Siirry pääsisältöön

Mistä apua itsetuhoisuuteen?

Itsetuhoisuudesta voi toipua, ja yleensä siitä myös toivutaan. Yksin se on kuitenkin vaikeaa, ja siksi itsetuhoisuuteen kannattaa aina hakea apua. Tältä sivulta löydät tietoa itsetuhoisuuden hoitamisesta sekä kokemustarinoita.

Oletko juuri nyt vaarassa?

Jos olet juuri yrittänyt itsemurhaa tai vaarassa yrittää itsemurhaa, älä viivytä avun hakemista. Ole heti yhteydessä lähimpään päivystykseen tai hätänumeroon 112.  

Apua hakiessa ja hoidon aikana on tärkeää, että kerrot avoimesti sekä itsemurha-ajatuksistasi että mahdollisista aiemmista itsemurhayrityksistäsi. Silloin ammattilaiset osaavat parhaiten olla avuksi. 

Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, mutta et ole välittömässä vaarassa, voit hakea apua esimerkiksi  

  • omalta terveysasemalta 
  • opiskeluterveydenhuollosta 
  • työterveyshuollosta 

Voit pyytää tukea avun hakemiseen luotettavalta läheiseltä tai vaikka opettajalta.  

Keskusteluapua ympäri vuorokauden ja myös nimettömänä tarjoaa MIELI ry:n Kriisipuhelin , puh. 09 2525 0111 

Verkossa tukea tarjoavat nuorille muun muassa Sekasin-chat ja Sekasin Gaming. Aikuisia auttaa Solmussa-chat. 

Miten itsetuhoisuutta hoidetaan? 

Itsetuhoisuuden hoidossa on tavoitteena, että elämä alkaa tuntua elämisen arvoiselta. Jotta tämä tavoite voi toteutua, on pysyttävä hengissä.  

Siksi ammattilaiset pyrkivät eri keinoin auttamaan itsetuhoista ihmistä lykkäämään itsemurhaa. Jos itsemurha-ajatuksesta ei ole vielä mahdollista kokonaan luopua, siirretään sitä ensin vaikka vain vähän eteenpäin. 

Itsetuhoisuuden hoidossa on kaksi rinnakkaista tavoitetta

  1. Turvassa pysyminen vaikeimmankin olon aikana. 
  2. Itsetuhoisuutta aiheuttavien syiden ymmärtäminen ja purkaminen eli olon muuttaminen. 

Reitti kumpaankin tavoitteeseen etsitään yksilöllisesti. 

Sairaalahoito 

Itsetuhoisuuden ollessa voimakkaimmillaan, voidaan lyhytaikaisesti tarvita ympäristöä, joka tuo turvaa rajoitusten ja valvonnan kautta. Tällöin voidaan harkita esimerkiksi sairaalahoitoa.  

Tavoitteena on saada välitön itsemurhavaara väistymään ja vahvistaa ihmisen edellytyksiä pysyä turvassa esimerkiksi turvasuunnitelman avulla.  

Myös sairaalahoidon aikana pyritään selvittämään itsetuhoisuutta aiheuttavat tekijät, jotta niihin voidaan jatkossa vaikuttaa.  

1 TAVOITE: Turvassa pysyminen 

Lyhyellä tähtäimellä on hoidossa oleellista löytää keinoja, joilla voidaan estää vaikean olon muuttuminen itseä vahingoittaviksi teoiksi.

Turvassa pysyminen antaa aikaa ja mahdollisuuden itsetuhoisuuden taustasyiden tunnistamiseen ja muuttamiseen.  

Monenlaiset keinot voivat auttaa suojautumaan itsemurhayllykkeiden muuttumiselta teoiksi. Vaikka itsetuhoisessa tilassa ihmisestä usein tuntuu, ettei mikään voi helpottaa oloa, ei se ole totta.  

Varsin yksinkertaisetkin keinot usein auttavat helpottamaan oloa riittävästi, jotta itsetuhoiseen tekoon ei tarvitse turvautua. Sopivia keinoja kannattaa ammattilaisen tuella etsiä ja harjoitella. 

  • Vaikeasta olosta puhuminen myötätuntoiselle kuulijalle yleensä helpottaa oloa. Myös olon kuvaileminen kirjoittamalla voi auttaa jäsentämään tunteita ja ajatuksia sekä saamaan niihin etäisyyttä. 
  • Erilaiset huomiota muualle vievät toiminnat voivat auttaa lykkäämään itsetuhoisia tekoja siihen asti, että olo helpottuu. Esimerkiksi lempisarjan katseleminen, luontoon lähteminen, jokin käsillä tekeminen tai muiden ihmisten seuraan hakeutuminen voi auttaa. 
  • Fyysiset keinot ovat usein avuksi olon helpottamisessa. Esimerkiksi kehon lämpötilan muuttaminen menemällä kylmään suihkuun, sykkeen nostaminen liikunnan avulla tai hengitysharjoitus muuttaa kehon fysiologista tilaa ja usein helpottaa oloa.  
  • Lääkehoito voi olla avuksi vaikeimpiin hetkiin.  

Turvassa pysymisen apuna kannattaa käyttää turvasuunnitelmaa. Se on erityisen tärkeä silloin, jos itsetuhoiset yllykkeet ovat aiemmin johtaneet tekoihin. 

2 TAVOITE: Syiden ymmärtäminen ja purkaminen 

Itsetuhoiset yllykkeet eivät synny tyhjästä. Syyt niiden taustalla voivat olla hyvin moninaisia. Ne ovat myös aina yksilöllisiä. 

  • Itsetuhoisuus voi liittyä psyykkiseen sairauteen, esimerkiksi mielialahäiriöön tai psykoosiin. Se voi liittyä myös kipua aiheuttavaan, henkeä uhkaavaan tai toimintakykyä laskevaan somaattiseen sairauteen. Jos itsetuhoisuuden taustalla on sairaus, voi sairauden hyvä hoito saada myös itsetuhoisuuden väistymään.  
  • Itsetuhoisuutta ei kuitenkaan pidä ajatella vain sairauden oireena. Aina se ei liity sairauteen lainkaan. Sairauden lisäksi tai sijaan itsetuhoisuuteen vaikuttavat yleensä esimerkiksi ihmisen elämänhistoriaan ja -tilanteeseen liittyvät tekijät, joiden yksilöllinen ymmärtäminen on oleellista. 

Kun itsetuhoisuuden taustalla vaikuttavia tekijöitä ymmärretään, on joihinkin niistä aina mahdollista myös vaikuttaa. Siksi omaa tilannetta kannattaa lähteä purkamaan ammattilaisen avulla. 

Itsetuhoisuudesta kertominen on usein vaikeaa 

Monet epäröivät kertoa itsemurha-ajatuksistaan, kun hakevat apua. He saattavat hävetä ajatuksiaan tai kantaa huolta siitä, mitä kertomisesta seuraa.  

Vaikean asian kertominen voi olla helpompaa, jos kerrot ensin asian olevan sinulle vaikea. 

Voit sanoa esimerkiksi: 

  • ”Tästä on vaikeaa puhua”  
  • ”En ole varma, uskallanko/haluanko kertoa” 

Silloin ammattilainen huomaa hidastaa vaikean asian äärelle ja auttaa sinua kertomisessa. Sama keino toimii usein myös läheisten kanssa. 

Voit myös pyytää vastaanotolle mukaan läheistä, joka tietää tilanteesi ja voi auttaa sinua kertomaan siitä ammattilaiselle. 

Muista, että koskaan ei ole liian myöhäistä ottaa asiaa puheeksi. Jos ammattilainen ei ole huomannut kysyä tai et ole rohjennut kertoa, voit aina palata asiaan ja sanoa vaikka ”yksi tärkeä asia jäi sanomatta”. 

Muista

Teet ammattilaisille palveluksen kertoessasi rehellisesti itsetuhoisuudestasi, koska silloin he osaavat paremmin olla sinulle avuksi.  

Kokemuksia avun hakemisesta

"Vuosiin en hakenut apua. Lopulta olin siinä tilassa, että minulle soitettiin ambulanssi ja jouduin pakkohoitoon. Sitä kautta pääsin avun piiriin. En ennen sitä ollut kertonut asioistani ulkopuolisille tai edes ystävilleni tai perheelleni, joten se tuntui hankalalta. Pelkäsin, ettei minua oteta tosissaan, ja häpesin ajatuksiani."

"Ensin vanhempani järjestivät tapaamisen koulupsykologille "jännityksen" vuoksi. Sen jälkeen pyysin itse apua terveydenhoitajalta, kun en enää kokenut pärjääväni itsetuhoisten ajatusteni kanssa. Se, että olin jo kerran tavannut psykologin, alensi kynnystä ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan."

"Olen aina lopulta soittanut jollekin. Joskus en pysty kertomaan läheisille ihmisille. Silloin olen soittanut kriisipuhelimeen. Kerran soitin akuutissa tilanteessa itse hätäkeskukseen ja sain sieltä apua.

Avun pyytäminen voi olla vaikeaa häpeän takia, mutta itsetuhoisuudessa ei ole mitään hävettävää.

Joskus voi tuntua siltä, ettei viitsi vaivata muita omilla ongelmillaan. Usko pois, että jokainen kuitenkin haluaa kuulla, jos jollakin läheisellä on itsetuhoisia ajatuksia ja suunnitelmia."

Kokemuksia siitä, mikä on auttanut

"Minua on auttanut se, että tutustuin aiheeseen rohkeasti ja tajusin, että muillakin on tätä. Itsetuhoisina hetkinä auttaa keskittyminen muuhun ja sen odottaminen, että tunneaalto menee ohi."

"Olen oppinut tunnustelemaan omaa oloani. Osaan tunnistaa, milloin voi olla vaara, että itsetuhoisia ajatuksia tulee. Silloin kerron siitä jollekin perheenjäsenelle. Sanon, että minua ei saa jättää yksin eikä päästää esimerkiksi ajamaan autolla."

"Hengitysharjoitukset auttavat. Puhun myös paljon läheisille olostani."

"Itsetuhoisina aikoina musiikin kuuntelu ja liikkuminen luonnossa on ollut henkireikä. Ajatus siitä, että läheiseni kärsisivät, jos kuolisin, on pitänyt minut elossa. Keskusteluapu on helpottanut oloa. On auttanut, että olen saanut kerrottua asiasta jollekin."

"Minua ovat auttaneet rauhoittavat lääkkeet, rentoutuminen ja se, että vaikka väkisin yritän keksiä jotain positiivisia juttuja, mitä muistella tai haaveilla." 

"Jostain sisimmästäni olen kaivanut luottamuksen siihen, että tämäkin menee ohi ja vielä koittavat paremmat ajat. Muistan jo lapsuudesta tunteen "elämän janosta" ja suuresta sisäisestä ilosta sekä kiinnostuksesta maailmaa kohtaan. Uteliaisuus ja tuo ilo ovat voittaneet pimeyden, mutta kamppailu on ollut vaikea. Olen saanut apua ystäviltä, leikkimielisyydestä, runoista, muiden tarinoista ja elämän kokemuksista."

Miten Mielenterveystalo.fi voi auttaa?

Oirekyselyt

Oirekyselyn avulla voit arvioida oireidesi vakavuutta. Saat tuloksista myös vinkkejä siitä, mitä sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä.

    Omahoito-ohjelmat

    Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia. 

      Nettiterapia

      Pääosin yli 16-vuotiaille. Tarvitset lähetteen ja pankkitunnukset.

      Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.

      Nuorten sosiaalisen ahdistuneisuuden nettiterapia on tarkoitettu 13-17 -vuotiaille. Muut nettiterapiat ovat tarkoitettu yli 16-vuotiaille.

      Sinua saattaa kiinnostaa myös