Mistä paniikkihäiriössä on kyse?

Autonominen eli tahdosta riippumaton hermostomme koostuu kahdesta osasta, jotka toimivat yhteystyössä keskenään. Näitä nimitetään sympaattiseksi ja parasympaattiseksi hermostoksi. Sympaattinen hermosto valmistaa meitä toimimaan stressaavissa tilanteissa, parasympaattinen hermosto taas rauhoittaa meitä ja palauttaa elimistön lepotilaan.

Paniikkikohtausta voidaan kutsua taistele tai pakene – reaktioksi. Tällöin sympaattinen hermostomme aktivoituu hyvin voimakkaasti ja äkillisesti. Paniikkikohtauksessa on siis kyse väärästä hälytyksestä: kehomme valmistautuu kohtaamaan äärimmäisen hätätilanteen, vaikka mitään todellista uhkaa ei ole, tai todellinen uhka on huomattavasti pienempi kuin reaktiomme siihen. Paniikkikohtaus voi ilmetä hyvinkin turvallisessa ympäristössä, kuten yöllä nukkuessamme.

Paniikkikohtaus saavuttaa huippunsa noin kymmenessä minuutissa ja kestää yleensä alle puoli tuntia. Paniikkihäiriöstä aletaan puhua, jos kohtaukset alkavat toistua ja haitata elämää.

 

Paniikkikohtausten lisäksi paniikkihäiriöön liittyy usein pelkoa kohtausten uusiutumisesta tai huolta kohtausten seurauksista. Saatamme esimerkiksi pelätä kohtauksen olevan merkki fyysisestä sairaudesta tai ”hulluksi tulemisesta”. Voimakkaiden paniikkikohtausten aikana saattaa pelätä jopa kuolevansa. Paniikkihäiriöön liittyy usein myös tiettyjen tilanteiden tai paikkojen välttelyä.

Arvioi nyt paniikkioireittesi voimakkuutta täyttämällä oirekysely. Kyselyn tulokset kannattaa kirjoittaa itselle ylös, jotta voit seurata vointisi kehittymistä tämän omahoito-ohjelman aikana.

Paniikkioirekysely (PDSS)

Paniikkihäiriö alkaa yleisimmin varhaisaikuisuudessa, mutta voi ilmetä missä iässä tahansa. Paniikkihäiriön kehittymiselle ei ole mitään yksittäistä syytä. Sen syntyyn vaikuttavat sekä perimä että ympäristötekijät. Alttius erilaisille ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöille on perinnöllistä. Ympäristö taas vaikuttaa siihen, kehittyykö alttiuden pohjalta psyykkistä häiriötä sekä millaiseksi häiriön tarkempi oirekuva muodostuu.

Ympäristötekijöistä merkittäviä ovat sekä lapsuuden aikaiset tapahtumat että niin sanotut laukaisevat tekijät, eli erilaiset negatiiviset kokemukset hiljattain ennen paniikkihäiriön alkua. Laukaisevia tekijöitä voivat olla esimerkiksi ihmissuhderistiriidat, läheisen menehtyminen tai pitkittynyt stressi töissä. Myös liiallinen kofeiinin tai alkoholin käyttö voi laukaista paniikkikohtauksen.

Laukaisevia tekijöitä ei kuitenkaan aina tarvita, vaan ensimmäinen paniikkikohtaus voi tulla aivan yllättäen, ilman mitään selkeää syytä.

Perimän ja ympäristötekijöiden lisäksi paniikkihäiriön syntyyn vaikuttaa tapamme ajatella. Pyrkimys virheettömyyteen ja vahvana pysymiseen kaikissa tilanteissa sekä vaikeudet sietää ongelmallisia tilanteita voivat lisätä paniikkikohtausten riskiä. Myös omien sisäisten tuntemusten jatkuva ja liiallinen tarkkailu sekä taipumus tulkita maailmaa uhkaavaksi ovat yleisiä ihmisillä, joilla on paniikkihäiriö.

Paniikki kehittyy yleensä nopeasti. Voi tuntua, että paniikki alkaisi aivan yhtäkkiä, kuin tyhjästä. Todellisuudessa paniikin kehittymiseen vaikuttavat ajatuksemme ja tulkintamme, joita voimme onneksi muokata.

Koemme silloin tällöin lieviä epämiellyttäviä fyysisiä tai psyykkisiä tuntemuksia. Ne liittyvät usein johonkin epämiellyttäväksi kokemaamme tilanteeseen, kuten yksin jäämiseen tai väentungoksessa olemiseen. Hengitys saattaa esimerkiksi hieman tihentyä tai rintakehässä tuntua pientä painetta. Tämä on täysin normaalia ja kaikki ihmiset tuntevat tällaisia tuntemuksia.

Yleensä näihin fyysisiin tuntemuksiin ei kiinnitetä sen enempää huomiota. Paniikkihäiriössä ne kuitenkin havaitaan tavallista herkemmin. Paniikkihäiriössä herää yleensä fyysisten tuntemusten seurauksena ahdistuneita ajatuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi ajatus siitä, ettei pärjäisi yksin tai pelko oman fyysisen tilan näkymisestä ulospäin.

Paniikkikohtaus saa tyypillisesti alkunsa, kun fyysisiin tuntemuksiin aletaan liittää niin sanottuja katastrofitulkintoja. Katastrofitulkintoja ovat esimerkiksi pelot sydänkohtauksen saamisesta tai hulluksi tulemisesta. Myös pelko siitä, ettei selviä kohtauksesta tai tunne siitä, että tilanteesta on pakko paeta, ovat katastrofitulkintoja.

Paniikkikohtaus on itsessään erittäin epämiellyttävä, pelottavakin kokemus. Usein paniikkikohtauksiin liittyykin erilaisia pelkoja. Todellisuudessa paniikkikohtaukset ovat kuitenkin onneksi täysin vaarattomia. Niiden vaarattomuuden ymmärtäminen on tärkeä askel kohti kohtausten hallitsemista. Kun tiedät kohtauksen olevat vaaraton, pysyt tilanteessa paremmin rauhallisena. Alla voit tutustua tarkemmin erilaisiin pelkoihin, joita monilla paniikkikohtauksista kärsivällä on.

Paniikkikohtauksen oireet ovat hyvin fyysisiä. Usein lääkärissä käydäänkin ensin fyysisen sairauden pelossa. Ensimmäinen askel paniikkihäiriön hoidossa on siis tunnistaa oireet paniikkikohtauksiksi.

Paniikkihäiriön hoidoksi suositellaan lääkehoitoa ja/tai psykoterapiaa. Lääkkeiden tarkoituksena on estää paniikkikohtausten toistuminen. Lääkityksenä voidaan käyttää joko säännöllisesti otettavia mielialalääkkeitä tai tarvittaessa otettavia rauhoittavia lääkkeitä.

Psykoterapioista parhaiten toimiviksi on todettu kognitiiviset terapiat ja käyttäytymisterapiat. Paniikkihäiriön hoitoon on saatavissa myös kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvaa nettiterapiaa. Nettiterapiaan pääset lääkärin lähetteellä.

Nettiterapia

Kognitiiviset käyttäytymisterapiat perustuvat malliin ajatustemme ja tunteidemme yhteydestä. Ajatuksemme, tunteemme, keholliset tuntemuksemme ja käyttäytymisemme ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Voimme siis vaikuttaa esimerkiksi tunteisiimme muuttamalla ajatuksiamme tai käyttäytymistämme.

Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa opetellaan tunnistamaan ja muokkaamaan paniikkia aiheuttavia ajatuksia ja itselle haitallisia tapoja käyttäytyä. Terapiassa etsitään myös uusia keinoja rauhoittaa itseä ja opetellaan vähentämään paniikkihäiriöön liittyvää välttelyä.

Tämä omahoito-ohjelma pohjautuu kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin. Ohjelma sisältää tietoa paniikkihäiriöstä ja erilaisia tehtäviä. Sekä häiriön perustietojen ymmärrys että harjoitteiden teko ovat tutkimusten mukaan hyödyllisiä menetelmiä paniikkihäiriön hoidossa.

Paniikkikohtausten kanssa esiintyy usein myös muita mielenterveyden ongelmia. Jos koet paniikkikohtausten lisäksi jonkin toisen ongelman heikentävän vointiasi, kannattaa myös kyseiseen ongelmaan puuttua. Voit aloittaa työskentelyn muiden ongelmien voittamiseksi joko samaan aikaan tämän omahoito-ohjelman kanssa tai sen jälkeen, kun olet käynyt tämän ohjelman loppuun.

​Muut ahdistuneisuushäiriöt ja masennus ovat yleisiä paniikkihäiriöstä kärsivällä ihmisellä. Jos epäilet olevasi masentunut, voit täyttää masennuskyselyn ja tarvittaessa tutustua Masennuksen omahoito-ohjelmaan.

Masennuskysely

Masennuksen omahoito

Jos olet huomannut olevasi yleisesti ahdistunut ja huolissasi myös paniikkikohtausten ulkopuolella, voi täyttää ahdistuskyselyn ja tutustua Ahdistuksen omahoito-ohjelmaan.

Ahdistuneisuuskysely

Ahdistuksen omahoito

Joskus paniikkikohtauksia yritetään lievittää alkoholin tai muiden päihteiden avulla. Jos olet huomannut käyttäväsi alkoholia rauhoittumiseen, kannattaa sinun täyttää Alkoholikysely. Voit myös tarvittaessa tutustua Juomisen hallinnan opas. Muiden päihteiden käytön hallintaan voit hakea apua Paikka- ja palveluhaun avulla.

Alkoholinkäytön riskit -kysely

Juomisen hallinnan opas

Paikka- ja palveluhaku

Paniikkikohtauksia on hyvin hankala saada kuriin, jos päihteitä käytetään liian suuria määriä. Jos päihteet liittyvät keskeisesti elämääsi, tulee ensimmäiseksi puuttua päihteiden käyttöön. Voit kuitenkin jatkaa tämän omahoito-ohjelman käymistä samalla, kun työskentelet vähentääksesi päihteiden käyttöäsi.