F94 Lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt

Tässä kerrotaan lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavien sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöiden diagnooseista sekä kulusta ja hoidosta.

Lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt ovat sekalainen ryhmä erilaisia häiriöitä, joita yhdistää sosiaalisen toiminnan poikkeavuudet. Sosiaaliset vaikeudet eivät kuitenkaan usein ole ilmiselviä siten kuin laaja-alaisessa kehityshäiriössä.

Ryhmään kuuluu seuraavat häiriöt:

F94.0 Valikoiva puhumattomuus
F94.1 Lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivinen häiriö
F94.2 Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus

Lisäksi ryhmään kuuluu

F94.8 Muu lapsuuden sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö
F94.9 Määrittämätön lapsuuden sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriö

Kriteerit

Valikoivaa puhumattomuutta osoittava lapsi puhuu normaalisti joissain tilanteissa, mutta on johdonmukaisesti puhumatta toisissa. Tyypillisesti lapsi puhuu sujuvasti kotioloissa, mutta on puhumaton tai lähes puhumaton esimerkiksi koulussa.

Vaikka lapsi ei puhu joissain tilanteissa, on hänen kykynsä tuottaa ja ymmärtää puhetta normaalia tai lähellä sitä. Puhumattomuus ei myöskään selity riittämättömällä kielen osaamisella.

Lapsuuden kiintymyssuhteiden reaktiivisessa häiriössä lapsen kyky muodostaa normaali kiintymyssuhde on häiriintynyt. Lapsen suhteet huoltajiin ovat pitkäaikaisesti poikkeavat. Lapsi on kykenemätön hyödyntämään tukea ja lohdutusta. Hän on vetäytyvä, välinpitämätön, pelokas tai aggressiivinen.

Hoitamattomana häiriö vaikeuttaa toimintakykyä ja myöhempiä ihmissuhteita, jopa koko elämän ajan.

Diagnoosiin vaaditaan, että vuorovaikutussuhteen poikkeavuus voidaan varmentaa tai sitä voidaan pitää todennäköisenä.

Estottomassa kiintymyssuhdehäiriössä lapsen kyky valikoida henkilöitä, joilta hän hakee lohdutusta, on puutteellinen.

Tavallisesti sosiaalinen vuorovaikutus tuntemattomien ihmisten kanssa on liian tuttavallista. Lapsi saattaa hakeutua estotta fyysiseen läheisyyteen vieraiden kanssa tai käyttäytyä muutenkin tunkeilevasti.

Huomionhakuisuuteen saattaa liittyä aggressiivisuutta.

Häiriön kulku ja ennuste

Valikoivan puhumattomuuden taustatekijät voivat olla

perinnöllisiä
liittyä perheen sisäisiin tai kasvatuksellisiin haasteisiin
liittyä traumaattisiin kokemuksiin

Häiriötä pidetään ahdistuneisuuden muotona eikä niinkään puheen ja kielen kehityshäiriönä. Valikoivasti puhumattomilla lapsilla esiintyy tavallista enemmän sosiaalista herkkyyttä tai ujoutta sekä sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja vetäytyneisyyttä.

Häiriö ilmenee tavallisesti 3–4 vuoden iässä, mutta se tunnistetaan yleensä vasta 6–9 vuoden iässä.

Häiriötä on arvioitu esiintyvän alle 1 %:lla lapsista, ja sitä pidetään suhteellisen harvinaisena.

Lapsuuden kiintymyssuhdehäiriöt kehittyvät varhaislapsuuden hoidon huomattavan laiminlyönnin, hyväksikäytön tai hoitajien jatkuvan vaihtumisen seurauksena. Kaikille laiminlyödyille tai hyväksikäytetyille lapsille ei kuitenkaan kehity kiintymyssuhdehäiriötä.

Kiintymyssuhdehäiriön oireet alkavat viiden vuoden ikään mennessä.

Lapsuusiän kiintymyssuhteiden estottomuuden ajatellaan kehittyvän, kun lapsella ei ole mahdollisuutta muodostaa kiintymyssuhteita jatkuvasti vaihtuvien hoitajien takia.

Kiintymyssuhteiden estottomuuteen liittyy usein ADHD:ta.

Omahoito ja hoito

Lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavien sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöiden hoidossa painottuvat psykologiset hoidot. Ne kohdennetaan käyttäytymiseen, psyykkisiin toimintoihin tai ympäristöön.

Vanhemmuustaito-ohjauksella sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ohjaamisella voidaan tukea lapsen normaalia kehitystä. Myös yksilö- tai perheterapiaa voidaan hyödyntää.

Lääkehoito ei näiden häiriöiden hoidossa ole ensisijaista, mutta siitäkin saattaa olla hyötyä. Oheissairauksien asianmukainen hoito on tärkeää.

Lapsuudessa tai nuoruusiässä alkavat sosiaalisen vuorovaikutuksen häiriöt nousevat tavallisesti esiin kotona, varhaiskasvatuksessa, koulussa tai neuvolassa. Niitä myös hoidetaan pääasiassa koulussa, neuvolassa tai terveysasemalla.

Valikoivan puhumattomuuden hoidossa pyritään kehittämään sosiaalisia taitoja ja lieventämään ahdistusta.

Tavoitteena on saada lapsi puhumaan sosiaalisissa tilanteissa. Tämä vaatii yhteistyötä koulun ja muiden ympäristöjen kanssa.

Perheterapian tehokkuudesta on vain vähän tutkimusta, mutta perheen mukaan ottaminen nähdään tärkeänä.

Kognitiivisten, psykodynaamisten ja käyttäytymisterapeuttisien hoitomuotojen sekä ryhmäterapiamuotojen tehokkuudesta on hieman näyttöä.

Mikä on diagnoosi?

Mielenterveyshäiriöihin liittyvät diagnoosit esitellään WHO:n kehittämän kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen mukaisesti.

Miten Mielenterveystalo.fi voi auttaa?

Oirekyselyt

Oirekyselyn avulla voit arvioida oireidesi vakavuutta. Saat tuloksista myös vinkkejä siitä, mitä sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Kaikki oirekyselyt

Omahoito-ohjelmat

Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia.

Nettiterapiat

Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.

Tutustu nettiterapiaan