Pakko-oireisen häiriön nettiterapia

Pakko-oireiseen häiriöön liittyy arkielämää haittaavia pakkoajatuksia ja pakkotoimintoja tai näistä jompaa kumpaa.

• Pakkoajatus on mieleen tunkeutuva epätarkoituksenmukainen ja itsepintainen idea, impulssi tai mielikuva, joka aiheuttaa merkittävää stressiä ja ahdistusta. Tavallisia pakkoajatuksia ovat pelot tautien tarttumisesta sekä epäilyt ja pelot toisten vahingoittamisesta tai onnettomuuden aiheuttamisesta.
• Pakkotoiminto on toistuva käyttäytyminen, jolla ihminen pyrkii vähentämään pakkoajatusten tuottamaa stressiä ja ahdistusta. Pakkotoiminto voi olla jatkuva käsien pesu tai sähkölaitteiden tarkistelu. Pakkotoiminto voi olla myös mielensisäistä toimintaa, kuten rituaalinomaista sanojen toistelua mielessä.

Pakko-oireisen häiriön noidankehä muodostuu, kun pakkoajatuksen nostamaa ahdistusta toistuvasti pyritään vähentämään suorittamalla rituaalinomainen toiminto, eli pakkotoiminto. Pitkällä tähtäimellä tämä ei kuitenkaan vähennä ahdistusta.

Tämä nettiterapia perustuu kognitiiviseen viitekehykseen. Sen mukaan ajatukset, tunteet ja käyttäytyminen ovat jatkuvasti yhteydessä. Muuttamalla toimintatapojaan ihminen voi vaikuttaa ajatuksiinsa ja tunteisiinsa.

Jos esimerkiksi pelkää koiria on yleistä vältellä niitä. Mutta, jos hiljalleen totuttautuu koirien läheisyyteen, pelon tunne vähenee.

Samaan tapaan terapiassa totutellaan pakkoajatuksen, eli erityisen merkityksen saaneen ajatuksen, nostamaan ahdistukseen ja pidättäydytään hetkellistä helpotusta tuottavan toiminnan, eli rituaalin teosta.

Altistamalla itseään ahdistusta tuottavalle ajatukselle, ahdistus laimenee ja ajatus muuttuu hiljalleen tavalliseksi ajatukseksi. Siitä voi vaivatta siirtyä seuraavaan ajatukseen.