Autonominen eli tahdosta riippumaton hermostomme koostuu kahdesta osasta, jotka toimivat yhteystyössä keskenään. Näitä nimitetään sympaattiseksi ja parasympaattiseksi hermostoksi. Sympaattinen hermosto valmistaa meitä toimimaan stressaavissa tilanteissa, parasympaattinen hermosto taas rauhoittaa meitä ja palauttaa elimistön lepotilaan.
Paniikkikohtausta voidaan kutsua taistele tai pakene – reaktioksi. Tällöin sympaattinen hermostomme aktivoituu hyvin voimakkaasti ja äkillisesti. Paniikkikohtauksessa on siis kyse väärästä hälytyksestä: kehomme valmistautuu kohtaamaan äärimmäisen hätätilanteen, vaikka mitään todellista uhkaa ei ole, tai todellinen uhka on huomattavasti pienempi kuin reaktiomme siihen. Paniikkikohtaus voi ilmetä hyvinkin turvallisessa ympäristössä, kuten yöllä nukkuessamme.
Paniikkikohtaus saavuttaa huippunsa noin kymmenessä minuutissa ja kestää yleensä alle puoli tuntia. Paniikkihäiriöstä aletaan puhua, jos kohtaukset alkavat toistua ja haitata elämää.
Paniikkikohtausten lisäksi paniikkihäiriöön liittyy usein pelkoa kohtausten uusiutumisesta tai huolta kohtausten seurauksista. Saatamme esimerkiksi pelätä kohtauksen olevan merkki fyysisestä sairaudesta tai ”hulluksi tulemisesta”. Voimakkaiden paniikkikohtausten aikana saattaa pelätä jopa kuolevansa. Paniikkihäiriöön liittyy usein myös tiettyjen tilanteiden tai paikkojen välttelyä.
Arvioi nyt paniikkioireittesi voimakkuutta täyttämällä oirekysely. Kyselyn tulokset kannattaa kirjoittaa itselle ylös, jotta voit seurata vointisi kehittymistä tämän omahoito-ohjelman aikana.
Paniikkioirekysely (PDSS)