F90.0 Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä käytetään myös nimeä ADHD, joka tulee englanninkielisestä nimestä Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder. Se on kehityksellinen häiriö.  

Se on tunnetuin hyperkineettisistä häiriöistä. Hyperkineettisten häiriöiden jako alaryhmiin ei ole kaikkien diagnoosien osalta vakiintunut.  

ADHD:n ydinoireita ovat tarkkaavuuden vaikeudet, ylivilkkaus ja impulsiivisuus. 

Kriteerit 

ADHD-diagnoosi edellyttää, että sille tyypillisiä oireita on useita ja ne häiritsevät elämää usealla eri osa-alueella pysyväisluonteisesti.  

Oireita

Tarkkaavaisuuden ja keskittymisen vaikeudet, jotka voivat ilmentyä 

• toisen puheen seuraamisen vaikeutena 
• virheinä yksitoikkoisissa tehtävissä, tehtävien välttelynä tai keskenjäämisenä 
• unohteluna tai aikataulujen pettämisenä 
• liiallisena tarkisteluna

Yliaktiivisuus, joka voi ilmetä 

• käsien ja jalkojen hermostuneena liikutteluna, kiemurteluna tai muuna paikallaan pysymisen tuskaisuutena 
• toistuvina poistumisina tilanteista, joissa vaaditaan paikallaanoloa  
• runsaana puheena 
• levottomuutena 
• vaikeuksina leikkiä tai harrastaa rauhallisesti  

Impulsiivisuus, joka voi ilmetä 

• vaikeuksina odottaa omaa vuoroaan 
• toisten keskeyttämisenä 
• toistuvana tuppautumisena muiden seuraan 
• vastaamisena kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty  

On myös tavallista, että häiriöön liittyy erilaisia tunnesäätelyn vaikeuksia, kuten vaikeutta sietää pettymyksiä, korostunutta ärtyneisyyttä sekä mielialojen voimakasta vaihtelua.

Häiriön kulku ja ennuste 

ADHD aiheutuu perimän ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutuksesta. 

Muita altistavia tekijöitä ovat muun muassa 

• pieni syntymäpaino 
• synnytykseen liittyvät tekijät 
• keskushermoston poikkeavuudet 
• äidin raskaudenaikainen alkoholinkäyttö tai tupakointi 

Häiriö havaitaan tavallisesti jo lapsuudessa, ja se jatkuu aikuisikään asti. Monilla ADHD todetaan vasta aikuisena, vaikka oireita on ollut jo lapsena. 

Oireiden vaikeusaste ja niiden haitta vaihtelevat, mutta tavallisesti haitta on merkittävää. Joskus oireet lievenevät iän myötä, mutta usein ne jatkuvat ja aiheuttavat vaikeuksia aikuisuudessakin. 

Häiriön näkyminen ja liitännäisoireet

Jatkuvien opiskelu- ja työvaikeuksien, päihteiden ongelmakäytön, käytösongelmien tai monien muiden psykiatristen häiriöiden taustalla voi olla tunnistamaton ADHD.

ADHD:n kanssa esiintyy usein myös muita kehityksellisiä oppimisvaikeuksia ja psykiatrisia häiriöitä, kuten lukivaikeutta sekä ahdistuneisuushäiriöitä ja masennusta. Muita liitännäisoireita ovat esimerkiksi nykimisoireet, unihäiriöt, kastelu, ylipaino ja päihderiippuvuuden kehittyminen. 

ADHD:n oireisiin liittyy usein huonommuuden kokemusta ja heikentynyttä itsetuntoa. Häiriöstä kärsivän voi olla vaikea muodostaa kestäviä ystävyys- tai seurustelusuhteita. 

Koulussa tai työssä suoriutuminen voi olla omia kykyjä heikompaa. Työn tekeminen tai opiskelu saattaa jopa keskeytyä.  

Omahoito ja hoito 

ADHD:n oireita ja sen aiheuttamia ongelmia voidaan hoitaa monella tavalla. Oireenmukainen hoito on tärkeää, koska se voi parantaa huomattavasti elämänlaatua. Lisäksi voidaan suunnitella erilaisia kuntoutus- tai tukimuotoja. 

Oleellisia elementtejä hoidossa voivat olla 

• tiedon antaminen 
• yksilöllinen ohjaus 
• ryhmämuotoiset kurssit 
• vertaistuki 
• opiskelua tai työtä helpottavat käytännön järjestelyt 
• lääkehoito 

Erityisesti lapset tarvitsevat yleensä tukitoimia sekä erityisopetusta päiväkodin ja koulunkäynnin avuksi. Usein jo oireiden ymmärtäminen ja huomiointi arjessa voivat auttaa merkittävästi. 

ADHD:n hoitosuunnitelma rakennetaan yksilöllisesti. Hoitoa pyritään usein toteuttamaan moniammatillisesti, erityisesti vaikeampien oireiden kohdalla. 

Läheisten ottaminen mukaan hoitoon parantaa usein hoidon tulosta.