Siirry pääsisältöön

F84.5 Aspergerin oireyhtymä

Tässä kerrotaan Aspergerin oireyhtymän diagnoosista sekä kulusta ja hoidosta.

Aspergerin oireyhtymä on autismikirjon häiriö, johon liittyy 

  • sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia 
  • mielenkiinnon kohteiden ja toimintojen rajoittuneisuutta 
  • toimintojen kaavamaista toistuvuutta. 

Se mielletään lapsuusiän autismia lievemmäksi, eikä siinä esiinny kielen tai älyllisen kehityksen viivästymistä. 

Uudemmissa diagnostisissa järjestelmissä (DSM-5 ja ICD-11) laaja-alaisiin kehityshäiriöihin luokitellut erilliset diagnoosit, kuten autismi ja Aspergerin oireyhtymä, on yhdistetty autismikirjon häiriön diagnoosin alle. Sen vuoksi niitä tarkastellaan tässäkin yhdistettynä.  

Kriteerit 

Autismikirjon häiriön ydinoireita ovat: 

  1. vuorovaikutuksen ja kommunikaation poikkeavuus 
  2. rajoittuneet, toistuvat ja joustamattomat käytösmallit tai poikkeavat ja rajoittuneet kiinnostuksen kohteet

Diagnoosin kannalta on oleellista, ettei puheen tuottamisessa tai ymmärtämisessä tai kognitiivisessa kehityksessä todeta merkittävää viivästymää. 

Omatoimisuus, sopeutumiskäyttäytyminen ja ympäristöön kohdistuva uteliaisuus vastaavat henkilön kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana normaalia älykkyyskehitystä. 

Motoristen taitojen kehittyminen voi kuitenkin olla hieman jäljessä. Motorinen kömpelyys on tavallista. 

Häiriöön kuuluu myös vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Lisäksi tavallisia ovat epätavallisen intensiiviset ja seikkaperäiset harrastukset tai rajoittuneet, toistuvat ja kaavamaiset käytösmallit, mielenkiinnon kohteet tai toiminnot.  

Häiriön kulku ja ennuste 

Autismikirjon häiriön taustalla voi olla monenlaisia aivojen toimintaan vaikuttavia syitä, kuten geneettiset ja epigeneettiset sekä ympäristön altistavat tekijät. 

Sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän vaikeudet alkavat yleensä 1–2-vuotiaana. Oireet voivat kuitenkin alkaa jo aiemmin.  

Osa autismikirjon häiriöistä diagnosoidaan myöhemmin, vasta kouluiässä tai jopa aikuisiällä, kun sosiaalisia vuorovaikutustaitoja koskevat vaatimukset lisääntyvät tai elämässä on merkittäviä muutoksia. Häiriö on tärkeää diagnosoida myös vanhemmalla iällä, jotta hoito-, kuntoutus- ja tukitoimet voidaan suunnitella riittäviksi.  

Häiriötä on arvioitu ilmenevän noin 1 %:lla väestöstä. Se on pojilla selvästi yleisempi kuin tytöillä.  

Autismikirjon häiriöön liittyy useiden muiden häiriöiden ja sairauksien suurentunut riski. On tärkeää, että myös ne tunnistetaan ja hoidetaan.  

Omahoito ja hoito 

Autismikirjon häiriötä ei nykytiedon valossa voida estää tai parantaa. Siihen on kuitenkin tarjolla erilaisia kuntoutus- ja tukitoimia, joiden avulla voidaan ainakin helpottaa arkea. 

Yleensä autismikirjon häiriöstä kärsivä hyötyy ennakoitavasta ja säännönmukaisesta arjesta, jonka vaatimustaso on sopiva ja jossa muutoksia pyritään välttämään.  

Kuntoutuksessa keskeistä on tiedon antaminen ja ohjaaminen. Jotkut hyötyvät kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, muista psykologisista hoitomuodoista sekä sopivan toiminnan tarjoamisesta. 

Kuntoutus suunnitellaan yksilöllisesti. Se voidaan toteuttaa usean eri ammattilaisen yhteistyönä. 

Mikä on diagnoosi?

Mielenterveyshäiriöihin liittyvät diagnoosit esitellään WHO:n kehittämän kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen mukaisesti.

Miten Mielenterveystalo.fi voi auttaa?

Oirekyselyt

Oirekyselyn avulla voit arvioida oireidesi vakavuutta. Saat tuloksista myös vinkkejä siitä, mitä sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Omahoito-ohjelmat

Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia. 

Nettiterapiat

Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.

Sinua saattaa kiinnostaa myös