Sosiaalisten tilanteiden pelko

Jännittäminen ja pelko ovat luonnollisia tuntemuksia sosiaalisissa tilanteissa. Niitä ei tarvitse hävetä. Sosiaalisten tilanteiden pelko on yksi yleisimmistä ahdistuneisuushäiriöistä. 

Apua kannattaa hakea, jos sosiaalinen jännittäminen on tilanteeseen nähden kohtuuttoman voimakasta ja se alkaa haitata arkielämää, esimerkiksi ihmissuhteita, opiskelua tai työntekoa. 

Milloin sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi esiintyä? 

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa voi esiintyä esimerkiksi  

• julkisen esiintymisen aikana 
• julkisessa vessassa 
• yhteisissä ruokailutilanteissa  
• vieraan ihmisen kanssa käydyissä puhelinkeskusteluissa 
• silloin, kun joutuu muiden arvostelun kohteeksi 

Tyypillisesti jännittämistä ei esiinny kaikkein läheisimpien ystävien ja sukulaisten seurassa eikä myöskään täysin ventovieraiden kanssa.  

Yleensä jännittävimpiä ovat siis sellaiset tilanteet, joissa on läsnä tuttuja ihmisiä, jotka eivät kuitenkaan ole erityisen läheisiä. 

Mitkä ovat sosiaalisten tilanteiden pelon oireita? 

Ihminen ajattelee tietoisesti tai tiedostamattaan, että hänen käytöksensä on jotenkin hävettävää muiden ihmisten silmissä.  

Hän saattaa myös pelätä, että ahdistuksen oireet, kuten käsien vapina, hikoilu tai punastuminen, näkyvät ulospäin.  

Ahdistus voi muuttua jopa paniikkituntemuksiksi. 

Oireet saattavat rajoittua vain tiettyihin tilanteisiin. Ihminen saattaa myös pelätä kaikkia sosiaalisia tilanteita. 

Miten sosiaalisten tilanteiden pelko syntyy? 

Varsinainen sosiaalisten tilanteiden pelko kehittyy useimmiten nuoruudessa, 11–16 vuoden iässä, mutta se voi alkaa myöhemmälläkin iällä.  

Pelon taustalla voi olla monia eri tekijöitä. 

Alttius varovaisuuteen ja sosiaalisiin pelkoihin on osittain perinnöllistä.  

Jos lapsi kasvaa ympäristössä, jossa sosiaalisia tilanteita varotaan, voi hän itsekin alkaa kokea tällaiset tilanteet uhkaaviksi. Myös ankara ja nolaava kasvuympäristö voi altistaa sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiselle.  

Monet muistavat lapsuudesta tilanteita, joissa ovat joutuneet muiden negatiivisen arvioinnin kohteeksi. Näissä tilanteissa on koettu kiusaantumista, nolostumista tai häpeää. Tällaiset kokemukset voivat ajan myötä muodostua uskomuksiksi, jotka nousevat esiin samankaltaisissa tilanteissa. 

Kiusaamisen kohteeksi joutuminen on voimakkaasti yhteydessä sosiaalisten tilanteiden pelon kehittymiseen. 

Mistä voi hakea apua? 

Sosiaalisten tilanteiden pelosta voi puhua jollekulle luotettavalle ihmiselle. Pelko voi heikentyä, kun sen kohtaamista harjoittelee toisen ihmisen kanssa. Pelontunteesta kannattaa puhua, sillä jo pelkkä puhuminen voi helpottaa oloa. 

Myös lapsilla ja nuorilla esiintyy sosiaalisten tilanteiden pelkoa, joka voi vaikuttaa koulunkäyntiin. Koulun aikuisten ja vanhempien kannattaakin miettiä yhdessä lapsen tai nuoren kanssa, miten ahdistavista tilanteista voitaisiin tehdä helpompia. 

Mielenterveystalon sosiaalisen jännittämisen omahoito-ohjelma ja nettiterapia voivat auttaa käsittelemään ahdistavia tilanteita. 

Jos omahoito ja nettiterapia eivät ole riittäviä, apua voi hakea myös 

• terveyskeskuksesta 
• työterveyshuollosta 
• koulun terveydenhuollosta  
• opiskeluterveydenhuollosta 

Miten sosiaalisten tilanteiden pelkoa hoidetaan? 

Sosiaalisten tilanteiden pelkoa hoidetaan yleensä psykoterapialla. Myös lääkityksestä voi olla apua. 

Psykoterapiassa keskeistä on vähitellen harjaantua kohtaamaan erilaisia jännittäviä tilanteita altistusharjoitusten avulla. Hoito sisältää myös omiin pelkoihin liittyvien ajatusten tunnistamista ja niiden muokkaamista. Suuri osa hoidosta tapahtuu siis omassa arjessa, ei niinkään terapiaistuntojen aikana.  

Psykososiaaliset hoidot, kuten psykoterapia on ensisijainen hoitovaihtoehto. Joskus tarvitaan lääkehoitoa. Silloin käytetään masennuslääkkeitä.