Siirry pääsisältöön

Pienen lapsen syömisongelmat

Syömisongelmat ovat tavallisia pienillä lapsilla. Suurin osa syömisongelmista on ohimeneviä. Pienten lasten syömishäiriöiden taustalla on usein monia toisiinsa vaikuttavia tekijöitä.

Vauvat ja pienet lapset tarvitsevat vanhemman aktiivista osallistumista syömiseensä. Sen vuoksi pienten lasten syömisvaikeudet haastavat aina lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta.

Syömisongelmien vuoksi ruokailut saattavat olla ajoittain konfliktien, ahdistuneisuuden ja taisteluiden sävyttämiä. On myös tavallista, että ruokailutilanteet kestävät pitkään.

Yleisyys

  • Arvioiden mukaan ajoittaisia syömisongelmia esiintyy 20–40 %:lla normaalisti kehittyvistä pienistä lapsista.
  • Vaikea-asteisia syömishäiriöitä esiintyy 1–3 %:lla pienistä lapsista.

Mitä syömisongelmien taustalla voi olla?

Pienten lasten syömishäiriöiden taustalla voi olla monia eri tekijöitä.

Syömisongelmat saattavat liittyä esimerkiksi seuraaviin tekijöihin.

Vireystilan säätelyn vaikeudet 

Vireystilan säätelyn vaikeuteen liittyviä syömishäiriöitä on pienilläkin vauvoilla. Vauvan voi olla vaikea saavuttaa oikea vireystila syödäkseen. Vauva saattaa olla liian kiihtynyt tai väsynyt, jolloin syöminen ei onnistu. 

Herkkyydet suun ja nielun aistimuksien toiminnassa 

Lapsi voi kieltäytyä syömästä ruoan ulkonäön, hajun, maun tai rakenteen vuoksi. Lapsi saattaa syödä vain mieleisiään ruokia. Valikoivuus ruokien suhteen on tavallista.

Valikoivuutta pidetään syömishäiriönä silloin, kun lapsen ruokavalio on niin rajoittunut, ettei hän saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita.

Muut sairaudet tai ikävät syömiskokemukset 

Muihin sairauksiin liittyvässä syömishäiriössä taustalla on sairaus. Lapsella voi myös olla herkkä oksennusrefleksi, mikä vaikeuttaa ruokailua. Syöminen on saattanut vaikeutua ruoansulatuskanavaan tai nieluun kohdistuneen kivuliaan tai vastenmielisen tapahtuman jälkeen.

Lapsi saattaa muuttua ahdistuneeksi ja pelokkaaksi jo havaitessaan ruokailua ennakoivia tapahtumia, sillä ne muistuttavat häntä hankalasta kokemuksesta. Hän voi vastustaa ruoan nielaisemista ja aktiivisesti sylkeä tai yökkiä ruokaa pois.

Lapsen ja vanhemman vuorovaikutusongelmat 

Lapsen ja vanhemman välillä voi olla sellaisia vuorovaikutuksen haasteita, jotka vaikuttavat syömistilanteisiin ja lapsen syömiseen. Tämä voi ilmetä esimerkiksi siten, että lapsi ei osoita kiinnostusta ruokailua kohtaan ja vuorovaikutuksen vastavuoroisuus on vähäistä.

Lapsi voi myös olla hyvin kiinnostunut ympäristöstään ja vuorovaikutuksesta, mutta vastustaa voimakkaasti syömistä. Tällöin ruokailutilanteita leimaa usein lapsen ylivirittyneisyys ja riitainen tunnelma.  

Mikä auttaa syömisen ongelmiin? 

Syömisongelman taustatekijät vaikuttavat siihen, millaiset keinot ovat tehokkaita pulman helpottamiseksi. Taustatekijöiden tunnistaminen onkin tärkeää, jotta apukeinoja ja hoitoa osataan suunnata oikealla tavalla.

Keskeistä pienten lasten syömishäiriöissä on se, että lasta ei saa pakottaa syömään, sillä se vaikeuttaa syömishäiriötä. Ruokailutilanteen myönteisyys, paineettomuus ja kannustavuus on tärkeää.

  • Vanhemman tehtävä on päättää, mitä, milloin ja missä syödään.
  • Lapsi taas päättää, miten paljon hän syö.

Syömistilanteiden jäsentäminen

Syömistilanteiden jäsentäminen saattaa helpottaa syömisongelmaa. Tähän kuuluvat

  • säännölliset ruoka-ajat ja pidättäytyminen napostelusta niiden väleissä
  • ruokailun keston rajoittaminen lapsen iälle sopivaksi
  • yhdessä pöydän ääressä saman ruoan syöminen
  • rauhallisessa tilassa ruokaileminen
  • omat paikat ruokapöydässä
  • muiden viihdykkeiden vähentäminen

Hyvä vuorovaikutus tukee syömisen pulmissa. Mukavan yhteisen tekemisen lisääminen sekä jaetut ilonhetket ja mielihyvän kokemukset saattavat helpottaa myös ruokailutilanteita.

Ruokaan kannattaa tutustua myönteisten tilanteiden kautta. Erilaisia ruoka-aineita voi tutkia leikin ja hassuttelun kautta. On myös tärkeää, että lapsi voi ottaa oppia muiden perheenjäsenten syömisestä. 

Milloin ja mistä kannattaa hakea apua? 

Syömisen ongelmiin kannattaa hakea apua mahdollisimman varhain, jos syömistilanteet kuormittavat tai huolestuttavat vanhempia. 

Osa varhaislapsuuden syömisongelmista ei parane itsestään. Ne saattavat hoitamattomina vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä.

Apua voi hakea omasta neuvolasta

Siellä arvioidaan lapsen ravitsemustilaa sekä kehityksellistä tilannetta.

Syömisen ongelmien hoidossa saatetaan tarvita monia ammattilaisia, kuten lastenlääkäriä, ravitsemusterapeuttia, puheterapeuttia tai lastenpsykiatrista tukea.

Hoidossa etsitään yhdessä konkreettisia keinoja ruokailun helpottamiseksi ja tuetaan vuorovaikutusta syömistilanteissa. 

Sinua saattaa kiinnostaa myös