​Riittävä uni on lapsille tärkeää hyvinvoinnin, kasvun ja kehityksen kannalta. Erityisesti varhaislapsuudessa tapahtuu suuria muutoksia unirytmissä, unen tarpeessa ja unen rakenteessa, mikä näkyy siinä miten ja milloin lapsi nukkuu. Erilaiset unihäiriöt ovat yleisiä läpi koko lapsuusiän ja niistä kärsii n. 20–30% lapsista ikäryhmistä riippumatta. Suurin osa unihäiriöistä on suhteellisen lieväasteisia ja helppohoitoisia. Niiden hoitoon on olemassa monenlaisia strukturoituja interventioita, joita voidaan käyttää myös perusterveydenhuollossa. Unihäiriön hoito tulee aina räätälöidä yksilöllisesti huomioiden lapsen kokonaistilanne ja perheen toiveet.

Unihäiriöitä hoidettaessa tulee tuntea lapsen unirytmin normatiivinen kehitys, sillä joskus ongelmallisiksi koetut nukkumisen piirteet (esim. yöheräily) ovat ikään- ja kehitystasoon nähden normatiivisia.

Lapsilla esiintyy erilaisia unihäiriötä. Unihäiriön hoito riippuu siitä, mistä unihäiriöstä on kysymys.
  • Vuorokausirytmin häiriöt ovat tavallisia 3-6 kk iästä alkaen. Pienillä lapsilla useimmiten on kyse siitä, että vuorokausirytmin kehitys viivästyy. Tällöin vanhemmat saattavat tarvita tukea siinä, miten lasta ohjataan kohti oikeanlaista rytmiä. Isommilla lapsilla unirytmi voi olla liian epäsäännöllinen tai liian aikainen tai myöhäinen suhteessa perheen elämäntilanteeseen.
  • Uniassosiaatio-ongelmaa esiintyy yleisimmin 6-18 kk ikäisillä lapsilla, mutta se voi jatkua myös tätä pidempään. Siitä on kyse, kun lapsi ei osaa nukahtaa itse ilman jotakin tiettyä menettelytapaa (esim. sylissä heijaaminen, maitopullo). Uniassosiaatio-ongelma näyttäytyy vanhemmille yleensä yöheräilynä; lapsi herättää öisin toistuvasti vanhempansa pystyäkseen nukahtamaan uudelleen. Hoidossa keskitytään auttamaan lasta oppimaan nukahtamaan itsekseen ilman vanhemman apua. Tähän pyritään esim. tassu-unikoulun keinoilla Kotiunikoulut MLL.
  • Nukkumaan asettautumisen ongelma on tavallinen leikki-ikäisillä lapsilla. Lapsi ei tahdo käydä nukkumaan tarpeeksi ajoissa, vaan pyrkii pitkittämään iltaa keksimällä uusia leikkejä tai pyytämällä lisää iltasatuja. Unirytmi viivästyy ja nukahtaminen onnistuu myöhään. Hoidossa keskeistä on auttaa vanhempia rakentamaan selkeät ja rauhoittumista tukevat iltatoimet, joita noudatetaan säännöllisesti. Unirytmiä kannattaa usein tilapäisesti viivästää, jotta uusien iltatoimien oppiminen helpottuu.
  • Unettomuus yleistyy kouluiässä. Unettomuudesta kärsivä lapsi ei saa unen päästä kiinni vaikka haluaisi. Unettomuuteen liittyy usein huolia ja ahdistuneisuutta, joiden arviointi on tärkeä osa hoitoa. Lisäksi unen huolto ja tarvittaessa kognitiivisen psykoterapian keinot ovat keskeisiä pitkäkestoisen unettomuuden hoidossa.
  • Unenaikaisten hengityshäiriöiden oireena on lapsella unen aikana hengityskatkoksia tai hengitys on äänekästä. Pienten lasten hengityshäiriöiden hoito kuuluu lastenlääkärille, kun taas isompia lapsia arvioi yleensä korvalääkäri.
Miten lasta ja perhettä voidaan auttaa?
Lasten unihäiriöt voivat kuormittaa koko perhettä huomattavasti. Tällöin on tärkeä pohtia yhdessä, miten vanhempien jaksamista voidaan tukea ja mistä perhe voi saada apua arjen tilanteisiin (esim. verkoston aktivointi). Unihäiriön syy täytyy määrittää ennen hoidon tarkempaa suunnittelua. Esimerkiksi yöheräily voi johtua vuorokausirytmin ongelmista tai uniassosiaatiohäiriöstä. Eri unihäiriöitä hoidetaan eri tavoilla. Joskus unihäiriö voi olla sekundäärinen, esim. liittyä akuutteihin stressitekijöihin, joihin puuttuminen on aina tärkeää, joskus jopa ennen varsinaista hoitoa. Unihäiriöiden hoito onnistuu parhaiten, kun perheen arki on säännöllistä ja ennakoitavaa. Jos univaikeus on sekundäärinen, hoito tulee kohdentaa perussyyhyn (esim. masennus, pelot nukkumaanmenotilanteessa).
Vanhemmat voivat auttaa lasta esimerkiksi seuraavilla tavoilla:
  • Tarjoa lapselle sopivasti ulkoilua ja aktiviteettiä päivisin.
  • Huolehdi säännöllisestä vuorokausirytmistä sekä arkisin että viikonloppuisin.
  • Suunnittele selkeä iltarutiini, joka auttaa lasta nukahtamaan iltaisin vanhemman tuella.
  • Sovi nukkumaan menemiseen liittyvistä säännöistä yhdessä lapsen kanssa.
  • Vältä elektronista mediaa (televisio, tietokonepelit, videot, netti) iltaisin 2h ennen nukkumaanmenoa; elektronisista laitteista tuleva valo voi haitata nukahtamista.
  • Auta lasta tunnistamaan unen puutteen merkit (esim. väsymys, keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys).
 
Milloin pitää hakea apua?
Jos lapsen uniongelma haittaa lapsen vointia päivisin tai unihäiriö kuormittaa merkittävästi perheen arkea, on unihäiriön hoidon suunnittelemiseksi hyvä hakea apua terveydenhuollon ammattilaisilta. Apua on saatavilla ensisijaisesti esimerkiksi lastenneuvoloista tai kouluterveydenhuollosta tai sosiaalitoimen kautta. Jotkut kunnat järjestävät myös erityistä neuvontaa uniasioissa.
 
Lapsen unihäiriöiden arviointi perustuu vanhempien ja mahdollisuuksien mukaan myös lapsen haastatteluun sekä unipäiväkirjaan ja unikyselylomakkeisiin. Vain harvoin tarvitaan muita tarkentavia tutkimuksia (polygrafia tai aktigrafia). Arvioinnin tavoitteena on määritellä, mistä unihäiriöstä on kysymys ja varsinainen hoito suunnitellaan sen mukaisesti yksilöllisesti perheen kanssa.
 
Useimmiten lasten unihäiriöt voidaan hoitaa tuloksekkaasti perusterveydenhuollossa, mutta joskus ne saattavat vaatia jatkotutkimuksia erikoissairaanhoidossa (esim. kuorsaaminen, hankalat parasomniat, vaikeahoitoinen unettomuus, sekundaariset univaikeudet).