Masennusta sairastavan opiskelijan tukeminen työssäoppimisjaksolla

Masennus ei näy aina ulos päin, varsinkaan nuorilla. Ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, miten huonosti nuori voi psyykkisesti, tai kuinka voimattomaksi hän tuntee itsensä. 

Masennus voi hidastaa tai estää muistin toimintaa ja tiedonkäsittelyä ja siten vaikeuttaa uuden oppimista työpaikalla.

Työssäoppimisjaksot tukevat opiskelijan myöhempää kiinnittymistä työelämään ja yhteiskuntaan, ja ovat näin ollen tärkeitä kaikille nuorille heidän kokemistaan haasteista riippumatta.

Ennen työssäoppimisjaksoa

• Yhteyden luominen opiskelijaan ennen työssäoppimisjaksoa tukee erityisesti masennukseen sairastunutta opiskelijaa, koska tämä saattaa kokea uupumusta ja heikentynyttä itseluottamusta. Aloituspalaveri yhdessä harjoittelusta vastaavan opettajan kanssa tarjoaa luontevan hetken tavata ja tukea opiskelijaa.
• Tukitoimien suunnittelun lähtökohtana on aloituspalaverissa saatu tieto opiskelijan mahdollisista tuen tarpeista. Tuen tarve on yksilöllistä, joten opiskelijalta itseltään saatu tieto sopivista tukitoimista on ensiarvoisen tärkeää.
• Luodaan yhteinen ymmärrys siitä, miten työpaikka voi tukea opiskelijaa työssäoppimisjakson aikana. Etukäteen sovitut toimintatavat vahvistavat luottamusta, turvallisuutta ja uskoa onnistumiseen. Opiskelijalta voi esimerkiksi kysyä jo etukäteen, että haluaako hän esittäytyä työtovereilleen itse heti jakson aluksi vai tutustua heihin ajan kanssa omaan tahtiinsa ilman yhteisesittelyitä.

Työssäoppimisjakson aikana

• Tiedon jakaminen. Opiskelijan luvalla masennuksesta voi olla hyvä jakaa tietoa kaikille opiskelijaa ohjaaville aikuisille. Näin poikkeavia järjestelyjä ei turhaan ihmetellä. On hyvä tietää esimerkiksi poikkeavista työajoista, ruokailujärjestelyistä tai ylimääräisistä tauoista.
• Työssäoppimisjaksolle osallistuminen ja työpaikalle saapuminen voivat olla masennusta sairastavalle iso ponnistus. Ota opiskelija vastaan ystävällisesti ja lempeästi, vaikka hän saapuisi paikalle joskus myöhässä. Arjen säännöllisyys on tärkeä tuki mielen hyvinvoinnille, ja kokemus ymmärretyksi tulemisesta vaikeassa tilanteessa kantaa pitkälle.
• Perehdytys ja ohjaus työpaikan toimintatapoihin, pelisääntöihin ja turvallisuuteen auttaa opiskelijaa tietämään, mitä häneltä odotetaan. Jos mahdollista, perehdytys kannattaa toteuttaa rauhalliseen tahtiin ja perustellen toimintaa. Perehdytystä on hyvä tehdä työn lomassa, jolloin uusia tietoja voi yhdistää heti käytäntöön. Tämä tukee muistia ja motivaatiota sisäistää uusia asioita.
• Työympäristöön liittyvät yksilölliset tukiratkaisut ovat tärkeää ottaa käyttöön heti työssäoppimisjakson alussa. Niitä tulee muokata tarpeen mukaan opiskelijan kanssa yhteistyössä. Masennukseen sairastuneelle opiskelijalle on tavallista, että työhön keskittyminen vaatii ponnistelua ja työnteko väsyttää helpommin. Riittävät tauot, kevennetyt työtehtävät ja voimakkaan aistikuormituksen rajaaminen asiaankuuluvilla suojavarusteilla (korvatulpat, suojalasit, toimiva työvaatetus) tukevat jaksamista.
• Työssäoppimisjakson tavoitteet ovat tärkeitä olla kohtuullisia ja saavutettavia, jotta tunne asioiden hallittavuudesta säilyy haasteista huolimatta. Pientenkin välitavoitteiden saavuttaminen ja uusien asioiden oppiminen palkitsevat. Masennusoireita kokeva voi tarvita tukea nähdäkseen oppimistuloksensa myönteisesti ja realistisesti. Tue opiskelijan omien vahvuuksien tunnistamista antamalla hänelle säännöllisesti myönteistä ja kannustavaa palautetta.
• Merkityksellisyyden pohtiminen luo toiveikkuutta. Tuo esiin tekemänne työn merkityksellisyyttä. Perustele opiskelijalle valittuja toimintatapoja ja kerro työpaikan arvomaailmasta. Jos mahdollista, esitä työelämän tulevaisuusnäkymät myönteisessä ja toiveikkuutta herättävässä valossa. Keskustele opiskelijan kanssa siitä, mikä on hänelle tärkeää tässä hetkessä. Mitkä ovat niitä tärkeitä arvoja, joiden takia kannattaa suunnata ajatukset tulevaisuuteen, haasteista huolimatta?
• Sosiaalisuuteen kannustaminen ja yhteisölliset hetket ilahduttavat ja luovat turvallista työilmapiiriä. Masennukseen sairastunut saattaa kuitenkin tarvita myös omaa rauhaa ja hengähdyshetkiä etenkin, jos työnkuva sisältää paljon sosiaalisuutta. Jaksaminen ja mieliala saattavat vaihdella esimerkiksi päivästä ja yöunien laadusta riippuen. Masennukseen saattaa liittyä erilaisia univaikeuksia.

Tarvittaessa ohjaa tuen piirin

• Muistuta opiskelijaa siitä, että mielen haasteiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Apua on saatavilla esimerkiksi opiskeluhuollosta myös työssäoppimisjakson aikana.
• Tarjoudu olemaan opiskelijan puolesta yhteydessä työssäoppimisharjoittelusta vastaavaan opettajaan tarvittaessa.
• Mikäli opiskelijalla ilmenee itsetuhoisia ajatuksia, olkaa viipymättä yhteydessä työssäoppimisharjoittelusta vastaavaan opettajaan tai lähimpään terveysasemaan nopean avun saamiseksi.

Työssäoppimisjakson päätteeksi

• Arviointikeskustelussa on tärkeää tuoda esiin työssäoppimisjakson ammatillisten oppimistavoitteiden saavuttamisen lisäksi myös pärjääminen ja onnistumiset harjoittelussa. Tämä vahvistaa opiskelijan tunnetta siitä, että myös työelämässä pystyy toimimaan haastavien tunteiden kanssa.
• Positiivinen ja rakentava palaute auttaa opiskelijaa rakentamaan vahvempaa minäkäsitystä ja ammatti-identiteettiä. Kun on tullut omien haasteiden kanssa kuulluksi ja kohdatuksi, on helpompi mennä seuraavalle työssäoppimisjaksolle.
• On tärkeä pyytää opiskelijaa antamaan palaute työssäoppimisjaksostaan. Tarvittaessa palaute tulisi voida antaa kirjallisesti ja siihen listata kokemukset harjoittelupaikasta, työtehtävistä, yhteistyöstä työssäoppimisjakson ohjaajan kanssa, saadusta tuesta ja kohtelusta sekä kokemuksesta osana työyhteisöä.
• Palautteen antaminen vastuuopettajan kanssa tehdystä yhteistyöstä on tärkeää kuulluksi tulemisen näkökulmasta.
• Oppilaitoksen ja työpaikan keskinäinen palaute on tärkeää yhteistyön kehittämisen näkökulmasta. Tämä on tärkeää myös muiden masennusta kokevien opiskelijoiden vuoksi. Näin opitaan vastaamaan paremmin erilaisten opiskelijoiden tarpeisiin työssäoppimisjaksojen onnistumiseksi.