​Internet tarjoaa tietoa, ajanvietettä ja viihdettä. Verkko on monille välttämätön työväline ja esimerkiksi koululaisille netti on erinomainen tiedonhaun väylä. Netissä työskentelevät nuoriso-ohjaajat, verkkoterkkarit, nettipoliisit ja muut turvalliset aikuiset ovat osa monen nuoren turvaverkkoa.

Digipelaamisen ongelmat

Lasten tietokone- tai kännykkäpelien pelaamisella ei sinänsä ole tutkimuksissa todettu olevan yhteyttä psyykkisiin ongelmiin. Sen sijaan lapset, joilla on vaikeuksia, saattavat ajautua pelaamaan pelejä liikaa. Lasten tietokonepelaamisen ongelmia arvioitaessa oleellista on kysyä miten pelaaminen haittaa lapsen arkielämää ja pyrkiä tukemaan sitä.

  • Jos tietokonepelien pelaaminen haittaa lapsen arkielämää, ensisijaisesti on pyrittävä kannustamaan arkitoimintojen suorittamiseen (riittävään lepoon, ulkoiluun, läksyjen tekemiseen, ruokapöytään tulemiseen, yhdessäoloon perheen kanssa jne) pelaamisen kategorisen rajoittamisen sijaan.
  • Noin tuntia – kahta ennen nukkumaanmenoa tapahtuva sähköisten ruutujen (televisio, monitorit, puhelimet) katselu voi häiritä normaalia nukahtamista.
  • Jos lapsen pelaamista täytyy rajoittaa, se kannattaa tehdä selkein sopimuksin yhdessä lapsen kanssa. Sopimuksessa määritellään, kuinka pitkään voi pelata kerrallaan ja kuinka usein saa pelata. Lasta opetetaan valvomaan itse peliaikaansa, mutta viime kädessä sovitun noudattamista valvoo aikuinen. Kaikille käyttöjärjestelmille on saatavissa erilaisia lapsilukkoja ja ajastimia, joista valvonnassa voi olla apua. 
  • Jos arkielämästä huolehtiminen kärsii tietokonepelien vuoksi kasvatustoimista huolimatta, on todennäköistä, että lapsella on jokin muu ongelma kuin tietokonepelit sinänsä (esimerkiksi masentuneisuus, stressaantuminen tai kaverisuhteiden vaikeuksia) tai että vanhemmat muuten tarvitsevat kasvatuksen tueksi ammattilaisen neuvoja.
Mitä vanhempi/aikuinen voi tehdä?
Jos epäilet lapsen pelaavaan liiallisesti tietokonepelejä, arvioi ensin itse rauhassa mihin epäilysi perustuu. Jättääkö lapsi toistuvasti arkitoimintoja suorittamatta, esimerkiksi onko hänen vaikea asettua iltaisin nukkumaan tai laiminlyökö hän läksyjään? Vaikuttaako hän onnettomalta tai kaverittomalta? Altistuuko hän peleissä materiaalille, jota et pidä hänen ikäiselleen sopivana (väkivalta, seksi, huono käytös)? Haluaisitko hänen käyttävän aikansa ”kehittävämmin”?
 
Kohdenna sitten toimenpiteesi näihin huoliin. Jos lapsen on vaikea tehdä läksyjään, koska hän mieluummin pelailisi, rajoita pelaamista ennen kuin läksyt on tehty. Jos hänen on vaikea asettua nukkumaan, koska pelaaminen menee liian myöhään, rajoita pelaamista 1-2 tuntia ennen nukkumaanmenoa – mutta tarjoa samalla lapselle jotain muuta tekemistä sinä aikana, esimerkiksi yhteinen luku- tai lautapelihetki. Jos jatkuva pelaaminen huolestuttaa sinua, koska et ymmärrä mikä siinä lasta oikein viehättää, pyydä lasta näyttämään sinulle mitä hän pelaa ja pelatkaa yhdessä, kunnes ymmärrät.
 
Aikuisen tulee tarvittaessa rajoittaa lapsen pelaamista. Rajoittaminen onnistuu kuitenkin parhaiten ja ilman turhia riitoja, jos ensin selvität itsellesi mistä oikein on kyse. Pyydä esimerkiksi lasta näyttämään sinulle lempipelejään ja pelatkaa niitä yhdessä.
  • Perehdy lapsen pelaamiin peleihin, pelaa niitä hänen kanssaan ja keskustele hänen kanssaan peleistä, jotta voit valvoa ovatko kyseiset pelit hänelle sopivia.
  • Osoita kiinnostusta, kun lapsi haluaa kertoa onnistumisestaan tai epäonnistumisestaan pelissä – näin annat hänelle tilaa tulla kertomaan myös, jos pelien kanssa tulee ongelmia tai hän näkee niissä jotain pelottavaa tai arveluttavaa.
  • Tiedosta, että pelien ikärajat asetetaan sisällön mukaan (samoin kuin esimerkiksi elokuvien), ei teknisen vaativuuden mukaan (kuten esimerkiksi lautapelien). Siksi niitä on syytä noudattaa. Et varmastikaan antaisi 10-vuotiaan katsella yksin K-18-elokuvia – älä siis anna hänen pelata lapsilta kiellettyjä tietokonepelejäkään.
  • Muista, että peleissä, joita pelataan netissä, lapsi on usein tekemisissä toisten, oikeiden ihmisten kanssa. Opeta lapselle, että ihmisiä pitää kohdella hyvin myös virtuaalisesti. Hyvät käytöstavat pätevät myös virtuaalimaailmassa: ketään ei saa kiusata tai haukkua. Sinulla on aikuisena velvollisuus valvoa, missä seurassa lapsi viettää aikaansa. Toisaalta jos lapsi esimerkiksi on luvannut kavereilleen osallistua peliin, häntä voi vaatia pitämään pitää lupauksestaan kiinni vaikka peli ei menisikään hänen mielensä mukaan.
  • On helpompaa valvoa pelaamista, jos ymmärrät minkälaisesta pelistä on kyse. Pystyt paremmin arvioimaan onko ”mä teen vaan tän loppuun” järkevä ehdotus, jos tiedät mikä ”tämä” on ja kauanko siihen todennäköisesti menee.
  • Kun olet huolissasi lapsen tietokonepelaamisesta, määrittele ensin miksi täsmälleen ottaen olet siitä huolissasi.
  • Puhu sitten lapsen kanssa nimenomaan tästä huolestasi (”minua huolestuttaa, että jätät usein läksysi tekemättä”, ”minusta on vaikuttanut, että olet usein iltapäivisin onneton eikä pelaaminenkaan oikein ilahduta sinua”). Kuuntele lapsen näkökulmaa.
  • Pyri paljon pelaavan lapsen kanssa sopimuksiin, joissa teidän molempien toive toteutuu (esimerkiksi lapsi saa kyllä pelata lempipelejään vaikka joka päivä – kunhan on ensin tehnyt läksynsä, tai ei enää kello seitsemän jälkeen, tai mutta korkeintaan tunnin kerrallaan ja aina välissä on ulkoiltava).
  • Jos kiellät pelaamisen aikoina, jolloin lapsi on tottunut pelaamaan, tarjoa hänelle vaihtoehtoista toimintaa: esimerkiksi kannusta uuteen harrastukseen tai järjestä yhteinen luku- tai lautapelihetki ennen nukkumaanmenoa. Erityisesti jos lapsi on paennut pelimaailmaan ”tylsyyttä”, hänen voi olla vaikea aluksi täyttää aikaansa muuten.
  • Tee aikarajoista ja sopimuksista selkeitä. Vältä mielivaltaista rajoittamista sattumanvaraisesti oman ”mutusi” ja mielialasi mukaan. Käytä tarvittaessa lapsilukkoja tai ajastimia estämään pelaaminen muulloin kuin sovittuna aikana. Palkitse ja kehu lasta, kun hän noudattaa tekemiänne sopimuksia oma-aloitteisesti.
Milloin pitää hakea apua?
Huolestuttavaa on, jos lapsi toistuvasti ja jatkuvasti jättää jotain oleellisia arjen toimia suorittamatta pelaamisen takia (esimerkiksi laiminlyö ruokapöytään tulemisen, peseytymisen, riittävän levon ja unen, läksyjen teon tai koulunkäynnin, entiset kaverinsa tai muut aikaisemmin iloa tuottaneet harrastuksensa). Huolestuttavaa on myös, jos pelaaminen ei vaikuta tuottavan lapselle iloa tai tyydytystä, vaan lapsi vaikuttaa pelatessaan tai pelin jälkeen ahdistuneelta tai masentuneelta, tai pelaaminen tuntuu pakonomaiselta suorittamiselta.
 
Samoin on syytä huolestua, jos lapsen on poikkeuksellisen vaikea sietää peleihin väistämättä liittyviä pettymyksen tunteita. On normaalia, että lapsi on hetken pahalla tuulella, murjottaa tai itkee hävittyään tärkeänä pitämänsä pelin tai vaikkapa menetettyään siinä aarteensa. Lapsen harmiin voi tällöin eläytyä ja suhtautua myötätuntoisesti ja siten auttaa häntä siitä yli. Normaalia ei kuitenkaan ole, jos ala-asteikäinen leikissä tai pelissä sattuneen vuoksi käyttäytyy väkivaltaisesti, rikkoo tavaroitaan, tai raivoaa ja huutaa tuntien ajan asiaan liittymättömille ihmisille (vanhemmille, sisaruksille).
  • Jos lapsi toistuvasti laiminlyö arkitoimintojaan, on ensisijaisesti pyrittävä palkitsemaan häntä niiden hoitamisesta ja rajoittamaan pelaamista ennen kuin ne on hoidettu. Perheneuvolasta voi hakea apua kasvatusongelmissa.
  • Jos lapsi pakenee pelimaailmaan jotain ikäviä kokemuksia, esimerkiksi kiusaamista, perheensisäisiä ristiriitoja tai väkivaltaa, tai kaverittomuutta, on ensisijaisesti yritettävä puuttua näihin syihin.
  • Opettajia, koulun oppilashuoltoryhmää, iltapäiväkerhon ohjaajia, valmentajia tai muita lapsen kanssa aikaa viettäviä henkilöitä tarvitaan usein avuksi kaveriongelmien selvittelyissä.
Lääkärin arvio lapsen tilanteesta tarvitaan, jos
  • kasvatukselliset keinot eivät auta normaalien arkitoimintojen tai unirytmin palautumiseen,
  • syy arkitoimintoja haittaavaan pelaamiseen ei selviä tilannetta tarkkailemalla tai lapsen kanssa keskustelemalla,
  • herää epäily, että lapsi pakenee pelimaailmaan esimerkiksi ahdistuneisuutta tai masentuneisuutta, tai
  • vaikuttaa siltä, että lapsen pettymyksensietokyky on yleisesti ikätasosta selvästi jäljessä.
Lisätietoja