Miten pääsen hoitoon?

Psykoterapiaan voi hakeutua joko yksityisesti omalla kustannuksella, Kelan tukeman kuntoutuspsykoterapian kautta tai sitä on mahdollista saada rajoitetusti myös julkisen terveydenhuollon kautta. Jotkin sairausvakuutukset voivat myös korvata lyhytpsykoterapiaa yleensä tapaturmiin liittyen. Tietyin kriteerein psykoterapiaa on mahdollista saada myös Kelan harkinnanvaraisena vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Tarkemmat tiedot ja kriteerit kannattaa tarkistaa Kelan sivuilta ja omasta vakuutusyhtiöstä. Suuri osa pitkistä psykoterapioista toteutuu Kelan kuntoutuspsykoterapian tuella.

 Psykoterapiaan omalla kustannuksella

Psykoterapiaan voi hakeutua omalla kustannuksella, jolloin aikoja ja hintatietoja voi kysyä itse suoraan psykoterapeutilta. Psykoterapeuttien keskimääräinen yksilöterapian hinta/45min. vaihtelee n.70€ - 90€ välillä. Tällöin Kelan vaatimukset eivät sido, vaan kaikesta voi sopia terapeutin kanssa suoraan.

Lääkäri voi tarjota psykoterapiasta KELAn sairaanhoitokorvauksen, joka on pohjakoulutukseltaan yleislääkärin käynnillä 18€ ja erikoislääkärin käynnillä 27€. Lääkärin pohjakoulutuksella toimivat terapeutit velottavat usein kuitenkin enemmän kuin muut psykoterapeutit, joten lopullinen hinta usein jää edellä mainitun viitehinnan yli. Lähiaikoina odotetaan uudistusta, jonka mukaan myös muiden ammattiryhmien antama lyhytpsykoterapia (max.15 kertaa) tulisi sairaanhoitokorvauksen alaiseksi.

Kannattaa aina varmistaa, että terapeutti on laillistettu ammattihenkilö. Valviran Julkiterhikki -tietopalvelusta kuka tahansa voi katsoa, onko tietty henkilö laillistettu psykoterapeutti.

Valvira: Terveydenhuollon ammattihenkilöiden tietopalvelu (Julkiterhikki)

Joskus myös psykoterapeuttikoulutuksessa olevat saattavat ottaa koulutuspotilaita, käytännössä hyvin samankaltaiseen terapiahoitoon kuin valmiit terapeutit, ja tällöin kustannustaso voi olla edullisempi. Opiskelevia psykoterapeutteja voi etsiä Suomen psykologiliiton terapeuttihaun kautta.

Suomen psykologiliiton terapeuttihaku

 Kelan kuntoutuspsykoterapia

​KELA korvaa 57,60€ / 45min 16-67-vuotiaiden yksilöpsykoterapiakäynnistä. Itselle maksettavaksi jäävä omavastuu riippuu siis terapeutin hintaveloituksesta.

Kela edellyttää vähintään 3 kuukautta kestävää arviointi- ja hoitojaksoa, ennen kuin terapiatuen hakeminen on mahdollista. Kelan tukea varten psykiatri laatii B-lausunnon. Asiakas itse täyttää oman hakemuksensa, jossa kuvaa omin sanoin ongelmiaan ja tavoitteitaan sekä etsii itselleen sopivan psykoterapeutin. Terapiatukea haetaan vuodeksi kerrallaan, ja sitä myönnetään korkeintaan kolmeksi vuodeksi.

3kk arviointijakso voi toteutua esim. psykiatrin vastaanotolla yksityisesti maksavana tai julkisen terveydenhuollon kautta. Alustavaan arvioon voin hakeutua terveyskeskuslääkärille. Mikäli oirehdinta on keskivaikeaa/vaikeaa ja täyttää erikoissairaanhoidon kriteerit, voi terveyskeskuksesta saada lähetteen psykiatriseen erikoissairaanhoitoon, jossa terapian tarvetta, terapian soveltuvuutta hoitomuodoksi ja hoidon ajankohtaisuutta arvioidaan tarkemmin. Myös työterveyshuollon tai oppilasterveydenhuollon kautta saatetaan tehdä arviointi- ja hoitojaksoja. Tarkista tilanne omasta työterveys-, tai oppilasterveydenhuollostasi.


Kela: Kuntoutuspsykoterapia Suomen Psykologiliitto: Kaavio kuntoutuspsykoterapiaan hakeutumisesta (pdf)

Terapeutin tulee olla Kelan kuntoutuspsykoterapian palveluntuottajalistoilla, jonka voi tarkistaa Kelan palvelutuottajahausta.

Kela: Kuntoutuksen palveluntuottajien haku

Lapsille ja nuorille tarkoitettua psykoterapiaa toteutetaan usein ostopalveluna psykiatrian toimipisteestä käsin, ja näihin hakeutuminen tapahtuu oman paikkakunnan psykiatrian toimipisteistä.

 Julkisen terveydenhuollon ostopalvelupsykoterapia

Psykoterapiaa tarjotaan asiakkaille ostopalveluna yksityisiltä psykoterapeuteilta myös tiettyjen sairaanhoitopiirien tai kuntien erikoissairaanhoidossa, kuten Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Ostopalveluterapiat ovat lyhytkestoisempia kuin Kelan kuntoutusterapia ja asiakkaalle maksuttomia. Ostopalveluterapiat sisältävät ensin psykoterapia-arvion ja erikoissairaanhoitoon tarvitaan lähete.

 Psykoterapia-arvio erikoissairaanhoidossa

Tarkempi psykoterapia-arviointi tapahtuu yleensä erikoissairaanhoidossa psykiatrian poliklinikalla. Siinä pohditaan millaista työstämistä ongelmat vaativat, löytyykö asiakkaalta kykyä käsitellä näitä psykoterapiassa keskustelemalla, onko nyt sopiva aika terapiaan hakeutumiseen, onko oireita sen verran, että terapiaan kannattaa nyt panostaa, onko asiakkaalla työskentelyhalukkuutta tällä hetkellä ja pystyykö hän sitoutumaan mahdollisesti työskentelyyn. Arviossa kartoitetaan myös onko psykoterapian kannalta estäviä tekijöitä kuten liian haastava elämäntilanne psykoterapiaan keskittymisen kannalta tai liiallista alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä, joka haittaisi hyötymistä psykoterapiasta.

Arvioijana voi toimia esimerkiksi psykologi tai psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, mutta arviointiprosessista kuten kaikesta hoidosta psykiatriassa vastaa aina psykiatrian erikoislääkäri. 

Mikäli harkitaan pidempää KELA:n korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa ostopalvelupsykoterapian sijasta, psykiatri kirjoittaa B-lausunnon, jolla Kelalta voidaan hakea tukea kuntoutuspsykoterapiaan. Mikäli kuntoutuspsykoterapiaan päädytään. Arvioinnissa pohditaan onko asiakaan ongelmista tullut niin paljon haittaa työ- tai opiskelukyvylle, että tuen hakeminen on perusteltua. Monilla on esimerkiksi jäänyt opintoja kesken oireiden vuoksi, on saattanut jopa tulla irtisanotuksi työstään kun ei suoriutunut työtehtävistä, työssä jaksaminen voi olla heikkoa, sairaslomia on kertynyt psyykkisten ongelmien vuoksi tai työpaikalla voi olla jatkuvia ristiriitoja tai konflikteja työkavereiden tai esimiehen kanssa, joista työkyky kärsii.

Arviossa pohditaan, millainen psykoterapia soveltuisi parhaiten kartoittaen myös ongelmien syitä. Ovatko ongelmat alkaneet jo lapsuudessa, tai liittyvätkö ne vaikeisiin lapsuudenkokemuksiin, jolloin lapsuudenkokemusten läpikäynti voi olla tarpeellista vai sopisiko lähestymistavaksi ongelmatilanteiden käsittely ja selviytymiskeinojen etsiminen nykyhetkestä käsin.


  • Onko minulla kykyä ja halua keskustella ongelmistani?​
  • Uskonko että psykoterapiasta olisi apua?
  • Ovatko ongelmani sellaisia, että niitä on syytä käsitellä ammattilaisen kanssa, vai voisiko helpottaa jos puhuisin läheisteni kanssa?
  • Kaipaanko pikemminkin vertaistukea kuin psykoterapiaa?
  • Salliiko elämäntilanteeni sitoutumisen viikoittaiseen terapiatyöskentelyyn pitkäaikaisesti?
  • Onko ajankohtaista vähentää päihdekäyttöä tai muuttaa joitakin muita terapiaa haittaavia tekijöitä?
  • Onko ongelmistani merkittävää haittaa opiskelussa tai työnteossa? (KELA)
  • Olenko jo yrittänyt itse ratkaista ongelmiani siinä onnistumatta?
  • Mitä asioita haluaisin käsitellä ja mitä tavoitteita asetan terapialle?
  • Koenko tarvetta käsitellä lapsuuden vaikeita kokemuksia vai kaipaanko ensisijaisesti selviytymiskeinoja nykyhetkessä, aiheutuvatko ongelmani jostakin traumaattisesta kokemuksesta, jota pitäisi käsitellä?
  • Koenko tarvetta muutokseen erityisesti itsessäni?

Arvion aikana pohditaan myös sopisiko jokin muu hoitovaihtoehto sillä hetkellä paremmin tai sitä täydentäen. Onko tarvetta lääkehoidolle, onko psykiatrian poliklinikkahoito sillä hetkellä tarpeellista, onko tarvetta sosiaalipalveluille tai onko ajankohtaisempaa saada hoitoa päihdeongelmaan tai löytyykö esimerkiksi kolmannelta sektorilta yhdistysten palveluista sopivampia vaihtoehtoja kuten vaikkapa vertaistukiryhmä tai muuta ryhmämuotoista tukea, tai onko jokin muu kuntoutusmuoto sopivampi. Muu hoito ei välttämättä sulje psykoterapiaa pois, mutta usein ei kannata yrittää hoitaa kaikkea kerralla, oman jaksamisenkin vuoksi. Psykoterapia vaatii usein pitkäaikaista sitoutumista ja yleensä myös taloudellista panostusta, joten sen aloittamista ja ajoitusta kannattaa harkita perusteellisesti.​