Omahoito-ohjelma
Miten syömishäiriöön voi vaikuttaa?
Aliravitsemuksen korjaaminen
Aliravitsemusta korjataan ravitsemuskuntoutuksella. Se perustuu säännölliseen, riittävään ja monipuoliseen syömiseen. Päivässä syödään 5–6 ateriaa 2–3 tunnin välein.
Syömisen normalisointi on tärkeää
Ruokailujen suhteen pyritään normaaliin käyttäytymiseen: ei listoja, mittaamista tai eri ruokaryhmien rajoittamista. Pyrkimyksenä on, että syöminen onnistuu intuitiivisesti kehoa kuunnellen.
Syömisen tulisi onnistua myös sosiaalisissa tilanteissa.
Ahmintahäiriössä on tärkeää luopua laihdutusyrityksistä, jotta kaoottisen syömisen kierre saadaan katkaistua.
Liikunta ja wc-käynnit
Aliravitsemuksen korjaantumista tehostetaan usein liikuntakiellolla. Näin kaikki saatu energia voidaan käyttää syömishäiriön aiheuttamien vaurioiden korjaamiseen.
Mikäli tyhjentäytymiskäyttäytymistä esiintyy, ei vessassa käyntiä sallita tuntiin ruokailun jälkeen.
Huoltajien toiminta
Etenkin kasvuikäisen aliravitsemus pyritään korjaamaan nopeasti. Se turvaa kasvua ja kehitystä sekä ehkäisee pysyviä vaurioita. Jotta tämä onnistuisi, kannattaa alaikäisen huoltajien
- Laittaa ja tarjota sairastuneelle sellaista ruokaa kuin perheessä oli tapana syödä ennen syömishäiriötä. Poikkeuksena ovat kevyttuotteet. Ne eivät sovi ravitsemuskuntoutukseen.
- Pitää nuori pois keittiöstä silloin, kun ruokaa laitetaan.
- Olla ottamatta nuorta mukaan ruokakauppaan.
- Annostella nuoren ruoka.
- Päättää energialisistä ja liikunnasta sen mukaan, miten päivä ja edeltävät syömiset ovat sujuneet.
- Käyttää aikuisen harkintaa ja olla neuvottelematta syömishäiriön kanssa.
Toipumissopimus
Kotona asuvan täysi-ikäisen vanhemmistaan taloudellisesti riippuvaisen nuoren kanssa voidaan toimia samalla tavalla ja käyttää apuna toipumissopimuksia.
Parisuhteessa voidaan käyttää vastaavia toipumissopimuksia. Niissä määritellään kirjallisesti puolison rooli ruokailuissa ja muissa sairastuneelle vaikeissa tilanteissa. Näin sekä sairastuneelle että puolisolle selvennetään, ettei tarkoituksena ole omia toisen elämää vaan toimia tukihenkilönä.
Altistaminen ja siedättäminen
Jotta ravitsemuskuntoutus onnistuisi avohoidossa, vaaditaan tukihenkilönä toimivalta läheiseltä pitkään jatkuvaa valvontaa, tukea ja läsnäoloa ruokailuiden aikana ja niiden jälkeen.
Koska päämääränä on myös syömisen normalisoiminen, ei pelkkä riittävästä energiansaannista huolehtiminen riitä. Tarvitaan altistamista ja siedättämistä sellaisille tilanteille, joita sairastunut pyrkii välttelemään. Vältelty tilanne voi olla esimerkiksi sosiaalinen syöminen. Katso työkaluja-osion 8. sivu: Altistaminen.
Energiansaannin varmistaminen
Aliravitsemuksen ja alipainon korjaamiseen tarvitaan etenkin anoreksiasta toipuessa huomattavan paljon energiaa. Se johtuu aineenvaihdunnan säästöliekin purkaantumisesta.
Ravitsemustilanteen parantuessa elimistö alkaa käynnistämään nälkiintymisen takia suljettuja toimintoja uudelleen. Näitä ovat esimerkiksi lämmöntuotanto ja hormonitoiminta. Energiaa täytyy olla runsaasti, jotta se riittää näiden lisäksi myös alipainon korjaamiseen.
Energiamäärää tulee nostaa tasaisin välein siten, että päästään jopa lähes kolminkertaiselle tasolle verrattuna tavanomaiseen.
Kun ravitsemustila on korjattu, tarvitsee toipuva edelleen lähes kaksinkertaisesti energiaa terveeseen samanikäiseen verrattuna. Tämä johtuu muun muassa siitä, että lämmöntuotantoon kuluu myös toipumisvaiheessa kaksinkertaisesti energiaa.
Lisääntynyt energiantarve tuntuu usein pohjattomana nälkänä. Tämä vaihe voi kestää useita kuukausia ja jopa vuoden ravitsemustilan korjaantumisen jälkeen.
Muista
Aliravitsemuksen korjaaminen on olennainen osa syömishäiriön hoitoa, joten siihen kannattaa panostaa.
Läheinen saattaa ajatella, että riittää kunhan sairastunut syö edes jotain. Siten ravitsemuskuntoutus ei kuitenkaan onnistu eivätkä aivot toivu.