Työyksinäisyyden tunnistaminen työterveydessä

Yksinäisyydestä puhuminen ei ole työterveydessä tavallista. Sosiaalisesti vastuullinen työterveys ottaa kuitenkin huomioon myös työntekijän sosiaalisen hyvinvoinnin, sillä se heijastuu yksilöllisesti jaksamiseen, hyvinvointiin ja terveyteen.

Yksinäisyydestä suoraan kysyminen voi toimia tehokkaasti. Tosin kaikki eivät tunnista omia sosiaalisia tarpeitaan vaan ovat ehkä oppineet ohittamaan tunteensa ja toimimaan suoritus edellä. Joku saattaa pelätä leimautumista.

Lempeä puheeksi ottaminen ja asiaan vakavasti suhtautuminen saattaa lisätä valmiutta kohdata ongelma ja ottaa apua vastaan. Yksinäisyyden voi ottaa puheeksi esimerkiksi seuraavasti:

• ”Jokainen kokee yksinäisyyttä joskus. Terveydelle ja hyvinvoinnille haitallista yksinäisyys on, jos se jatkuu pitkään, ilman päivittäistä vaihtelua. Silloin voi tulla myös tunne, että asiaan ei pysty vaikuttamaan. Me työterveydessä yhdessä työyhteisösi johdon kanssa haluamme varmistaa, että kukaan ei koe haitallista työyksinäisyyttä. Voimme myös auttaa, jos sinulla on haasteita. Miten sinä koet: tunnetko itsesi yksinäiseksi työyhteisössäsi?”

Vastausvaihtoehdot ovat: ei koskaan, harvoin, joskus, melko usein, jatkuvasti.

Melko usein ja jatkuvasti koettu yksinäisyys on syytä ottaa vakavasti.

Kolmen kohdan työyksinäisyyskyselyllä voidaan tarkentaa yksinäisyyden kokemusta, jos työntekijä vastaa kokevansa yksinäisyyttä melko usein tai jatkuvasti.

Esimerkiksi voit sanoittaa:

• ”Kerroit kokevasi melko usein työyksinäisyyttä. Se on yleistä nuorilla työuran alussa. Minulla olisi sinulle kolme väittämää, jotka auttavat meitä tunnistamaan yksinäisyytesi kokemusta tarkemmin.

1. Tunnen, että minulta puuttuu työtoveruus.
2. Tunnen jääväni muiden ulkopuolelle.
3. Tunnen olevani eristyksissä muista ihmisistä.

Huomioi: älä käytä kyllä tai ei vaihtoehtoja, vaan skaalaa vastausvaihtoehdot: ei koskaan, harvoin, joskus, melko usein, jatkuvasti. Siten saat tarkempaa tietoa kokemuksesta.

Kun olet kysynyt yksinäisyydestä, voit myös kysyä

• ”Mitä olet ajatellut?”
• ”Mikä toimisi tilanteessasi?”
• ”Miten esihenkilö ja työyhteisö voisi tukea sinua.”

Ratkaisun avain on työntekijällä itsellään, vaikka hänestä tuntuisikin yksinäisyyden keskellä, että hän on umpikujassa. Esihenkilö, työterveys ja työyhteisö voivat olla tukena, kun työntekijä on itse halukas ja valmis pohtimaan ratkaisuja.

Yksinäisyydestä kysyminen voi herättää tunteen siitä, että sinun pitäisi osata ratkaista ongelma. Näin ei tietenkään ole. Kaikkein tärkeintä on kuulluksi tuleminen.

Myötätuntoinen kuuntelu ja kuulluksi tuleminen luo tilaa sille, että työntekijä voi alkaa pohtia miten itse voi tilannetta edistää yhdessä työterveyden ja esihenkilön kanssa. Joskus samalla tapaamisella, kun yksinäisyys on otettu puheeksi, joskus muutaman viikon pohtimisen jälkeen.