F44 Dissosiaatiohäiriöt

Dissosiaatiohäiriöihin kuuluvat esimerkiksi dissosiatiivinen muistinmenetys, pakkovaellus, depersonalisaatio ja dissosiatiivinen identiteettihäiriö. 

Näissä keskeistä on, että kokemus itsestä on katkonainen ja vaihteleva. Se tarkoittaa, että tunteet, muisti, ajattelu, toiminta ja identiteetti eivät ole saumattomassa yhteydessä toisiinsa siten kuin ne yleensä ovat. Oireet voivat olla monenlaisia.  

Häiriön taustalla ajatellaan olevan voimakkaita traumatisoivia kokemuksia, jotka ovat ylittäneet sietokyvyn ja aiheuttaneet tarpeen sulkea asioita pois mielestä. Toisin sanoan dissosiaatio on yksi psyyken keinoista selviytyä asioista, jotka ovat psyykkisesti hyvin kuormittavista ja ylittävät sietokyvyn.  

Kriteerit 

Lyhytkestoiset dissosiatiiviset oireet ovat melko tavallisia. Jos kyseessä on dissosiaatiohäiriö, aiheuttavat oireet merkittävästi haittaa arjessa. Oireet ovat yksilöllisiä, ja ne voivat vaihdella. 

Selittämättömät keholliset oireet ovat tavallinen syy hakeutua hoitoon. Muita yleisiä syitä ovat masennus, ahdistuneisuus, ihmissuhdeongelmat, itsetuhoisuus sekä väkivaltainen käytös tai väkivallalle altistuminen.  

Mielialaoireiden lisäksi on tavallista, että mieliala vaihtelee niin, ettei se ole selkeästi yhteensopiva tilannekohtaisten asioiden kanssa. Esimerkiksi pieni vastoinkäyminen voi aiheuttaa huomattavaa alakuloisuutta. Mieliala voi myös olla ristiriidassa tapahtumien kanssa.  

Keskeistä dissosiaatiohäiriöissä on muistojen, oman identiteetin sekä välittömien tuntemusten havaitsemisen puutteellisuus. Myös kehon reaktioiden hallitsemattomuus, epätodellinen olo ja kokemukset äänistä ovat tavallisia. 

Jos oireet ovat voimakkaita, liittyy niihin tavallisesti myös toimintakyvyn ongelmia. Ne saattavat kuitenkin rajoittua vain tietyille elämän osa-alueille. Joillain osa-alueilla henkilö voi pystyä toimimaan asianmukaisesti.  

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö 

Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä henkilöllä on ikään kuin kaksi tai useampia erillisiä persoonallisuuden alueita tai tiloja, jotka vaihtelevat yleensä äkillisesti. Toisin sanoen ihmisen tapa reagoida asioihin saattaa muuttua niin nopeasti ja paljon, että hän vaikuttaa eri ihmiseltä. 

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että ihmisellä olisi kaksi täysin omillaan toimivaa persoonallisuutta. Kyse on ennemminkin siitä, että identiteetti, muisti ja tietoisuus eivät toimi saumattomasti yhdessä. Ihmisen voi olla vaikea palauttaa mieleensä tapahtumia tai jotakin tärkeää henkilökohtaista tietoa.  

Dissosiatiivinen muistinmenetys 

Dissosiatiivisessa muistinmenetyksessä on vaikeaa tai mahdotonta palauttaa mieleen tärkeitä muistoja, jotka usein liittyvät traumaattisiin tapahtumiin. 

Depersonalisaatiohäiriö 

Depersonalisaatiohäiriössä ihminen kokee jatkuvasti itsensä epätodelliseksi tai konemaiseksi. Siinä voi kokea itsensä vieraaksi. Jotkut kokevat näkevänsä itsensä ikään kuin ulkopuolelta, kuten vaikkapa elokuvassa.  

Sairauden kulku ja ennuste 

Dissosiaatio-oireet ovat lievinä ja lyhytaikaisina tavallisia. Niitä on lähes kaikilla. 

Dissosiatiivisista häiriöistä kärsii elämänsä aikana noin 5–10 % suomalaisista. Yleensä ne eivät johda hoitoon. 

Dissosiaatiohäiriöiden taustalla on yleensä varhaisia traumaattisia kokemuksia. Usein ne ovat jatkuneet pitkään. Häiriöt ovat luonteeltaan yleensä pitkäkestoisia.  

Omahoito ja hoito 

Dissosiatiivisten häiriöiden tärkein hoitomuoto on psykoterapia. Siinä pyritään yhdistämään mielen eri osia, kuten tunteita, ajatuksia ja kehollisia kokemuksia. Lisäksi keskeistä on traumaattisten kokemusten turvallinen käsittely ja niiden yhdistäminen oireisiin. 

Lääkehoitoa voidaan käyttää, jos on muita samanaikaisia häiriöitä, kuten masennusta. 

Dissosiaatiohäiriöiden itsehoidossa tärkeää on säännöllinen vuorokausirytmi, hyvä nukkuminen, päihteiden välttäminen ja stressitekijöiden purkaminen. 

Mielenterveystalon omahoito-ohjelmista voi hyödyntää niitä, jotka sopivat omiin oireisiin. Hyödyllisiä voivat olla rentoutuksen ja hengityksen omahoito-ohjelma sekä tietoisen läsnäolon omahoito-ohjelma. 

Kaikille omahoito-ohjelmat eivät sellaisenaan kuitenkaan sovellu. Vakavammissa tilanteissa ne saattavat jopa pahentaa oireita. Tällöin on syytä ottaa yhteyttä terveydenhuollon ammattilaiseen.