Siirry pääsisältöön

Puhejännitystä kokevan oppilaan tukeminen

Kun puhejännitys jatkuu pitkään ja sitä esiintyy aina tietyissä tilanteissa, voi kyse olla tilannekohtaisesta puhumattomuudesta. Tilannekohtaisessa puhumattomuudessa lapsen keho ja puheentuoton lihakset ovat niin jännittyneitä, ettei puhuminen onnistu.

Tilannekohtaisen puhumisen vaikeuden taustalla on puhumisen pelko. Tällöin puhumista edellyttävät tilanteet laukaisevat pelkoreaktion.  

Puhumista jännittävälle lapselle on tärkeää kertoa, että on muitakin ihmisiä, joille jännittävissä tilanteissa puhuminen on vaikeaa tai mahdotonta. Lapselle voi kertoa, että yleensä puhuminen helpottuu jossain vaiheessa.  

Tilanteiden ja henkilöiden tuttuus sekä harjoittelu ja rentous auttavat. Mahdollisuus vastata merkeillä tai eleillä on tärkeää.  

Keskeiset asiat

  1. Puhejännitys on tavallista ja normaalia. Tilannekohtainen puhumattomuus voi liittyä ahdistuneisuushäiriöön. 
     
  2. Jos puhejännitys estää oppilasta toimimasta koulussa, kannattaa tilanteeseen pyytää moniammatillista tukea.  
     
  3. Tilannekohtainen puhumattomuus yleensä helpottaa ajan myötä.  
     
  4. Empaattinen kohtaaminen ja vaihtoehtoiset vuorovaikutuskeinot yleensä auttavat. 

Miten tilannekohtaisen puhumisen vaikeus näkyy koulussa? 

Tilannekohtainen puhumattomuus tarkoittaa sitä, että lapsen on aina vaikea puhua tietyissä tilanteissa tiettyjen ihmisten kanssa. Tilannekohtaisesta puhumattomuudesta voi olla kyse myös silloin, jos lapsi tai nuori, joka on kotona puhelias, puhuu muissa tilanteissa hyvin niukasti.   

Vuorovaikutustilanteiden välttely 

Tilannekohtaisesti puhumaton oppilas vetäytyy koulussa tilanteista, joissa oletetaan vuorovaikutusta, puhumista, vastaamista tai ääneen lukemista.  

Oppilas voi vältellä vuorovaikutustilanteita ja katsekontaktia. Hän saattaa vetäytyä syrjään vapaissa tilanteissa, kuten välitunnilla. 

Hänen on vaikea pyytää ääneen apua. Hänen saattaa myös olla vaikea osallistua keskusteluun, vaikka aihe kiinnostaisi häntä. Vaikka oppilas ei pystyisi sanomaan mitään, saattaa hän rakentaa yhteyttä katseella tai lähelle tulemisella. 

Pelot lisäävät puhejännitystä 

Puhumaton lapsi tai nuori yleensä tarkkailee ympäristöään ja havaitsee monia asioita. 

Ympäristön luomat paineet lisäävät puhejännitystä. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset pelot kiusatuksi tulemisesta, ulossulkemisesta tai naurunalaiseksi joutumisesta.  

Aikuisen tulee olla empaattinen ja kohdata oppilas turvallisuudentunnetta lisäävällä tavalla. 

Erilaisia reaktioita vaikeaan tilanteeseen

Tilannekohtaisesti puhumaton oppilas saattaa reagoida vaikeaan tilanteeseen esimerkiksi 

  • juoksemalla pois 
  • siirtymällä pois 
  • piiloutumalla hiusten taakse tai hupun sisään 
  • olemalla liikkumaton 
  • käyttämällä erilaista ääntä  
  • kieltäytymällä toimimasta koulussa 
  • kieltäytymällä menemästä kouluun  
  • raivostumalla tai heittelemällä tavaroita, jos tilanne on hänelle sietämätön 

Mitä opettaja voi tehdä?  

Koulun tehtävänä on yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa miettiä, miten lapsi tai nuori voi osallistua sosiaalisiin tilanteisiin ja koulunkäyntiin, vaikka hän ei tällä hetkellä puhuisi.  

Turvallinen ilmapiiri 

Koulussa on tärkeää luoda turvallinen ilmapiiri, jossa lapsi tai nuori voi harjoitella puhumisen ja osallistumisen taitoa. Mikäli mahdollista, voi oppilaalle tarjota kahdenkeskistä aikaa. Tällöin hänelle voi selittää opiskeltavia asioita tarkemmin ja tarjota mahdollisuutta kysyä asioita kirjoittamalla.  

Tilannekohtaisesti puhumattomalle tulee puhua samalla tavalla kuin muillekin, vaikka hän ei vastaisikaan. Oppilaalle tarjotaan vaihtoehtoisia tapoja vastata. Vastaaminen voi tapahtua esimerkiksi kirjoittamalla, kuvilla tai valmiilla vastauslomakkeilla.  

Kysymyksenasetteluun kannattaa kiinnittää huomiota siten, että oppilas voi vastata ”kyllä” tai ”ei” esimerkiksi nyökkäämällä tai pudistamalla päätään. Opettaja voi kertoa oppilaalle, että tietää tämän osaavan puhua, mutta ei painosta siihen. 

Puherohkeutta kerätään vähitellen

Mieti, miten oppilas voisi osallistua

Älä pyydä oppilasta puhumaan kovempaa

Tarvittaessa toista kysymys ja odota

Jos tämä ei auta, kysy kyllä/ei-kysymys

Suhtautuminen puhumiseen ja puhumattomuuteen 

Älä painosta lasta tai nuorta puhumaan tai vastaamaan. Älä kiinnitä oppilaaseen erityistä huomiota, kun hän yrittää puhua tai vastata muulla tavoin. Pyri tavanomaiseen huomioimiseen. Suhtaudu tilannekohtaisesti puhumattomaan oppilaaseen samoin kuin muihinkin oppilaisiin.  

Osallistumisen apukeinot 

Erilaisten vastaamisen apukeinojen käyttämistä pohditaan yhdessä oppilaan ja huoltajan kanssa. Yhdessä sovitaan oppilaalle mieluisat ja sopivat keinot. 

Oppilaan ja huoltajan kanssa on myös sovittava, miten asiasta voi luokassa ja koulussa keskustella. Samalla mietitään, olisiko oppilaalla hyvä olla koulussa tukioppilas.  

Mikäli oppilas puhuu koulussa joillekin tietyille oppilaille tai aikuisille, tehdään tämä vuorovaikutus mahdolliseksi esimerkiksi istumajärjestyksellä tai tehtävien ohjaamisella.  

Äänettömät vastaukset 

Erilaisten digilaitteiden avulla voi tarjota koko luokalle mahdollisuutta vastata äänettömästi. Opetuksessa voi hyödyntää esimerkiksi sovelluksia, joissa on monivalintakysymyksiä. 

On hyvä miettiä, minkälaisilla tavoilla voi osallistua myös ilman ääneen puhumista.  

Kotona tehtävät harjoitukset 

Osa tilannekohtaisesti puhumattomista oppilaista pystyy puhumaan kotona. Tällainen oppilas voi tallentaa ääntään kotona ja lähettää äänitiedoston opettajalle. Äänittämistä voi käyttää apuna esimerkiksi vieraissa kielissä, esitelmissä ja laulamisessa.  

Tällaisesta apukeinosta on sovittava oppilaan ja huoltajan kanssa. Sitä ei voi vaatia kaikilta tilannekohtaisesti puhumattomilta.  

Harjoituksia tilannekohtaisen puhumattomuuden ja jännittämisen tutkimiseen koulussa 

Puhetta tukevat keinot voivat olla esimerkiksi toimintoja, eleitä, kuvia ja kirjoittamista. Mitä jos välillä koko ryhmä viestisi ilman puhetta? Miten se onnistuisi? Millaisia vaikutuksia sillä voisi olla? Entä millaisia sanattomia koodeja teillä jo on käytössä?  

Puhejännityksen omahoito-ohjelmasta on tässä nostettu esimerkeiksi harjoituksia, joita voi soveltaen käyttää myös koulussa. Myös ohjelman muihin osiin voi tutustua yhdessä oppilaan sekä lähiaikuisten ja hoitotahon kanssa.  

Harjoituksia voi hyödyntää 

  • ryhmässä ennaltaehkäisevästi 
  • yksilön tukena esimerkiksi opiskeluhuollossa 

Sanaton koodikieli ja apukuvat 
Lapselle löydetään väliaikainen ilmaisukeino, joka ei edellytä puhetta. 

Vastaamisen helpottaminen
Myös vastaamisen helpottaminen asteittain on pedagogisesti tuttu keino opetuksessa.  

Puhetilanteiden harjoitteleminen roolileikin avulla
Roolileikki ryhmässä pareittain voi onnistua tuttujen oppilaiden kesken. Mahdollisuus koota kolmen ryhmiä, joissa kaksi oppilasta puhuu rooleissa ja yksi havainnoi, tuo tilannekohtaiseen puhejännitykseen toimijuutta. 

Kun ryhmässä on tilannekohtaisesti puhumaton, on harjoittelussa annettava aikaa seuraamiselle ja havainnoinnille. Kaikkien ei tarvitse suorittaa samoja rooleja.  

Puherohkeuden lisääminen
Toiston myötä rentous kasvaa ja mahdollisuudet puhekommunikaatioon lisääntyvät. Asteittainen harjoittelu vaati oivaltavaa porrastusta. 

Etäkontakti apuvälineenä
Valtaosalla puhejännitys vähenee etäkontaktissa. 

Hengitys on aina mukana
Hengitysharjoitusten tavoitteena on rauhoittaa kehoa ja mieltä. Hengitysharjoituksia voi harjoitella lasten kanssa monin leikillisin tavoin. 

Ahdistuneena keho on usein ylivirittynyt ja jännittynyt. Kehon rentouttamisen harjoitukset ovat erityisen hyödyllisiä oppilaille, jotka reagoivat asioihin vahvasti tunteilla tai kehollaan. 

Huoliajatusten työstäminen

Ahdistuksentunne syntyy usein huoliajatuksista, jotka saavat kokemaan tilanteen uhkaavana. Huoliajatuksia voi harjoitella yhdessä huomaamaan ja tarkastelemaan niitä eri tavoin.

Pelkojen kohtaaminen - altistus
Pelkojen haastamiseen koulutilanteissa tarvitaan yhteistyötä opettajan kanssa. Kun suunnitellaan altistusta, on hyvä jutella siitä, mitä etenemisreittejä juuri tässä tilanteessa voi kokeilla.  

Sosiaalisten taitojen vahvistaminen
Seuraavista vinkeistä hyötyvät kaikki, jotka haluavat kehittää sosiaalisia taitojaan. Harjoitukset sopivat hyvin myös ryhmässä pareittain tehtäviksi. Vaihtuvan parin tekniikalla voi harjoitella lyhyesti useamman katsekontaktin ja kuuntelemisen verran.  

Tietoinen läsnäolo - mindfulness
Kyky olla tietoisesti läsnä vaihtelee luonnostaan. Siihen voivat vaikuttaa myös elämäntilanne ja kuormitus.  

Silloin kun käy ylikierroksilla, pomppivat ajatukset kuin pingispallo. Tällöin tietoisuustaitojen harjoittelu voi olla kaikkein vaikeinta, vaikka mieli eniten sitä tarvitsisikin. 

Harjoittelulle ei ehkä tunnu olevan oikeaa hetkeä kouluarjessa. Tarve taidoille ei kuitenkaan häviä. Siksi arkeen on hyvä löytää tilaa harjoittelulle. Hengähdä samalla myös itse.  

Tavoitteiden asettaminen
Tavoitteiden asettaminen on taitolaji. Taitoa vaatii myös tavoitteiden uudelleen arviointi ja uudistaminen. Oppimalla tekniikan voi tavoitteita joustavammin muokata.  

Rohkean käytöksen vahvistaminen
Jännittämiseen voi kokeilla rohkean käytöksen vahvistamisen harjoituksia. 

Entä jos jännitys äityy paniikiksi?  
Kriisitaidot auttavat tilanteiden kärjistyessä. On mahdollista palauttaa tunnetila sellaiseksi, että pystyy taas toimimaan. 

Miten Mielenterveystalo.fi voi auttaa?

Chillaa-appi nuorille

Chillaa-appi tuo apua ahdistukseen, jännitykseen ja stressiin sekä auttaa itsevarmuuden kehittämisessä.

  • aina taskussasi tukena
  • ei kirjautumista
  • rentoutus- ja mindfulness-harjoituksia
  • vinkkejä kiperiin tilanteisiin
  • tsemppiä muilta nuorilta

Oirekyselyt

Oirekyselyn avulla voit arvioida oireidesi vakavuutta. Saat tuloksista myös vinkkejä siitä, mitä sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Omahoito-ohjelmat

Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia. 

Nettiterapiat nuorille

Pääosin +16-vuotiaille.
Tarvitset lähetteen ja pankkitunnukset.

Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.

Nuorten sosiaalisen ahdistuneisuuden nettiterapia on tarkoitettu 13-17 -vuotiaille. Muut nettiterapiat ovat tarkoitettu yli 16-vuotiaille.

Sinua saattaa kiinnostaa myös