatteessa oli elämässä kaikki hyvin, sitten vaan jotain tapahtui. Mun kaverit huomasivat että en oikein jaksanut tehdä mitään ylimääräistä. Lopulta parin kaverin tuella uskaltauduin menemään terkkarin vastaanotolle. Aluksi se tuntui hankalalta, mutta keskustelu kuitenkin auttoi. Olen myös jutellut asioistani vanhempien kanssa. Nyt tilanne näyttää paljon paremmalta. Käyn fudistreeneissä ja edelleen silloin tällöin tapaamassa terkkaria. Kyl tää elämä voittaa!

- Santtu 17v

​Koulukiusatun tarina​

Mä oon koko mun peruskoulun ajan kärsinyt koulukiusaamisesta. Mua on haukuttu monin loukkaavin tavoin. Mulla ei ollu ala-asteella kuin muutama ystävä. Pelkäsin koko ajan jäävän yksin. Mun päälle heitettiin lumipalloja ja lapioita,tönittiin alas telineiltä ja jäisistä mäistä alas. Kolmannella luokalla tajusin olevani liian erilainen kuin muut. Mä en vaan jotenkin sopeutunut joukkoon. Jäin aina yksin ,vaikka luulin että kyllä muut haluaa olla mun kaa. Aina liikunta tunneilla kun piti muodostaa joukkueet itse,olin se ns. Viimein nappula jota kukaa ei halunnu. Lähin tosi usein itkien kotiin koulupäivän päätteeksi.Sitten kun tuli ylä-asteelle siirtymisen aika mun kaverit kaikkos. Mulla alkoi tosi vaikeet ajat. Kasiluokalla koulukiusaaminen pahentui ja aloin ajatella itsestäni negatiivisesti. En välittänyt enää mistään, sillä koin olevani arvoltani täysi nolla. Opinnotkaan ei sujuneet. Mä upposin koko ajan syvemmälle ajatellessani että kaikilla olisi helpompaa elää ilman mua, ajauduin itsetuhoiseen ajatteluun. Ja pikkuhiljaa itsetuhoiset ajatukset alkoi pyöriä yötä päivää mun pään sisällä, jäin ajatusten vangiksi. Oloani helpottaakseni päädyin vahingoittamaan itseäni. Sain vihaviestejä. Aloin saamaan paniikkikohtauksia lähes joka päivä. Mä en uskaltanut puhuu kellekään. Aloin myös kuuleen ääniä pään sisällä ja näkemään harhoja. Mun oli myös vaikeaa saada happea koulussa. Olin itsrtuhoinen. Mut ohjattiin puhuun koulupsykologille ja kuraattorille, sillä olin sairastunut masennukseen. Mä käyn nykyään säännöllisesti kuraattorilla,opolla ja psykiatrisella polilla juttelemassa. Sillä siitä on ollut apua. Mä selvisin oikean tuen ja tukitoimien avulla. Opin ettei kannata padota tunteitaan, huoliaan tai ajatuksiin. Sen sijaan kannattaa puhua avoimesti. Ikuiset traumathan tästä jäi mutta niitä työstän tukiverkostoni avulla.

- Koulukiusattu

​​