Lapsen valikoiva puhumattomuus

Lapsella, jolla on valikoivaa puhumattomuutta, on hyvät puhumisen valmiudet ja hän pystyy puhumaan joissakin tilanteissa kuten muutkin lapset. Tietyissä sosiaalisissa tilanteissa taas puhuminen johdonmukaisesti vaikeutuu siten, että lapsi on puhumaton tai puhuu vain yksittäisin sanoin. 

Yleensä puhuminen onnistuu kotona. Puhumisen vaikeus taas tulee usein esiin päiväkodissa tai koulussa.  

Millaisia oireita valikoivassa puhumattomuudessa on? 

Lapsi on aina tietyissä sosiaalisissa tilanteissa tai tiettyjen henkilöiden kanssa puhumaton tai hyvin vähäpuheinen.

Tilanteissa, joissa puhuminen on vaikeaa, voi lapsen olla vaikeaa myös 

• ottaa katsekontaktia 
• käyttää elekieltä, osoittaa asioita tai nyökätä tai pudistaa päätään 
• yskiä, aivastaa, nauraa ääneen tai itkeä 

Lapsi ei kieltäydy puhumisesta tai valitse olla puhumatta. Kyse on kykenemättömyydestä puhua tilanteissa, jotka herättävät ahdistusta. Lapsi pelkää tietyissä tilanteissa puhumista samaan tapaan kuin lentopelosta kärsivä pelkää lentämistä. 

Puhumistilanne voi herättää lapsessa esimerkiksi: 

• ahdistuneisuutta 
• kehon jännittyneisyyttä 
• sydämentykytystä 
• epämiellyttäviä tuntemuksia suun, kaulan tai nielun alueella 

Lapsi pyrkiikin vaistomaisesti välttämään näitä tuntemuksia.

Puhumaton lapsi vaikuttaa usein ilmeettömältä tai jähmettyneeltä. Tämä voidaan tulkita väärin uhmakkuudeksi.

Lapsi ei pysty selittämään, mikä aiheuttaa ahdistusreaktion. Hän pelkää joutuvansa tilanteisiin, joissa hänen pitäisi puhua.

Lapsi joutuu käyttämään paljon voimavaroja, jotta hän selviäisi erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, joissa hän ei pysty puhumaan. Kuormittuminen päiväkodissa tai koulussa voi näkyä ärtyisyytenä ja uhmakkuutena kotona. 

Milloin kyseessä on valikoiva puhumattomuus? 

Kyseessä on valikoiva puhumattomuus, jos    

• lapsella ei ole suuria vaikeuksia puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä  
• puhumattomuus on johdonmukaista tietyissä sosiaalisissa tilanteissa, joissa lapsen odotetaan puhuvan, kuten koulussa, vaikka lapsella on kyky puhua muissa tilanteissa 
• puhumattomuus on kestänyt yli neljä viikkoa, eikä lapsi ole juuri siirtynyt uuteen päiväkotiin, kouluun tai ryhmään 
• lapsella ei ole laaja-alaista kehityshäiriötä 
• puhumattomuus ei selity lapsen riittämättömällä kielen osaamisella 

Oireet alkavat yleensä 3–5 vuoden iässä. Valikoiva puhumattomuus on kaksi kertaa tavallisempaa tytöillä kuin pojilla. On tavallista, että lapsella on samaan aikaan myös muita ahdistuneisuushäiriöitä. 

Mistä valikoiva puhumattomuus johtuu? 

Valikoivaan puhumattomuuteen on monia erilaisia ja yksilöllisiä syitä. Yhtä tiettyä syytä valikoivaan puhumattomuuteen ei ole.  

Riskitekijöitä voivat olla esimerkiksi  

• lapsen temperamenttiin liittyvä taipumus ahdistua ja huolestua uusissa tilanteissa 
• kehitysviiveet
• sosiaalisten taitojen haasteet 
• kielelliset vaikeudet 
• lähisuvussa esiintyvä ujous, sosiaalinen ahdistuneisuus tai psykiatrinen sairastavuus
• ympäristötekijät 

Miten lasta voi tukea? 

Keskeisiä asioita lapsen auttamisessa ovat 

• aikuisten empaattinen ja myötäelävä asenne sekä herkkyys lapsen kohtaamiselle 
• lapsen kaikenlaisen aloitteellisuuden ja osallisuuden tukeminen sekä siihen kannustaminen 
• arvostuksen osoittaminen lasta kohtaan sekä rentouden- ja pystyvyydentunteiden vahvistaminen sosiaalisissa tilanteissa 
• puhumiseen liittyvän paineen vähentäminen 
• vuorovaikutustilanteiden harjoittelu esimerkiksi erilaisten pelien, leikkien ja huumorin avulla 
• puhumiselle altistaminen pienin askelin 

Lapselle on tärkeää kertoa, että 

• aikuinen tietää, että puhuminen pelottaa lasta tai tuntuu tästä vaikealta 
• lapsi ei ole ainoa, jolla on tällaisia vaikeuksia 
• lapsi voi harjoitella puhumista pienin askelin ja puhua sitten, kun on siihen valmis 
• vaikeudet helpottuvat varmasti pikkuhiljaa 

Lasta ei saa painostaa puhumaan. Se lisää lapsen sisäistä ristiriitaa ja voi vaikeuttaa puhumattomuutta.  

Miten valikoivaa puhumattomuutta hoidetaan? 

Lasta voidaan parhaiten hoitaa hänen arkiympäristössään. Hoidossa ovat mukana hoitotahon lisäksi lapsen perhe sekä päiväkodin tai koulun aikuiset.  

Erilaisia hoitomenetelmiä voidaan soveltaa arjessa, erillisissä ryhmissä tai yksilöllisten terapiajaksojen aikana. 

Hoidossa keskeisiä asioita ovat 

• altistaminen puhumistilanteille 
• lapsen sosiaalisten taitojen vahvistaminen 
• taustalla mahdollisesti vaikuttavien kielellisten tai vuorovaikutuksellisten ongelmien hoito 

Milloin ja mistä kannattaa hakea apua?     

Apua voi hakea terveyskeskuksesta tai neuvolasta. Mitä aikaisemmin hoito aloitetaan, sitä parempia tulokset ovat. Siksi apua kannattaa hakea mahdollisimman varhain.  

Jos oireet pitkittyvät ja puhumattomuus jatkuu, omaksuu lapsi puhumattoman roolin. Siitä on vaikeaa luopua, ja lapsi tuntee olonsa riittämättömäksi. 

Jos lapsi ei ole kuukauteen puhunut mitään uudessa ympäristössä, on syytä miettiä, miten lähiaikuiset voisivat tukea lasta.  

Jos puhumattomuus edelleen jatkuu 2–3 kuukauden ajan, on syytä hakea apua ja selvittää lapsen oireilua tarkemmin.  

Avuntarve riippuu seuraavista asioista:

• Kuinka laaja-alaisena puhumattomuus ilmenee?
• Kuinka kauan se on kestänyt?
• Miten se vaikuttaa lapsen elämään? 

Puheeksi ry

Puheeksi ry tarjoaa tietoa ja vertaistukea perheille, joissa on lapsi tai nuori, jolla on tilannekohtainen puhumisen vaikeus eli valikoiva puhumattomuus. Yhdistys tukee myös nuoria ja aikuisia, joilla on tilannekohtainen puhumisen vaikeus.