Nuoruusiän psyykkisten häiriöiden arviointi ja hoito

Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu, että ainakin jostakin mielenterveyden häiriöistä kärsivien nuoruusikäisten osuus on ollut yleensä 15 – 25% . Toisaalta on arvioitu, että mielenterveyden häiriöistä kärsivistä nuoruusikäisistä tulisi 5 – 10% hoitaa nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa. Nuorten mielenterveystyö on laaja kenttä ja sen tavoitteena on pääsääntöisesti tukea ja ohjata nuoren lähiympäristön tahoja auttamaan nuorta ja perhettä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa jo perustasolla. Nuoruusikäisen psyykkisen kehityksen arvioinnissa on tärkeää kiinnittää huomiota: 1) nuoren kronobiologiseen ikään, 2) puberteetin vaiheeseen, 3) sekä siihen missä vaiheessa nuori on psykologisessa kehityksessään ja kehitystehtävissään. Kehitystehtäviin kuuluu uudenlaisen eheän ja itsenäisen suhtautumisen rakentaminen suhteessa omiin vanhempiin, ikätovereihin, omaan ruumiseen, tulevaisuuteen ja omaan identiteetin kehitykseen. 

Risto Heikkinen, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri: Miten häiriöt kehityksessä ilmenevät

Risto Heikkinen, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri: Milloin tarvitaan psykiatrista apua

Nuoren psyykkisen kehityksen arviointi ja "varomerkit"​

Nuoren psyykkistä kehitystä arvioitaessa on tärkeää kiinnittää ensisijaisesti huomiota siihen vastaako hänen kehityksensä ikätasoa vai ei. Tällöin tärkeäksi vertailukohteeksi tulee oireet vs. kasvu ja kehitys. Nuorille on ominaista sekä somaattinen että psyykkinen oireilu, joka johtuu psyykkisten suojakeinojen tilapäisestä heikkoudesta. Nuoren psyykkisen kehityksen arvioinnissa on huomioitava: 

  1. Onko imu lapsuuden tyydytyksiin niin voimakas, että nuori on luopunut tai luopumassa kasvusta, esim. nuori on ikätasoa vastaamattomalla tavalla kiinni vanhemmissaan, riippuvainen heidän hyväksynnästään eikä kestä eroa vanhemmista.
  2. Onko nuoren käytös niin jäykkää, ettei hän kykene hetkeksikään luopumaan vaatimuksistaan, joita on itselleen asettanut, esim. pakonomainen suorittaminen, opiskelu tai harrastus, joilla nuori suojautuu kasvun vaatimuksilta. 
  3. Auttavatko nuoren sosiaaliset suhteet kohti aikuisuutta? Kehityksellisesti on tärkeätä, että nuori kykenee olemaan ikätovereidensa kanssa. Nuorisoryhmät eroavat kuitenkin toisistaan: osa ryhmistä palvelee kasvua, osaa pitää yllä lapsenomaisuutta tai on kehityksellisesti tuhoavaa. 
  4. Onko ystävillä nuoren kokemusmaailmassa suurempi merkitys kuin vanhemmilla? Nuoruudessa vanhempien merkityksen tulee vähentyä ja ikätovereiden merkityksen kasvaa. Nuori kuuluu aluksi suurempaan joukkoon, sitten ryhmä kutistuu ja kerää yhteen niitä, joilla on sama harrastus tai ajattelumaailma. Myöhäisnuoruudessa ryhmän merkitys pienenee. 
  5. Kykeneekö nuori ilmaisemaan ja kokemaan aitoja tunteita? Varhaisnuoruudessa tunteiden käsittelykyky on puutteellinen ja purkautuu toimintaan. Kehityksen myötä toimintaan purkautuminen vähenee. Myöhäisnuoruudessa tunteiden käsittely on monipuolistunut ja nuoren hallinnassa.
  6. Mikä on nuoren asenne tulevaisuuteen? Mikäli nuori ei luovu kasvusta, hänellä on käsitys omasta tulevaisuudestaan. Aluksi suunnitelmissa on vielä paljon epärealistisia haaveita. Suunnitelmien realistisuus kertoo nuoren kyvystä arvioida omia taitojaan ja kykyjään.
  7. Osaako nuori erottaa mikä on todellista? Kyky hahmottaa todellisuutta vahvistuu nuoruuden aikana. Todellisuuden tajun pettäminen kertoo aina vaikeasta häiriöstä.
  8. Estävätkö nuoren fantasiat hänen toimintansa? esim. itseriittoiset käsitykset saattavat lamaannuttaa toiminnan.

Risto Heikkinen, nuorisopsykiatrian erikoislääkäri: Milloin haastavuus ei ole enää ikätasoista kehitystä vaan olisi syytä hakea apua

​​​​ ​​