Psyykkinen sairaus on aina jonkinlainen kriisi sekä ihmiselle itselleen että hänen läheisilleen. Sairauden ja sen mukanaan tuomien rajoitusten hyväksyminen voi auttaa näkemään sen, mikä on mahdollista ja mihin suuntaan voi kasvaa. Läheisen sairaus ei kavennakaan elämäniloa, vaan siitä nousee uusia mahdollisuuksia ja uusi toivo.
Kokemukset ovat yksilöllisiä, mutta kriisissä on usein neljä erilaista vaihetta.
Shokkivaiheeseen kuuluu todellisuuden torjuntaa, jolloin voi olla vaikeaa toimia järkevästi. Tällöin tarvitaan paljon käytännön apua. Tämä vaihe voi kestää muutaman päivän.
Shokkivaiheeseen saattaa liittyä sekavuutta, järkytystä, puutteellista tilanteen hahmotusta, ylireagointia tai lamaantumista.
Kriisi voi tuntua myös fyysisinä oireina, kuten vatsavaivoina, käsien hikoamisena tai sydänoireina.
Reaktiovaiheeseen kuuluu voimakkaita tunnereaktioita ja suojautumismekanismien käyttöä. Suojautumismekanismeja ovat esimerkiksi kieltäminen, tunteiden järkeistäminen tai eristäminen sekä oman syyllisyyden heijastaminen ympäristöön.
Reaktiovaiheeseen voi liittyä myös pelkoa, surua, syyllisyyttä, kieltämistä, eristäytymistä ja hoivantarvetta.
Tämä vaihe voi kestää kuukausia.
Käsittelyvaiheessa käydään läpi tapahtunutta. Mieli ei enää kiellä tapahtunutta.
Tällöin tunteet saavat nimen ja niistä voi puhua. Vähitellen sopeudutaan tilanteeseen ja ahdistavat tunteet alkavat helpottaa.
Uudelleen suuntautumisen vaiheessa sairastumisesta tulee osa elettyä elämää. Sairaus ei poistu, mutta suhtautuminen siihen on muuttunut.
Sopeutumisen vaiheet
Sopeutuminen muuttaa asenteita, tunteita ja uskomuksia. Sen myötä voi syntyä uusi käsitys itsestä. Se voi myös kirkastaa elämän tarkoitusta ja mielekkyyttä.
Jokainen omainen sopeutuu läheisensä sairauteen omaan tahtiinsa. Sopeutumisen voi jakaa kolmeen eri vaiheeseen.
Alkuvaiheessa läheisen sairautta ei ole vielä diagnosoitu. Sairastuminen voi tapahtua vähitellen. Omaiset voivat huomata aluksi pieniä muutoksia: läheinen ei ehkä ole enää oma itsensä tai hän saattaa vaikuttaa etäiseltä.
Läheisen käyttäytyminen voi hämmentää. Saattaa tuntua siltä, että elämää ei voi enää ennakoida ja kaikki on pelkkää kaaosta ja sekaannusta.
Toisaalta omaiset eivät aina huomaa tai halua huomata läheisessä tapahtuneita muutoksia. Omaiset saattavat ajatella, että muutokset ovat vain osa persoonallisuuden kehitystä tai tiettyä elämäntilannetta ja menevät ohi itsestään.
Ongelmien tunnustaminen voi voimistaa omaisten ahdistusta. Niiden vakavuus voi herättää lähipiirissä myös erimielisyyksiä: yksi haluaa ottaa asiaan etäisyyttä, toinen taas etsii aktiivisesti apua.
Omaiset voivat kokea itsensä avuttomiksi. Läheinen voi kieltäytyä hoidosta. Lisäksi hoitoa voi olla vaikeaa saada, koska ammattilaiset eivät ehkä pidä oireita riittävän vakavina.
Ongelman selvittelyvaihe voi kestää pitkään.
Aluksi tieto läheisen psyykkisestä sairaudesta voi olla järkytys. Hänestä tulee virallisesti potilas.
Toisaalta kun ongelmalla on nimi, siihen voidaan alkaa etsiä ratkaisuja.
Läheisen sairaus voi kestää mahdollisesti hänen koko loppuelämänsä. Se voi herättää omaisissa kielteisiä tunteita, kuten suuttumusta, katkeruutta tai vihaa sairautta kohtaan.
Usein tähän vaiheeseen liittyy myös syiden etsintä. Se, minkälaisista paikoista sairastumisen syitä etsitään, riippuu perheen tiedoista ja käsityksistä. Jotkut etsivät syitä perheen aiemmista elämänvaiheista, toiset taas etsivät biologisia selityksiä.
Ajan myötä omaiset oppivat kuitenkin hyväksymään sen tosiasian, että useat tekijät ovat vaikuttaneet sairastumiseen.
Viimeinen vaihe on pitkäaikaistumisen vaihe eli uusi tasapainotila.
Sopeutuminen uuteen tilanteeseen ei olekaan lopputulos vaan eräänlainen matka. Matkan tarkoitus ei välttämättä ole se, että sairastunut tulee jälleen terveeksi ja elämä palautuu ennalleen.
Sopeutumismatkan jälkeen on valmiimpi hyväksymään tilanteen tuomat rajoitukset ja elämään näistä rajoituksista huolimatta täysipainoista elämää. Sairaus on yksi asia, joka vaikuttaa elämään. Se ei ole ainoa tai keskeinen ongelma.
Kun omainen hyväksyy tilanteen, hän voi oivaltaa, ettei hänen velvollisuutensa ole ratkaista sairastuneen läheisen vaikeuksia. Hän voi innostua asioista, joista on aiemminkin ollut innostunut. Hän voi myös ottaa etäisyyttä huolenpitotehtäväänsä. Omainen voi tukea läheistään rakentavasti tarpeen mukaan, mutta elää myös omaa elämäänsä.
Toisinaan omaiset eivät kykene täydellisesti hyväksymään sairautta. Toiset eivät koskaan hyväksy, että heidän läheisensä on sairas. Toiset taas hyväksyvät sairauden vain osittain.
Sairauden ja sen mukanaan tuomien rajoitusten hyväksyminen voi kuitenkin auttaa näkemään sen, mikä on mahdollista ja mihin suuntaan voi kasvaa. Läheisen sairaus ei kavennakaan elämäniloa, vaan siitä nousee uusia mahdollisuuksia ja uusi toivo.
Katso videolta, kun ammattilainen kertoo sairastuneen läheisten tyypillisistä haasteista.
Klikkaa painiketta ja hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota
Katso videolta, kun sairastuneen omainen kertoo, millainen tuki on auttanut häntä.
Klikkaa painiketta ja hyväksy analytiikkaevästeet katsellaksesi upotettua YouTube-videota
Vertaistuki on usein hyödyllistä
Mielenterveysomaisten keskusliiton FinFamin vertaisryhmissä läheiset voivat jakaa kokemuksiaan, saada tietoa psyykkisistä sairauksista ja oppia hyödyntämään voimavarojaan. Löydät läheisimmän omaisyhdistyksen FinFamin kautta.
Mielenterveystalon omahoito-ohjelmista voi olla apua kuormittavissa elämäntilanteissa. Ohjelmat sisältävät tietoa sekä erilaisia harjoituksia. Harjoittelemalla voi oppia rauhoittamaan oloaan esimerkiksi hengityksen ja tietoisen läsnäolon avulla.
Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia.
Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.
