F60.1 Eristäytyvä persoonallisuus

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmiselle itselleen ja hänen ympäristölleen. 

Haitta näkyy tavallisesti ristiriitoina henkilön suhteissa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ristiriidat voivat altistaa masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Henkilö ei usein itse miellä ongelmallisia piirteitään häiriöksi.

Eristäytyvä persoonallisuus

Eristäytyvälle persoonallisuushäiriölle on ominaista laaja-alainen vetäytyminen ihmissuhteista ja rajoittunut tunteiden ilmaiseminen. Henkilö saattaa vetäytyä yksinäisiin harrastuksiin, itsetutkisteluun ja mielikuvitukseen. Ihmissuhteiden sijasta voi olla kaukorakkauksia tai voimakkaita lemmikkieläinsuhteita.  

Eristäytyvästä persoonallisuudesta kärsivät saattavat selviytyä hyvinkin ilman hoitoa. He saattavat kokea luomastaan elämäntavasta johtuen elämänlaatunsa hyvänä. Tällaisessa lieväoireisessa tilanteessa hoitoa ei useinkaan tarvita. 

Eristäytyvät persoonallisuushäiriön piirteet

Seuraavista piirteistä vähintään neljän tulee täyttyä.

• mielihyvän saanti vain harvoista asioista tai toiminnoista 
• tunne-elämän kylmyys, etäisyys tai tunteiden latistuminen 
• puutteellinen kyky ilmaista lämpimiä tunteita tai vihaisuutta muita kohtaan 
• välinpitämättömyys muilta saatua positiivista ja negatiivista palautetta kohtaan 
• vain vähäinen kiinnostus sukupuoliseen kanssakäymiseen, ikä huomioon ottaen
• jatkuva yksinäisten toimintojen asettaminen etusijalle 
• mielikuvitusmaailman ja itsetutkistelun hallitsevuus ajattelussa 
• läheisten ystävien tai luottamuksellisten ihmissuhteiden puute – niitä ei ole lainkaan, niitä on korkeintaan yksi tai niihin ei ole haluakaan 
• tahaton kyvyttömyys ottaa mitenkään huomioon vallitsevia sosiaalisia normeja tai tapoja

Persoonallisuushäiriöiden kriteerit 

Kaikissa persoonallisuushäiriödiagnooseissa on oleellista, että 

1. henkilön käyttäytyminen poikkeaa kyseisessä kulttuurissa tavanomaisena pidettävästä käyttäytymisestä 
2. käyttäytyminen on pitkäaikaista ja joustamatonta sekä ilmenee useissa eri tilanteissa 
3. käyttäytyminen aiheuttaa kärsimystä henkilölle itselleen tai vastoinkäymisiä sosiaalisissa suhteissa

Käytöksen tai persoonallisuuden muutokset

Raja normaalina pidetyn käyttäytymisen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva. Myös psyykkisesti terveet ihmiset voivat voimakkaassa stressitilanteessa kokea asioita tai käyttäytyä poikkeavilla tavoilla, mutta se jää lyhytaikaiseksi ja on tilannekohtaista. 

Persoonallisuushäiriöt eroavat persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuuden muutokset ovat aikuisiällä tapahtuvia käyttäytymisen muutoksia, jotka ilmenevät pitkittyneen stressin tai psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden seurauksina. 

Häiriön kulku ja ennuste 

Persoonallisuushäiriöt alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Niiden kehittymisessä kasvuympäristöllä ja ihmissuhdekokemuksilla on merkittävä rooli. 

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.  

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia häiriöitä, jotka voivat kestää koko eliniän. Niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattavat kuitenkin lieventyä iän myötä.  

Persoonallisuushäiriöitä voi esiintyä eri asteisina. Lievissä häiriöissä käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia vain ajoittain. Vakavammissa häiriöissä ongelmia esiintyy jatkuvasti. Tällöin henkilö saattaa kärsiä myös muista psykiatrisista häiriöistä ja todellisuudentaju voi ajoittain pettää. 

Omahoito ja hoito 

Persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta häiriöstä kärsivän oma motivaatio on ensiarvoisen tärkeää. Persoonallisuushäiriöistä kärsivät harvoin tunnistavat itse häiriötä, joten motivaatio hoitoon on usein parhaimmillaankin häilyvä. 

Persoonallisuushäiriöiden hoidossa voidaan hyödyntää psykoterapian eri muotoja.  

Lääkehoidosta ei persoonallisuushäiriön hoidossa ole tavallisesti hyötyä. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin joissain tilanteissa tukea muuta hoitoa tai hoitaa persoonallisuushäiriöön liittyviä muita oireita tai häiriöitä, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta.