Tarkempi psykoterapia-arviointi tapahtuu yleensä erikoissairaanhoidossa psykiatrian poliklinikalla. Siinä pohditaan millaista työstämistä ongelmat vaativat, löytyykö asiakkaalta kykyä käsitellä näitä psykoterapiassa keskustelemalla, onko nyt sopiva aika terapiaan hakeutumiseen, onko oireita sen verran, että terapiaan kannattaa nyt panostaa, onko asiakkaalla työskentelyhalukkuutta tällä hetkellä ja pystyykö hän sitoutumaan mahdollisesti työskentelyyn. Arviossa kartoitetaan myös onko psykoterapian kannalta estäviä tekijöitä kuten liian haastava elämäntilanne psykoterapiaan keskittymisen kannalta tai liiallista alkoholin tai muiden päihteiden käyttöä, joka haittaisi hyötymistä psykoterapiasta.
Arvioijana voi toimia esimerkiksi psykologi tai psykiatrinen erikoissairaanhoitaja, mutta arviointiprosessista kuten kaikesta hoidosta psykiatriassa vastaa aina psykiatrian erikoislääkäri.
Mikäli harkitaan pidempää KELA:n korvaamaa kuntoutuspsykoterapiaa ostopalvelupsykoterapian sijasta, psykiatri kirjoittaa B-lausunnon, jolla Kelalta voidaan hakea tukea kuntoutuspsykoterapiaan. Mikäli kuntoutuspsykoterapiaan päädytään. Arvioinnissa pohditaan onko asiakaan ongelmista tullut niin paljon haittaa työ- tai opiskelukyvylle, että tuen hakeminen on perusteltua. Monilla on esimerkiksi jäänyt opintoja kesken oireiden vuoksi, on saattanut jopa tulla irtisanotuksi työstään kun ei suoriutunut työtehtävistä, työssä jaksaminen voi olla heikkoa, sairaslomia on kertynyt psyykkisten ongelmien vuoksi tai työpaikalla voi olla jatkuvia ristiriitoja tai konflikteja työkavereiden tai esimiehen kanssa, joista työkyky kärsii.
Arviossa pohditaan, millainen psykoterapia soveltuisi parhaiten kartoittaen myös ongelmien syitä. Ovatko ongelmat alkaneet jo lapsuudessa, tai liittyvätkö ne vaikeisiin lapsuudenkokemuksiin, jolloin lapsuudenkokemusten läpikäynti voi olla tarpeellista vai sopisiko lähestymistavaksi ongelmatilanteiden käsittely ja selviytymiskeinojen etsiminen nykyhetkestä käsin.
- Onko minulla kykyä ja halua keskustella ongelmistani?
- Uskonko että psykoterapiasta olisi apua?
- Ovatko ongelmani sellaisia, että niitä on syytä käsitellä ammattilaisen kanssa, vai voisiko helpottaa jos puhuisin läheisteni kanssa?
- Kaipaanko pikemminkin vertaistukea kuin psykoterapiaa?
- Salliiko elämäntilanteeni sitoutumisen viikoittaiseen terapiatyöskentelyyn pitkäaikaisesti?
- Onko ajankohtaista vähentää päihdekäyttöä tai muuttaa joitakin muita terapiaa haittaavia tekijöitä?
- Onko ongelmistani merkittävää haittaa opiskelussa tai työnteossa? (KELA)
- Olenko jo yrittänyt itse ratkaista ongelmiani siinä onnistumatta?
- Mitä asioita haluaisin käsitellä ja mitä tavoitteita asetan terapialle?
- Koenko tarvetta käsitellä lapsuuden vaikeita kokemuksia vai kaipaanko ensisijaisesti selviytymiskeinoja nykyhetkessä, aiheutuvatko ongelmani jostakin traumaattisesta kokemuksesta, jota pitäisi käsitellä?
- Koenko tarvetta muutokseen erityisesti itsessäni?
Arvion aikana pohditaan myös sopisiko jokin muu hoitovaihtoehto sillä hetkellä paremmin tai sitä täydentäen. Onko tarvetta lääkehoidolle, onko psykiatrian poliklinikkahoito sillä hetkellä tarpeellista, onko tarvetta sosiaalipalveluille tai onko ajankohtaisempaa saada hoitoa päihdeongelmaan tai löytyykö esimerkiksi kolmannelta sektorilta yhdistysten palveluista sopivampia vaihtoehtoja kuten vaikkapa vertaistukiryhmä tai muuta ryhmämuotoista tukea, tai onko jokin muu kuntoutusmuoto sopivampi. Muu hoito ei välttämättä sulje psykoterapiaa pois, mutta usein ei kannata yrittää hoitaa kaikkea kerralla, oman jaksamisenkin vuoksi. Psykoterapia vaatii usein pitkäaikaista sitoutumista ja yleensä myös taloudellista panostusta, joten sen aloittamista ja ajoitusta kannattaa harkita perusteellisesti.
