F43.1 Traumaperäinen stressihäiriö

Traumaperäinen stressihäiriö voi kehittyä traumaattisen tapahtuman jälkeen.  

Kyse voi olla sellaisen tapahtuman kokemisesta tai näkemisestä, johon liittyy 

• kuolema tai vakava loukkaantuminen tai näiden uhka 
• oman tai toisen fyysisen koskemattomuuden vaarantuminen 
• tiedon saaminen läheisen kuolemasta 

Tällainen tapahtuma voi olla esimerkiksi luonnonkatastrofi, vakava onnettomuus, rikoksen tai väkivallan uhriksi joutuminen, panttivankeus tai oman kodin palaminen.  

Traumaperäinen stressihäiriö on viivästynyt tai pitkittynyt reaktio traumaattiseen tapahtumaan. 

Akuutista stressireaktiosta sen erottaa pitkittynyt kesto. Oireet jatkuvat yli kuukauden ajan traumaattisesta tapahtumasta. Hoitamattomana häiriö voi jatkua vuosia.   

Kriteerit 

Diagnostisiin kriteereihin kuuluvat seuraavat asiat

A. Henkilöä on kohdannut poikkeuksellisen uhkaava tai katastrofaalinen tapahtuma, joka todennäköisesti aiheuttaisi voimakasta ahdistuneisuutta kenelle tahansa. Tapahtuma on voinut olla lyhyt- tai pitkäkestoinen. 

B. Tapahtumaan liittyen ilmenee jotakin seuraavista: 

(1) jatkuvia muistikuvia 

(2) hetkellisiä voimakkaita takautumia 

(3) painajaisunia 

(4) ahdistuneisuutta olosuhteissa, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta 

C. Henkilö pyrkii välttämään joutumista olosuhteisiin, jotka muistuttavat koetusta tapahtumasta. Tällaista välttämistä ei ollut ennen traumaattista tapahtumaa. 

D. Vähintään toinen seuraavista: 

(1) Kykenemättömyys muistaa osittain tai kokonaan joitakin keskeisiä asioita traumaattisesta tapahtumasta 

tai 

(2) Jatkuvia psyykkisen herkistymisen ja ylivireyden oireita – vähintään kaksi seuraavista: 

(a) unihäiriö 

(b) ärtymys tai vihanpuuskat 

(c) keskittymisvaikeudet 

(d) lisääntynyt valppaus tai varuillaan oleminen 

(e) liiallinen säpsähtely 

E. Häiriö täyttää kriteerit B, C ja D kuuden kuukauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta tai traumaattisen ajanjakson päättymisestä. Joissakin yhteyksissä myös pitemmän ajan kuluttua ilmenneet oireet voidaan katsoa kuuluvaksi tähän häiriöön. 

Sairauden kulku ja ennuste 

Oireet ilmenevät tavallisesti muutaman kuukauden kuluessa tapahtuneesta. Joskus oireet voivat ilmetä vasta kuukausien tai vuosien jälkeen. 

Useimmilla on ilmennyt akuutti stressireaktio heti tapahtuman jälkeen.  

Noin puolella häiriöstä kärsivistä oireet lievenevät itsestään muutaman kuukauden aikana ja häviävät kokonaan parissa vuodessa. Osalla oireet jatkuvat vuosia, lisäävät muihin häiriöihin sairastumisen riskiä ja voivat jopa muokata ihmisen persoonallisuutta.

Jos oireet ovat voimakkaita, kestävät pitkään tai vaikeuttavat huomattavasti arkea, kannattaa hakea apua terveydenhuollon ammattilaiselta.

Omahoito ja hoito 

Traumaperäisen stressihäiriön itsehoito koostuu tiedon saamisesta sekä ymmärtävästä suhtautumisesta oireisiin normaaleina reaktioina traumaattiseen tapahtumaan. Rentoutuksesta ja säännöllisestä liikkumisesta voi olla hyötyä.

Rauhallinen keskustelu traumaattisesta tapahtumasta sekä sitä seuranneista oireista voi auttaa toipumisessa. Sen täytyy kuitenkin tapahtua henkilön itse määrittelemässä tahdissa.

Myös rauhallisessa tahdissa tapahtuva traumasta muistuttaville asioille altistaminen auttaa vähentämään välttelyä.

Psykoterapia ja lääkehoito

Traumaperäisen stressihäiriön hoidossa psykoterapiat ja lääkehoito täydentävät toisiaan. Tehokkaita psykoterapeuttisia hoitoja ovat muun muassa traumafokusoitu kognitiivinen käyttäytymisterapia sekä silmänliiketerapia (EMDR).

Myös lääkehoitoa voidaan käyttää hankalimpien oireiden lievittämiseksi. Lääkehoidossa ensisijaisia ovat serotoniinin takaisinoton estäjät (SSRI), joita käytetään myös masennuslääkkeinä. Bentsodiatsepiinien käyttöä tulisi välttää.

Omahoito-ohjelmat

Omahoito-ohjelman voi aloittaa heti itsenäisesti. Sopivia ovat Mieli ry:n SELMA oma-apuohjelma järkyttävän tapahtuman käsittelyyn ja Mielenterveystalo.fi:n rentoutuksen ja hengityksen omahoito-ohjelma.