Jiõččhåidd-programm

Unen säätelyjärjestelmä

Unelle on ominaista sen homeostaattinen säätely: Mitä pidempään valvotaan, sitä suuremmaksi unipaine kasvaa, ja sitä pidempi ja syvempi on valvetta seuraava uni.

Unipaine

Jotta 7–8 tunnin yöuni olisi mahdollinen, tulee ihmisen olla hereillä 16–17 tuntia. Pitkät päiväunet purkavat unipainetta.

Valvomisen lisäksi unipaineeseen vaikuttaa myös se, kuinka paljon ihminen on valveen aikana rasittanut itseään. Aktiivisuus päivän aikana ja liikunta ovatkin tehokkaita keinoja edistää unta.

Vuorokausirytmi

Vuorokausirytmi säätelee niitä kehon toimintoja, jotka mahdollistavat nukahtamisen ja unessa pysymisen. Vuorokausirytmin tärkein säätelijä on aamuvalo. Muita sisäisen kellon tahdistajia ovat liikunta, ruokailujen ajankohdat ja erilaiset sosiaaliset tekijät, kuten työ.

Vuorokausirytmiin liittyy erilaisia kehon toimintoja, jotka auttavat ihmistä vaipumaan uneen. Tällaisia ovat ruumiinlämmön laskeminen, stressihormonin erityksen väheneminen sekä melatoniinin erityksen kiihtyminen.

Unen ja valveen säätely on näiden kahden järjestelmän yhteistoimintaa. Mitä pitempään on ollut valveilla ja mitä aktiivisempi on ollut päivällä, sitä paremmin voi luottaa kykyyn nukahtaa ja ylläpitää unta. On myös tärkeää, että uni alkaa vuorokausirytmin laskuvaiheessa.

Rentoutuminen

Rentoutuminen on hyvän unen edellytys. Jos mieli tai keho ovat liian virkeitä, vaikeutuvat unen tulo ja unessa pysyminen merkittävästi.

Esimerkiksi stressi kiihdyttää ihmisen aktivaatiohermostoa ja saa aikaan ylivireyttä. Tällöin sydämenlyönnit tihenevät, verenpaine nousee ja lihasjännitys kasvaa.

Myös unettomuuteen liittyvä huoli ja liiallinen huomion kohdistuminen uneen ja nukkumiseen virittävät mieltä ja estävät unta.