Siirry pääsisältöön

Omahoito-ohjelma

Miten syömishäiriöön voi vaikuttaa?

Keskeisessä roolissa on aliravitsemuksen korjaaminen, jonka vuoksi riittävä energiansaanti täytyy turvata. Syömisen normalisoimiseksi tarvitaan altistamista ja siedättämistä hankalille tilanteille.

Aliravitsemuksen korjaaminen 

Aliravitsemusta korjataan ravitsemuskuntoutuksella. Se perustuu säännölliseen, riittävään ja monipuoliseen syömiseen. Päivässä syödään 5–6 ateriaa 2–3 tunnin välein.  

Syömisen normalisointi on tärkeää 

Ruokailujen suhteen pyritään normaaliin käyttäytymiseen: ei listoja, mittaamista tai eri ruokaryhmien rajoittamista. Pyrkimyksenä on, että syöminen onnistuu intuitiivisesti kehoa kuunnellen. 

Syömisen tulisi onnistua myös sosiaalisissa tilanteissa. 

Ahmintahäiriössä on tärkeää luopua laihdutusyrityksistä, jotta kaoottisen syömisen kierre saadaan katkaistua.  

Liikunta ja wc-käynnit 

Aliravitsemuksen korjaantumista tehostetaan usein liikuntakiellolla. Näin kaikki saatu energia voidaan käyttää syömishäiriön aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen. 

Mikäli tyhjentäytymiskäyttäytymistä esiintyy, ei vessassa käyntiä sallita tuntiin ruokailun jälkeen. 

Huoltajien toiminta 

Etenkin kasvuikäisen aliravitsemus pyritään korjaamaan nopeasti. Se turvaa kasvua ja kehitystä sekä ehkäisee pysyviä vaurioita.

Jotta aliravitsemuksen korjaaminen onnistuu, kannattaa alaikäisen huoltajien toimia seuraavilla tavoilla:

  • Laittaa ja tarjota sairastuneelle sellaista ruokaa kuin perheessä oli tapana syödä ennen syömishäiriötä. Poikkeuksena ovat kevyttuotteet. Ne eivät sovi ravitsemuskuntoutukseen. 
  • Pitää nuori pois keittiöstä silloin, kun ruokaa laitetaan. 
  • Olla ottamatta nuorta mukaan ruokakauppaan. 
  • Annostella nuoren ruoka. 
  • Päättää energialisistä ja liikunnasta sen mukaan, miten päivä ja edeltävät syömiset ovat sujuneet. 
  • Käyttää aikuisen harkintaa, ja olla neuvottelematta syömishäiriön kanssa. 

Altistaminen ja siedättäminen 

Jotta ravitsemuskuntoutus onnistuisi avohoidossa, vaaditaan tukihenkilönä toimivalta läheiseltä pitkään jatkuvaa valvontaa, tukea ja läsnäoloa ruokailuiden aikana ja niiden jälkeen.  

Koska päämääränä on myös syömisen normalisoiminen, ei pelkkä riittävästä energiansaannista huolehtiminen riitä. Tarvitaan altistamista ja siedättämistä sellaisille tilanteille, joita sairastunut pyrkii välttelemään. Vältelty tilanne voi olla esimerkiksi sosiaalinen syöminen. Katso työkaluja-osion sivu 8. Altistaminen. 

Energiansaannin varmistaminen 

Aliravitsemuksen ja alipainon korjaamiseen tarvitaan etenkin anoreksiasta toipuessa huomattavan paljon energiaa. Se johtuu aineenvaihdunnan säästöliekin purkaantumisesta. 

Ravitsemustilanteen parantuessa elimistö alkaa käynnistämään nälkiintymisen takia suljettuja toimintoja uudelleen. Näitä ovat esimerkiksi lämmöntuotanto ja hormonitoiminta. Energiaa täytyy olla runsaasti, jotta se riittää näiden lisäksi myös alipainon korjaamiseen. 

Energiamäärää tulee nostaa tasaisin välein siten, että päästään jopa lähes kolminkertaiselle tasolle verrattuna tavanomaiseen.

Toipumisvaiheessa energiantarve lähes kaksinkertaistuu 

Kun ravitsemustila on korjattu, tarvitsee toipuva edelleen lähes kaksinkertaisesti energiaa terveeseen samanikäiseen verrattuna. Tämä johtuu muun muassa siitä, että lämmöntuotantoon kuluu myös toipumisvaiheessa kaksinkertaisesti energiaa.  

Lisääntynyt energiantarve tuntuu usein pohjattomana nälkänä. Tämä vaihe voi kestää useita kuukausia ja jopa vuoden ravitsemustilan korjaantumisen jälkeen. 

Muista

Aliravitsemuksen korjaaminen on olennainen osa syömishäiriön hoitoa, joten siihen kannattaa panostaa. 
 
Läheinen saattaa ajatella, että riittää kunhan sairastunut syö edes jotain. Siten ravitsemuskuntoutus ei kuitenkaan onnistu eivätkä aivot toivu.