Masentunut oppilas tarvitsee tukea oppiakseen
Tiivistelmä
- Oppilas ei välttämättä kerro alakulostaan.
- Oppilaan voi olla vaikea tunnistaa tarvitsevansa apua.
- Masennus-sanan käyttäminen voi olla toissijaista ulkoisten oireiden rinnalla.
- Masentuneen oppilaan mieli kiinnittyy helposti siihen, mikä on huonosti.
- Oppilas voi olla vaativampi tai vastaavasti helpommin luovuttava esimerkiksi tehtävien äärellä tai liikuntatunnilla.
- Hoitoon hakeutuminen tapahtuu usein vasta alakulon ja masennuksen pitkittyessä.
Väliotsikko
On tärkeä säädellä tavoitteita niin, että ne on mahdollista saavuttaa ja saada valmiiksi. Aseta välitavoitteita ja palkitse yrittämisestä.
On tärkeää luoda oppilaisiin avoin ja turvallinen kontakti jo ennen kuin ongelmat ovat isoja.
Opettajan omat tunne- ja vuorovaikutustaidot tukevat turvallisen yhteyden löytymistä ja ylläpitämistä.
Suojaavia tekijöitä ovat positiivinen kouluympäristö ja ympäristön yhteisöllisyys sekä oppilaan hyvät ihmissuhteet ja myönteiset kaverisuhteet.
Masentuneen lapsen ja nuoren toipuminen riippuu ympärillä olevien aikuisten kyvystä havaita lapsen ja nuoren haasteita. Muutos oppilaan olossa, voinnissa tai toiminnassa voivat herättää huolen.
On tärkeä tuntea oppilaiden tavat oppia ja olla osa yhteisöä. Turvallisessa koulussa ja luokassa lapsi voi näyttää oloaan.
Kun masennus haittaa oppimista, se näkyy myös ulospäin muuttuneina tapoina - käyttäytymisenä suhteessa suorituksiin ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa:
- Lapsi tai nuori voi olla vaativampi tai vastaavasti helpommin luovuttava esimerkiksi tehtävien äärellä tai liikuntatunnilla.
- Sosiaalisissa suhteissa voi tapahtua muutoksia, jotka eivät näytä lasta vaivaavan. Riidat tai ulkopuolelle jääminen eivät aktivoi häntä avunpyyntöihin.
- Oppilas voi olla hiljaisempi ja vetäytyvämpi, kadota luokkaan helpommin kuin ennen.
Muista
Juuri huomion kiinnittäminen oppilaan muuttuneeseen olemiseen on taitoa, jota opettajien ja muiden koulussa työskentelevien on hyvä vaalia. Tämän muutoksen puheeksi ottaminen nuoren, lapsen tai hänen vanhempiensa kanssa ja terveydenhoitajan tai toisen oppilashuollon ammattilaisen kanssa, joka on koulun arjessa mukana, auttaa selvittämään tilannetta.
Miten masennus näkyy eri ikäisten oppilaiden kohdalla?
Alakoulussa ja lapsilla
- mieli on surullinen ja toivoton
- on usein vakava ja surumielinen
- on vaikea iloita tai nauttia asioista, joista hän on aiemmin tykännyt, esimerkiksi harrastuksista tai kavereiden kanssa olemisesta
- koulussa tai päiväkodissa voi olla vaikeaa keskittyä ja oppia uusia asioita
- tarkkaavuuteen ja toiminnanohjaukseen liittyviä vaikeuksia mm. keskittymisessä
- leikkiminen voi vähentyä tai leikin sisällöt muuttua (erityisesti pienemmillä lapsilla)
- saattaa olla väsymystä ja uniongelmia (voi nukkua liikaa tai liian vähän)
- saattaa syödä liikaa tai liian vähän
- voi olla ärtynyt, aggressiivinen tai levoton ja saattaa turhautua helposti
- voi olla fyysisiä tuntemuksia ja kipuja, joille ei ole selvää syytä
- voi olla itsetuhoisia ajatuksia tai hän saattaa käyttäytyä itsetuhoisesti. Hänellä voi esiintyä kuoleman toiveita, itsetuhoisia puheita, itsensä satuttamista, kyvyttömyyttä huolehtia omasta turvallisuudesta tai terveydestä.
Sosiaalisissa suhteissa se voi näkyä
- toisaalta vetäytymisenä
- toisaalta uhmakkaana, riitaisana tai aggressiivisena käytöksenä
- Masennukseen voivat liittyä toistuvat kokemukset kaverisuhteiden takeltelusta
- Oppilaalla voi olla vaikeutta tarttua tehtäviin ja välttelyn seurauksena heikentynyt suoriutuminen koulutehtävissä.
- Iloton ja itkuinen kokee huonommuutta itsestään ja voi ilmaista itsetuhoisuutta puheessaan.
Yläkoulussa ja nuorilla
Yläkoululaisen kohdalla samankaltaiset oireet kuin alakoululaisella ilmenevät voimakkaammin, lisäksi riskikäyttäytymisen vaara kasvaa.
- pitkittynyt alakuloinen tai ärtynyt mieliala
- keskittymiskyvyn puute ja vaikeudet koulussa
- toistuvat kuolemaan liittyvät ajatukset
- itseluottamuksen väheneminen
- ruokahalun muutokset
- selittämättömät fyysiset oireet (päänsärky, pahoinvointi, lihaskivut)
- uupumus ja väsymys
- unihäiriöt (liikaunisuus, aamuyön heräily, vaikeus nukahtaa uudelleen)
- syrjään vetäytyminen ja eristäytyminen
- kiinnostuksen puute harrastuksiin ja mukaviin asioihin
- toimintakyvyn väheneminen ja aikaansaamattomuus
Jumiutuminen ja toisaalta riskikäyttäytymisen äärimmäisyystoiminta voivat vaihdella nuoruusikäisen normatiivista tempoilua enemmän.
Alakuloinen tai masentunut nuori saattaa jäädä kotiin tai välttää kouluun menoa.
Toisen asteen opiskelussa
Toisen asteen opiskelijoilla masennusoireilu on yhä sisäänpäin kääntyvämpää. Ajattelua leimaa synkkyys ja pessimistisyys.
Avuttomuus ja itsetuhoisuus, päihdekäyttäytyminen voivat liittyä masennukseen.
Kaverisuhteiden ylläpitämisen motivaatio hiipuu kokonaan. Yksinäisyydestä tulee perustila, vaikka juuri muiden seura voisi auttaa takaisin vuorovaikutukseen ja toipumiseen.
Käytännön vinkkejä
Koulussa on tärkeää, että opettaja ja muut koulun aikuiset ovat saavutettavissa ja keskusteluyhteys on auki. Opettajan ei tarvitse olla mielenterveyden ammattilainen tai hoitaja. Opettajan ei tarvitse olla valmis ratkaisemaan oppilaan tilannetta tai hoitamaan oppilasta. Koulussa opettajan tulee kiinnittää huomiota nuoren muuttuneeseen käyttäytymiseen, olemiseen tai toimintaan.
Masentuneen ja alakuloisen oppilaan mieli kiinnittyy helposti siihen, mikä on huonosti. On tärkeä säädellä tavoitteita niin, että ne on mahdollista saavuttaa ja saada valmiiksi. Masentunut tarvitsee tukea nähdäkseen oppimistuloksensa.
- Varmista, että oppilas tekee kouluarjessaan asioita, jotka tuottavat hänelle iloa.
- Harjoitelkaa sosiaalisia taitoja yhdessä luokan kanssa.
- Muista että uuden oppiminen luo myös iloa.
- Aseta välitavoitteita ja palkitse yrittämisestä.
- Ole kärsivällinen, vaikka oppilas olisi niukka puheissaan.
- Ole kiinnostunut oppilaistasi. Kysy, mitä heille kuuluu ja miltä heistä tuntuu.
- Aloita keskustelua yksinkertaisilla kysymyksillä perustarpeisiin (nukkuminen, syöminen) liittyen.
- Nuorelle voi sanoa, että opettajaa kiinnostaa nuorten hyvinvointi ja siinä tapahtuvat muutokset.
Muista
Jo pelkästään huolen kertominen, voi auttaa nuorta jossain vaiheessa palaamaan asiaan. Nuoren reaktio aluksi voi olla erilainen kuin aikuinen on olettanut. Siksi on tärkeää, että aikuinen on rauhallinen ja läsnä sekä saatavilla toisenakin päivänä.
Opettajan omat tunne- ja vuorovaikutustaidot tukevat turvallisen yhteyden löytymistä ja ylläpitämistä. Siksi onkin tärkeää, että koulun aikuiset keskustelevat tunne- ja vuorovaikutustaidoista ja harjoittelevat niitä. Ennalta ehkäisyssä on tärkeää luoda nuoriin avoin ja turvallinen kontakti jo ennen kuin ongelmat ovat isoja.
On tavallista, että toipuminen tai pysyvät muutokset voinnissa ovat hitaita prosesseja. Nuori ei ole tahallaan masentunut. Älä kehota oppilasta vain ryhdistäytymään tai piristymään, vaan ota hänen olonsa ja tuntemuksensa vakavasti.
Jos oppilas ei halua apua
Ota selvää, onko siihen jokin erityinen syy. Peloista tai uskomuksista puhuminen voi madaltaa kynnystä hakea tukea esimerkiksi oppilashuollosta.
Jos oppilas ei silti halua apua, kerro hänelle, että olet tukena avun hakemisessa, jos hän muuttaa mielensä. Tukea voi rakentaa myös tukiopetuksen ja muiden pedagogisten keinojen avulla. Jo pedagogisen tuen vastaanottamisen harjoitteleminen voi auttaa masentunutta luottamaan itsen ulkopuoliseen apuun ja sen helpottavaan vaikutukseen.
Muista
Masentuneelle on tärkeää saada olla koulussa oppilas ja oppimisen suunta on tulevaisuuden mahdollisuuksissa.
Opettajan tehtävä ei ole hoitaa tai terapoida. Opettajan tehtävänä voikin olla uskon luominen siihen, että koulunkäynnin ylläpitäminen ja koulutehtävät auttava oppilasta myöhemminkin.
Älä jää yksin masentuneen kanssa
Näytä esimerkillä, että yhteisö auttaa. Vaikka tilanteen selvittäminen lähtisi liikkeelle kahden kesken on masentuneen oppilaan avuksi hyvä pyytää tarvittaessa itseä suurempi ryhmä tueksi. Oppilaan vanhemmat, oppilashuolto ja erityisopettaja voivat olla myös opettajan kanssa yhteisenä tukiryhmänä rakentamassa tukea masentuneen toipumiselle. Opiskeluhuollossa koululääkäri arvioi edelleen lähettämisen tarvetta erikoissairaanhoitoon.
Vaihtoehtojen kapeutuminen on masennuksen aiheuttamaa ajattelun ja toiminnan muutosta oppilaassa. Vaihtoehtojen uudelleen laajentamiseen voi tarvita yhteistyötä juuri vuorovaikutukseen luottamisen vahvistamiseksi.
Rehtorille
Pidä huolta koulun toimintakulttuurin terveydestä, sillä sitä tarvitaan tueksi koulun arjessa ja elämänkriiseissä. Kouluyhteisön toimintakulttuurin kehittäminen on suojaava tekijä oppilaiden ja koulun henkilökunnan jaksamiselle ja mielenterveydelle.
Koulun toimintakulttuuriin voi vaikuttaa sekä pienillä arkisilla valinnoilla ja teoilla että suuremmilla rakenteellisilla ohjauksilla. Hyvinvoivassa ja terveessä koulussa on hyvinvoivat turvalliset koulun aikuiset ja hyvinvoivat lapset. Erilaiset yhteisölliset toimintatavat ja avoin turvallinen vuorovaikutus rakentavat koulua, jossa voidaan hyvin ja tuotetaan hyvää oloa myös niille, joilla on mielenterveydessä pulmia.
Asenteet ja arvot vaikuttavat koulun toimintakulttuuriin. Rehtorilla on tärkeä rooli myös arvojohtajana koulussa. Välittämisen kulttuuri ja tietoinen läsnäoleva vuorovaikutus lähtee koulun aikuisista. Hyvä kaikkia kunnioittava käytös ja jokaisen yhteisön jäsenten arvostaminen on tärkeää. Arjessa tämä voi tarkoittaa tervehtimistä, anteeksi pyytämistä, avun pyytämistä ja vastaanottamista, asiallista keskustelua ja itsehillintää.
Harjoituksia alakuloisen ja masentuneen tukemiseen koulussa
Tässä harjoituksista eri omahoito-ohjelmista, jotka soveltuvat myös ennaltaehkäisevästi koko ryhmän harjoituksiksi sekä yksilön tueksi esimerkiksi opiskeluhuollossa.
Toimivasta arjesta huolehtiminen voi auttaa löytämään uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Lisäksi toimiva arki vaikuttaa usein itsessään mielialaan.
Tässä voit lukea eri tavoista parantaa arkea:
Hengitys on aina mukana ja neliöhengitys on yksi yksinkertaisimmista harjoituksista:
Ryhmässä voi miettiä, mitkä asiat tuovat mielihyvää tai onnistumisen kokemuksia. Yhteiset mielihyvänlähteet yhdistävät ja ideoita voi myös jakaa:
Mielekkään toiminnan lisääminen
Lasten ahdistuksen omahoito-ohjelmasta voi soveltuvin osin hyödyntää harjoituksia ryhmälle, tällöin keskiössä ovat taidot, joilla toivottua käyttäytymistä vahvistetaan:
Huolen arviointi
Tämä matalan kynnyksen arviointiseula on tarkoitettu apuvälineeksi tilanteisiin, kun on huoli oppilaan koulunkäynnistä.