F50.8 Muu syömishäiriö – ahmintahäiriö

Ahmintahäiriö on englanniksi nimeltään Binge eating disorder (BED). Se kuuluu syömishäiriöihin. 

Ahmintahäiriössä on keskeisimpänä oireena kohtauksittainen ahmiminen. Siitä kuitenkin puuttuu ahmimishäiriölle eli bulimialle tyypillinen oksentaminen tai muu kompensaatio, joka säännöllisesti seuraa ahmintaa.  

Ahmimiskohtauksiin liittyy tunne syömisen hallitsemattomuudesta sekä voimakasta ahdistuneisuutta.  

Kriteerit 

Ahmintahäiriön diagnoosiin vaaditaan, että kaikki alla olevat kriteerit täyttyvät. 

• Henkilöllä on toistuvia ahmintakohtauksia. Tällöin hän nauttii suuria ruokamääriä, jotka selvästi ylittävät muiden syömismäärät vastaavassa ajassa ja tilanteessa, tai hänellä on tunne siitä, ettei kykene hallitsemaan eikä keskeyttämään syömistään.
• Ahmintaan liittyy voimakasta ahdistuneisuutta.  
• Ahmimishäiriön eli bulimian kriteerit eivät täyty.
• Ahmintakohtauksia on vähintään viikoittain ainakin kolmen kuukauden ajan.

Ahmintakohtauksiin liittyy seuraavista ilmiöistä vähintään kolme: 

• epätavallisen nopea syöminen 
• syöminen, kunnes olo on epämukavan täysi 
• suurten määrien syöminen, vaikkei ole nälkä  
• yksin syöminen, koska ruokamäärä hävettää 
• itseinho, syyllisyys ja masennus, jotka seuraavat ylensyöntiä 
  

Sairauden kulku ja ennuste 

Ahmintahäiriö on yleisin epätyypillisistä syömishäiriöistä. Siitä arvioidaan kärsivän noin 2–3 % aikuisista. 

Ahmintaoireet voivat alkaa niin nuoruudessa kuin aikuisenakin, mutta moni hakee apua vasta myöhemmin elämässään. Ahmintahäiriön taustalla on yleensä useita yksilöllisiä tekijöitä.

Ahmintahäiriön taustatekijöitä

Kohtauksittainen ahmiminen johtaa yleensä painon lisääntymiseen. Häiriötä sairastavilla on usein taustalla useita laihduttamisyrityksiä. 

Henkilöllä voi olla myös erilaisia itseasetettuja ruokavaliorajoitteita. Ahmintakohtaukset kohdistuvatkin tavallisesti itseltä kiellettyihin ruokiin. 

Pakonomaiset ja tiukat dieetit ja rajoitukset usein ylläpitävät häiriötä. Tämä johtuu siitä, että niiden seurauksena elimistön kyky säädellä nälän- ja kylläisyydentunteita heikkenee.  

Ahmintahäiriötä sairastavilla on usein samanaikaisesti muita mielenterveyshäiriöitä ja psyykkisiä ongelmia. Näitä voivat olla esimerkiksi masennus, ahdistuneisuushäiriöt, traumaperäinen stressihäiriö, persoonallisuushäiriöt, riippuvuusongelmat ja itsetuhoinen käyttäytyminen.

Ahmintahäiriöön liittyy huomattavasti suurentunut lihavuuden ja tyypin 2 diabeteksen riski. Myös yleinen terveydentila ja toimintakyky usein heikkenevät.

Sairauden kulku

Ahmintahäiriöstä voi toipua, mutta häiriö kestää tavallisesti pitkään ja on kulultaan aaltoileva. 

Ahminta pahenee tavallisesti ajoittain stressin ja hankalien elämäntilanteiden seurauksena. Kun arki sujuu, on tasapainoinen syöminen helpompaa. 

Omahoito ja hoito 

Kaikkien syömishäiriöiden hoidossa keskeistä on turvallisen yhteistyösuhteen muodostaminen, ravitsemustilan korjaaminen ja syömiskäyttäytymisen korjaaminen. 

Varhainen tunnistaminen ja aktiivinen hoito-ote voivat liittyä parempaan ennusteeseen.  

Hoitoa toteutetaan ensisijaisesti avohoitona.  

Hoidon tavoitteena on 

• säännöllistää syömiskäyttäytyminen 
• lopettaa rajut laihdutusyritykset 
• saada toistuva ahminta haltuun 
• lievittää ja hoitaa psyykkisiä oireita.  

Millaista hoito on?

Säännöllisen, monipuolisen ja energialtaan riittävän ruokailun toteuttaminen eli niin sanottu täsmäsyöminen on keskeisessä roolissa ahmintahäiriön hoidossa. 

Perheenjäsenten mukanaolo hoidossa on tärkeää erityisesti nuorilla. Mielenterveystalossa on saatavilla läheisille suunnattu syömishäiriön omahoito-ohjelma.   

Hoidon läpi pyritään vahvistamaan potilaan omaa valmiutta paranemiseen ja käyttäytymistapojen muutokseen.

Omahoito-ohjelma, psykoterapiat ja lääkitys

Lievien ja keskivaikeiden oireiden hoitoa varten Mielenterveystalossa on syömisongelmien omahoito-ohjelma. Sitä voi tehdä joko itsenäisesti tai ammattilaisen ohjauksella. 

Myös erimuotoiset psykoterapiat voivat olla tehokkaita. Kognitiivis-behavioraalinen (KBT) ja interpersonaalinen (IPT) psykoterapia sekä dialektinen käyttäytymisterapia joko ryhmä- tai yksilöpsykoterapiana toteutettuina ovat tutkimuksissa osoittautuneet tehokkaiksi ahmintahäiriön hoidossa.  

Lääkehoito voi lyhytkestoisesti vähentää ahmintaa. Lääkehoidolla voidaan hoitaa samanaikaissairauksia, esimerkiksi masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä.