Psykoosiopas

Psykoosi on vakava mielenterveyden häiriö, jossa ihmisen todellisuudentaju on heikentynyt ja hänellä on vaikeuksia erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Todellisuuden erottaminen oman pään sisäisistä mielikuvista on ajoittain hankalaa.

Kapeimmillaan psykoottisuus määritellään selvien harhaluulojen tai aistiharhojen esiintymiseksi ilman, että henkilö tiedostaa niiden mielenterveydenhäiriöistä luonnetta. Joskus psykoottisuus havaitaan myös karkeasti poikkeavan käyttäytymisen tai hajanaisen puheen perusteella.

Psykoosi voi olla myös lyhytkestoinen ja ohimenevä, mutta Tietoa psykoosista -oppaassa keskitytään enimmäkseen pitkäkestoisen psykoosisairauden, skitsofrenian, kuvaamiseen ja hoitoon. On hyvä muistaa, että lyhyitä, ohimeneviä psykoosioireita voi liittyä myös muihin mielenterveyshäiriöihin.

Esimerkkejä psykoottisis​ta oireista
  • ajattelun sekavuus ja epäloogisuus
  • aistiharhat, kuten näkö-, kuulo- ja hajuharhat
  • kummalliset uskomukset joiden todellisuudesta on vakuuttunut
  • tunne-elämän oudot muutokset
  • muutokset käyttäytymisessä, esim. itsekseen naureskelu tai itsekseen puhuminen
  • huomattavat vaikeudet keskustella ja toimia ihmissuhteissa
  • korostunut aloitekyvyttömyys ja yleisen energian vähyys
  • eristäytyminen
  • hidastunut tai normaalia nopeampi ajatuksen juoksu.

Psykoottiset oireet voidaan jakaa positiivisiin ja negatiivisiin oireisiin. Positiivisilla oireilla tarkoitetaan normaaliin psyykkiseen toimintaan nähden ylimääräisiä oireita, joita ovat aistiharhat, harhaluulot sekä hajanainen puhe ja käytös.

Negatiivisilla oireilla eli puutosoireilla taas tarkoitetaan normaalien ajatusten, tunteiden tai käyttäytymisen heikentymistä tai puuttumista. Ne ilmenevät tunteiden latistumisena, puheen köyhtymisenä, epäsosiaalisuutena, kyvyttömyytenä tuntea mielihyvää ja apaattisuutena.

 Psykoosin syyt

Psykoosille ei ole yksiselitteistä syytä, vaan psykoosiin sairastumiseen vaikuttavat monet tekijät. Merkitystä on todettu olevan muun muassa raskauden ja syntymän aikaisilla vammoilla ja kehityshäiriöillä. Tällaisia vammoja tai kehityshäiriöitä näyttää esiintyvän useammin psykoosiin sairastuneilla kuin väestössä keskimäärin.

Myös erilaiset perinnölliset tekijät saattavat lisätä alttiutta sairastua psykoosiin. Perhe-, kaksos- ja adoptiotutkimukset ovat osoittaneet, että skitsofreniaan liittyy geneettinen alttius, joka on kuitenkin monitekijäinen. Mitään yksittäistä ”psykoosigeeniä” ei ole löydetty. Lisäksi geneettiset tekijät ja kasvuperheen ilmapiiri yhdessä lisäävät voimakkaasti alttiutta sairastua.

Päihteiden ja etenkin kannabiksen käyttö lisää riskiä psykoosin puhkeamiselle erityisesti niillä henkilöillä, joilla on muutenkin lisääntynyt sairastumisriski. Biologisten tekijöiden lisäksi kasvuympäristöön liittyvät tekijät voivat lisätä sairastumisriskiä. Lapsuuden toistuva väkivalta ja laiminlyönti näyttävät olevan yleisempiä psykoosiin sairastuneilla verrattuna psyykkisesti terveisiin henkilöihin.

Kuormittavaan elämäntilanteeseen liittyvä stressi on haavoittuvalla henkilöllä riskitekijä. Kun stressi ylittää sopeutumiskyvyn, ihminen voi sairastua psyykkisesti. Etiologinen eli syy-seurausteoria korostaa perinnöllisen alttiuden ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutusta: varsinainen sairaus tai häiriö puhkeaa vasta usean tekijän summautumisen jälkeen. Joidenkin ihmisten mieli on haavoittuvaisempi kuin toisten, ja joidenkin elämän varrelle sattuu enemmän raskaita asioita.

Lisää tietoa psykoosisairauksien oireista, syistä ja niiden ehkäisystä löydät Mielenterveystalon Diagnoosi-tietohausta.

 Psykoottiset häiriöt

Yksittäinen psykoosioire ei vielä viittaa psykoosisairauteen. Nykyisen diagnoosiluokituksen mukaisesti erotellaan erilaisia psykoottisia häiriöitä muun muassa oireen tai oireiden keston perusteella. Myös mielialahäiriöihin voi liittyä psykoottisia oireita mutta niitä ei käsitellä tässä tarkemmin.

Skitsofrenia on pitkäaikainen sairaus, jossa sairastuneella on ajoittain vaikeuksia ylläpitää todellisuudentajuaan. Se alkaa yleensä nuorella aikuisiällä ja voi vaikuttaa haitallisesti kognitiivisiin ja tunne-elämän toimintoihin sekä käyttäytymiseen. Kognitiiviset toiminnot liittyvät tiedon vastaanottoon, käsittelyyn, säilyttämiseen ja käyttöön. Niitä ovat esimerkiksi havaitseminen, oppiminen, muisti, kielelliset toiminnot, ongelmanratkaisu, päättely ja tahdonalaiset liiketoiminnot.

Usein oireet vaihtelevat elämänkaaren kuluessa. Mikään yksittäinen oire ei kuitenkaan ole tunnusomaista juuri skitsofrenialle. Lisäongelmina saattavat olla vaikeudet sosiaalisissa suhteissa ja itsestä huolehtimisessa.

Skitsofreniaan voi liittyä merkittävää työ- ja toimintakyvyn huononemista, mutta siitä voi myös kuntoutua. Skitsofreniapotilaalla saattaa olla vaikeuksia ajatella luovasti, solmia ja ylläpitää läheisiä ihmissuhteita sekä ilmaista selvästi omia ajatuksiaan ja sellaisia keskeisiä tunteita kuten pelkoa ja rakkautta. Elämysmaailmaan voivat kuulua pelottavina kokemuksina vieraat, mieleen työntyvät äänet, ulkoiset uhat ja vieraat voimat. Lääkityksellä ja erilaisilla kuntoutustoimilla näitä oireita on kuitenkin mahdollista lievittää, ja ne voidaan saada hallintaan.

Skitsoaffektiivinen häiriö on ilmiasultaan skitsofrenian ja mielialahäiriöiden väliltä. Ajoittain esiintyy vaikeaa masennusta tai maniaa, ajoittain tai yhtä aikaa skitsofrenialle tyypillisiä oireita kuten harhaluuloja ja aistiharhoja. Hoidossa yhdistyvät sekä mielialahäiriöiden että skitsofrenian hyvän hoidon periaatteet. Usein diagnoosi vahvistuu vasta usean häiriöjakson jälkeen.

Harhaluuloisuushäiriössä harhaluulot eli deluusiot ovat keskeinen oire. Ne eivät ole eriskummallisia, kuten skitsofreniassa, eikä sairauteen liity muita ajatushäiriöitä, aistiharhoja tai tunne-elämän latistumista. Suurin osa kliinisesti merkittävistä harhaluuloista on vainoavia, mutta niiden sisältö voi olla myös mustasukkaista, omaan kehoon liittyvää, eroottista tai suuruuskuvitelmiin perustuvaa. Harhaluuloa ei tulisi sekoittaa normaaliin epäluuloisuuteen, joka auttaa ihmistä suojautumaan pahantahtoisiksi tulkittuja ympäristön pyrkimyksiä vastaan.

Lyhytkestoiset psykoottiset häiriöt häiriöt ovat moninainen ryhmä häiriöitä, joille on yhteistä se, että psykoottinen häiriöjakso kestää vain vähän aikaa, jonka jälkeen potilas yleensä toipuu täysin. Häiriöiden puhkeamiseen vaikuttavat tyypillisesti stressitekijät, kuten erot ja menetykset. Sairastumiseen saattaa liittyä myös biologista tai psykologista alkuperää olevia persoonallisuustekijöitä, jotka näkyvät vasta poikkeustilanteissa.

Muihin psykoottisiin häiriöihin luetaan psykoosit, jotka ovat niin epätyypillisiä tai kulttuuriin sidottuja, ettei niitä voi luokitella muihin psykoosiryhmiin. Esimerkkinä on synnytyksen jälkeinen psykoosi. Tyypillistä näille häiriölle on joidenkin psykoottisten oireiden, kuten harhaluulojen, aistiharhojen tai selvästi hajanaisten käyttäytymispiirteiden esiintyminen.

Psykoosipiirteinen persoonallisuushäiriö voidaan erottaa skitsofreniasta, jos varsinaiset psykoottiset oireet puuttuvat. Häiriöstä kärsivien ajattelu on kuitenkin yleensä huomattavan outoa ja erikoista. Häiriö on lievempi kuin skitsofrenia, mutta pitkäaikainen.

​​​​

 Akuutin psykoosin hoito

Psykoosioireilun varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta hoito saataisiin aloitettua mahdollisimman pian. Onnistunut hoito voi lyhentää psykoosin akuuttivaiheen kestoa. Akuutti psykoosi ilmenee kiihtyneisyytenä tai outona käytöksenä, johon liittyvät erilaiset harhaluulot, aistiharhat tai ajatus- ja puhehäiriöt ja joskus myös unettomuutta, kiihtyneisyyttä, aggressiivisuutta tai masentuneisuutta.

Ennen varsinaisen psykoosin puhkeamista voidaan havaita jopa kuukausien ajan niin kutsuttuja ennakko-oireita, jotka eivät ole aina helposti tunnistettavissa psykoosin oireiksi. Niitä voivat olla muun muassa energian puute, motivaation väheneminen, keskittymiskyvyn heikkeneminen, unettomuus, ahdistuneisuus, syrjään vetäytyminen ja ärtyneisyys.

Akuuttivaiheessa tavoitteena on vähentää psykoosioireita tehokkaasti sopivalla lääkityksellä ja hoidollisella vuorovaikutuksella. Hoito voidaan toteuttaa avohoidossakin, jos potilaalle on tarjolla riittävän tiivis mahdollisuus kontaktiin psykiatrian poliklinikalla, avohoidossa tai kuntoutumisyksikössä.

Osastolla tapahtuva hoidon aloitus voi tulla kyseeseen, mikäli psykoottinen oireilu on vaikeaa tai siihen liittyy turvallisen hoitoympäristön tarve. Psykoosilääkityksen aloittaminen perustuu aina yksilölliseen potilaan tilanteen arvioon. Lääkitys on hoidon alkuvaiheessa aiheellista erityisesti niin sanottujen positiivisten oireiden lievittämiseksi.

Sairastuneen voi olla ensin vaikea käsittää tarvitsevansa hoitoa. Koska todellisuudentaju on sairauden myötä puutteellinen, omat psykoottiset oireet, kuten harha-aistimukset tai harhaluulot, tuntuvat aluksi aivan todellisilta. Hoidon myötä todellisuudentaju alkaa palautua. Tällöin potilas kykenee olemaan entistä aktiivisemmin mukana hoitonsa suunnittelussa ja yhteistyö hoitohenkilökunnan kanssa mahdollistuu. Luottamuksellinen hoitosuhde on tärkeä. Lääkehoito lievittää oireita ja estää uusia psykooseja.

Psykoosin lääkehoito

Lääkehoito on tärkeä osa psykoosien hoitoa. Lääkkeet lievittävät sairauden oireita ja pienentävät riskiä sairastua uudelleen. Usein lääkehoito mahdollistaa muiden hoitomuotojen toteuttamisen.

Lääkkeisiin ja lääkehoitoon liittyvistä kysymyksistä on hyvä keskustella lääkärin kanssa. Saat tietoa ja ohjausta myös muilta hoitavilta henkilöiltä. Lääkehoidon tarve on usein pitkäaikainen, osalla elinikäinen.

myötä lisääntynyt hyvä olo on kuitenkin merkki siitä, että lääkehoidossa on onnistuttu ja sitä tulee jatkaa ohjeen mukaisesti.

Kuten kaikilla lääkkeillä, myös psyykenlääkkeillä saattaa olla sivuvaikutuksia. Sivuvaikutuksista täytyy aina keskustella lääkärin kanssa, ja tarvittaessa lää

Ajatus pitkäaikaisesta lääkityksestä voi tuntua alkuun hankalalta. Lääkehoidon kitystä voidaan vaihtaa sopivampaan. Useimmiten lääkkeen tuoma hyöty on merkittävämpi kuin sen haitat.

Psykoosisairauksien lääkehoidosta löydät lisää tietoa sivuston Lääkkeet-osiosta.

 Kuntoutus ja toipuminen

Kuntoutus on yksilöllinen prosessi, joka käynnistyy heti hoidon alusta ja liittyy siihen kiinteästi. Kuntoutuksen avulla kuntoutuja välttyy syrjäytymiseltä ja saavuttaa mahdollisimman hyvän oman sairautensa hallinnan ja elämänlaadun. Kuntoutusta ja hoitoa on vaikea erottaa toisistaan: ne kulkevat käsi kädessä. Seuraavien asioiden työstäminen liittyy aina kiinteästi psykoosien hoitoon:

  • oireiden hallinta
  • ongelmaratkaisutaitojen opettelu
  • ihmissuhdetaitojen opettelu
  • asumisen ja rahankäytön taitojen opettelu
  • opiskelu
  • työelämä.

Vaikka kuntoutus voidaan aloittaa jo sairaalassa, pääosin se toteutuu avohoidossa. Joskus myös kuntouttava osastohoito voi olla tarpeen, ja tällöin sairaalajakso saattaa kestää jopa kuukausia. Psykiatrisissa hoitoyksiköissä kuntoutukseen liittyviä asioita voidaan toteuttaa hyvin eri tavoin. Usein psykoosiin sairastuneelle nimetään oma hoitava henkilö, niin sanottu omahoitaja, kuntoutusvastaava tai palveluohjaaja. Oman hoitotyöntekijän tapaamiset sisältävät edellä kuvattuja, kuntoutukseen liittyviä teemoja.

Yksilötapaamisten lisäksi psykoosien kuntoutukseen kuuluvat perhetyö ja erilaiset ryhmämuotoiset kuntoutukset tarpeen mukaan. Kuntoutustavoitteisiin pyritään yhteistyössä potilaan, hoitavien henkilöiden, omaisten ja muun lähiverkoston kanssa. Hoito ja kuntoutus perustuvat henkilökohtaiseen suunnitelmaan, jossa määritellään kulloinkin ajankohtaiset tavoitteet. Suunnitelman laatimiseen osallistuvat potilas itse, hoitotiimi sekä mahdollisuuksien mukaan omaiset.

Psykoosista toipuminen on yksilöllistä. Usein toipuminen kestää viikkoja tai kuukausia. Skitsofrenia vaatii usein hoitoa koko elämän ajan vähän samaan tapaan kuin diabetes. Joskus ihmiselle jää pitkäaikaisoireita.

  • Kolmasosa skitsofreniaan sairastuneista toipuu hoidon avulla oireettomiksi.
  • Kolmasosalle jää oireita, mutta he selviävät niin hyvin, että pystyvät elämään sairautensa kanssa melko normaalia elämää. Oireet ovat välillä vaikeampia, välillä lievempiä.
  • Kolmasosalle jää enemmän pitkäaikaisoireita, ja he tarvitsevat melko paljon tukea esimerkiksi palveluasumisen muodossa.

Psykoedukaatio tarkoittaa koulutuksellista terapiaa. Sen hyödyllisyydestä psykoosien hoidossa ja kuntoutuksessa on vahva näyttö. Psykoedukaatio on tiedon ja kokemusten jakamista psykoosiin sairastuneen, hänen läheistensä ja hoitoalan ammattilaisten välillä. Varsinkin alussa sairauteen liittyneitä vaikeista tunteista ja hädästä kerrotaan, niitä otetaan vastaan ja jaetaan. Vähitellen tavoitteena on lisätä sairastuneen ja hänen läheistensä hallintakeinoja sairauden oireiden ja kulun suhteen.

Psykoedukaatiota voidaan toteuttaa yksilötyönä, perhetyönä tai ryhmissä. Jokaisen psykoosiin sairastuneen kohdalla tulisi toteuttaa, mikäli vain mahdollista, perhetyötä. Perheen merkityksestä psykoosista kuntoutuksessa on lisää tietoa Omaiset ja läheiset -osiossa. Kuntoutus- ja oireenhallintakurssit ovat yksi esimerkki psykoedukaatiosta, jossa myös vertaistuki tulee vahvasti esiin. Psykoosisivuston Psykoedukaatiosta löytyy oma osionsa.

SCIT (Social cognition interaction therapy) on suhteellisen uusi menetelmä psykoosien hoidossa. Siinä opetellaan hallitsemaan sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyviä tunteita ja käyttäytymistä. Hieman eri muodossa sosiaalisia taitoja voidaan opetella myös kognitiivisen psykoterapian menetelmiä hyödyntäen esimerkiksi sosiaalisten taitojen ryhmissä.

Toiminnalliset ryhmät voivat olla hyvin moninaisia. Psykoosisairauksiin liittyy usein toimintakyvyn erilaisia ongelmia. Muun muassa arkipäivän taitoja, kuten kodinhoitoa ja ruoanlaittoa voidaan harjoitella esimerkiksi toimintaterapeutin vetämissä ryhmissä. Myös musiikki- ja kuvaryhmiä käytetään eri muodoissaan. Psykoosin hoidossa elämäntapatekijöillä on merkittävä rooli kuntoutumisen kannalta, ja muun muassa liikuntaryhmiä on monissa psykooseja hoitavissa yksiköissä. Tarpeen mukaan yksilöllinen toimintaterapeuttinen hoito tai kuntoutusjakso saattaa olla tarpeen.

Yksilöpsykoterapia voi tulla kyseeseen myös psykoosiin sairastuneen kuntoutuksessa. Erityisesti kognitiivisen psykoterapian hyödystä psykoosien hoidossa on varsin hyvää näyttöä. Kognitiivisessa psykoterapiassa muun muassa haastetaan oireisiin liittyviä uskomuksia ja harjoitellaan uusia toimintatapoja. Silloin kun psykoterapian tavoitteena on työkyvyn ylläpito tai palautuminen, nmyös Kela voi toimia rahoittajana.

CRT eli kognitiivinen remediaatio on neuropsykologista kuntoutusta, joka on suunniteltu erityisesti skitsofreniapotilailla esiintyviin tiedonkäsittelyn vaikeuksiin. Siinä harjoitellaan tiiviisti ohjaajan opastuksella muun muassa muistiin ja hahmottamiseen liittyviä toimintoja.

Asumiskuntoutusta sekä opintoihin ja työhön liittyvää kuntoutusta tehdään yleensä yhteistyössä hoitopaikan ja kuntoutujan sekä omaisten kanssa. Lisää tietoa löydät Tietoa psykoosista -sivuston Asuminen- ja Opiskelu ja työ -osioista.

Kuntoutumiseen kuuluvat myös opiskeluun ja ammattiin kouluttautumiseen liittyvät asiat, joista lisää  Opiskelu ja työ –osiossa. Sairauspäivärahasta ja kuntoutustuesta on tietoa Kelan sivuilla.

Sairauden ennuste on parantunut merkittävästi 35:n viime vuoden aikana. Sairastumisen jälkeen on perusteltua odottaa vähittäistä toipumista, kun sairastunut ja hänen omaisensa toimivat yhteistyössä hoitavan tahon kanssa saavuttaakseen yhteiset tavoitteet. Kun perhe ja lähiympäristö tulevat alusta lähtien mukaan hoitoprosessiin, hoidon tuloksen on havaittu paranevan. Myös sairauden uusimisriski vähenee.

PAAVO on netissä oleva avuntarpeen itsearviointimenetelmä, jolla voi omaa asiantuntijuutta käyttäen arvioida avun ja tuen tarvetta. Sen kysymykset auttavat selvittämään, mitkä asiat ovat hyvin, ja mitkä asiat taas voisivat olla paremmin elämässäsi. Kun vastaat kysymyksiin, saat kuvan siitä, millaista apua ja tukea tarvitset kotona, kodin ympäristössä ja yhteiskunnassa.

Skitsofreniaan ja muihin psykooseihin liittyy usein myös fyysisiä terveysongelmia. Tutkimusten mukaan skitsofreniaa sairastavilla on yleisväestöä enemmän sokeritautia (kakkostyypin diabetesta), kohonneita rasva-arvoja (metabolista oireyhtymää), ylipainoa ja D-vitamiinin puutosta. Nämä johtuvat osaksi lääkehoidosta, osaksi elämäntavoista. Jotkut psykoosilääkkeet aiheuttavat painonnousua ja väsymystä. Sen takia osa kuntoutusta on noudattaa terveellistä ruokavaliota ja harrastaa liikuntaa. Liikunnan harrastaminen ennaltaehkäisee myös toimintakykyongelmien kehittymistä myöhemmin, ja se auttaa sekä ahdistuksen että mielialojen hallinnassa.

 Psykoosin varomerkit ja niiden hallinta

Omia psykoosin oireitaan ja niitä ennakoivia varomerkkejä on mahdollista oppia tunnistamaan ja myös hallitsemaan. Tarkempaa tietoa löytyy Psykoedukaatio-osiosta.

Varomerkeillä tarkoitetaan oireita, jotka ilmaantuvat muutamia viikkoja tai päiviä ennen varsinaista psykoosia, ja ne voivat eri ihmisillä olla erilaisia. Ne ovat muutoksia normaalissa ajattelussa, tunteissa tai käyttäytymisessä.

Varomerkkejä laukaisevina tekijöinä voivat olla elämässä tapahtuvat muutokset ja erilaiset stressitilanteet. Nopea oireiden tunnistaminen ja hoitoon hakeutuminen saattaa estää sairauden uudelleen puhkeamisen ja nopeuttaa toipumista.

Tyypillisiä varomerkkejä

Tyypillisiä varomerkkejä ovat

  • unihäiriöt, unettomuus, liiallinen nukkuminen
  • muutos ruokahalussa – liiallinen syöminen tai syömisen väheneminen
  • mielialan muutos – masentuneisuus tai huippuonnellinen autuas olo
  • ahdistuneisuus
  • ajatusten tai tunteiden muutos – esim. epäluuloisuus tai uskonnollisuuden lisääntyminen
  • pelottavat tai vieraat ajatukset
  • käytöksen muutos – halu vetäytyä muiden seurasta tai tunkeutua muiden seuraan
  • riidat tai ristiriidat muiden ihmisten kanssa.

Lisäksi voi esimerkiksi

  • pukeutumistyyli muuttua
  • meikkaustyyli muuttua
  • kampaustyyli muuttua
  • rahankäyttö lisääntyä
  • alkoholinkäyttö lisääntyä
  • sovitut tapaamiset tai asiat jäädä hoitamatta
  • mielenkiinto sota- ja väkivaltaelokuviin lisääntyä
  • netissä surffailu tai tietokoneenpelien pelaaminen lisääntyä.

Jos varomerkit alkavat voimistua, olisi hyvä noudattaa henkilökohtaista hätäsuunnitelmaa, esimerkiksi ottaa yhteys tukihenkilöön tai hoitopaikkaan. Jos varomerkkien kohoaminen on lievää ja lyhytaikaista, voi myös muista henkilökohtaisista hallintakeinoista olla hyötyä: stressin vähentämisestä sekä lääkityksestä, levosta ja syömisestä huolehtimisesta.

Henkilökohtaiset hallintakeinot ovat kullekin sopivia menetelmiä, joilla on mahdollista lieventää stressiä ja lisätä omaa hyvinvointia. Ne voivat olla hyvin yleisiä, tärkeiksi koettuja keinoja, jotka auttavat pitämään varomerkit vähäisinä. Ne voivat olla myös yksilöityjä keinoja tietyn varomerkkioireen kanssa pärjäämiseen tilanteessa, jossa oire on lisääntynyt.

Varomerkkien määrittelemisessä ja seurannassa on mahdollista käyttää apuna itse valittua tukihenkilöä. On eduksi, jos tukihenkilö tuntee sairauden vaiheet. Silloin hän voi auttaa toimivien varomerkkien määrittelemisessä. Hän voi myös kertoa mielipiteitään siitä, miten varomerkkien vakavuusasteet vaihtelevat. Jotkin varomerkeistä ovat sellaisia, että läheinen ihminen huomaa niiden voimistumisen helposti. Kun tukihenkilö tuntee varomerkit, hän voi olla avuksi myös niiden seurannassa.

Tukihenkilön kanssa voi tehdä sopimuksen, jonka mukaan hän saa kiinnittää huomion tilanteeseen ja tarvittaessa auttaa hakemaan apua, jos varomerkit voimistuvat. Sopimus on hyvä laatia kirjallisena. Tukihenkilö voi olla omainen, ystävä tai hoitohenkilö. Tärkeää on, että häntä tavataan riittävän usein ja että hän on luotettava.

Psykoedukaatio-osiossa on kaavakkeita, joihin voit merkitä omat varomerkkinsä ja niiden vakavuusasteen. Varomerkkien ilmestymistä voit arvioida myös kuukausittaisella kaavakkeella.​

 Pitkäaikaisoireet ja niiden hallinta

Pitkäaikaisoireilla tarkoitetaan oireita, joita ilmenee lähes jatkuvasti, vaikka ottaisikin lääkkeensä säännöllisesti. Ne eivät merkitse psykoosin uusiutumista. Pitkäaikaisoireet kuitenkin heikentävät elämänlaatua. Ne vähentävät iloa, vaikeuttavat erilaisia toimintoja ja voivat häiritä myös ympäristöä ja omaisia. Pitkäaikaisoireita on vaikea ymmärtää, ja muiden voi olla vaikea suhtautua niihin. On kauheaa kuulla kehotuksia ryhdistäytymisestä, kun jo tekee kaiken, minkä jaksaa. Joillekin voi vaatia yhtä suuria ponnisteluja peseytyä ja pukeutua aamuisin kuin toisille työskennellä koko päivä.

Pitkäaikaisoireita

Pitkäaikaisoireita voivat olla esimerkiksi

  • kuulohavainnot: ihmis- tai muut äänet, joita toiset eivät kuule
  • havaintokyvyn vääristymät: näkö-, haju- tai tuntoharhat, ajankokemisen vääristymät, hidastuminen suhteessa ympäristöön
  • harhaluulot: epätavalliset ajatukset tai uskomukset, vainoharhaisuus, epäluuloisuus
  • masentuneisuus: alavireisyys, surullisuus, vaikeus kokea mielihyvää
  • ahdistuneisuus: pelko, hermostuneisuus, sisäinen paha olo, ruumiillisia oireita
  • ajatus- ja puhehäiriöt: ajatus ei kulje, puhe sekavaa, esimerkiksi seikkaperäistä, tai asiasta toiseen hyppelevää
  • negatiiviset oireet: aloitekyvyttömyys, eristäytyminen, tunne-elämän latistuminen, puheen niukkuus
  • keskittymisvaikeus: kyvyttömyys keskittyä esimerkiksi lehden lukemiseen tai tv:n katseluun, vaikeus oppia uusia asioita
  • pakko-oireet: pakkoajatukset ja -toiminnot.

On hyvä tunnistaa, millaisista oireista kärsii usein tai jatkuvasti ja miten oireet tavallisesti vaihtelevat. Kun henkilökohtaiset pitkäaikaisoireet on näin määritelty, niitä pystyy seuraamaan, ja niiden avulla myös omaa vointia.

Omien pitkäaikaisoireiden tunnistaminen ja niiden jatkuva seuranta tekevät mahdolliseksi kehittää niihin sopivia hallintakeinoja. Tärkeä osa pitkäaikaisoireiden seurantaa on hallintakeinojen kokeileminen käytännössä.

Esimerkkejä henkilökohtaisista hallintakeinoista:

  • hyräileminen
  • laulaminen tai musiikin kuuntelu
  • lepääminen tai nukkuminen
  • kotiaskareiden teko
  • lähteminen kävelylle, uimaan, pyöräilemään tai elokuviin
  • kaverille soittaminen
  • lukeminen tai kirjeen kirjoittaminen.

Pitkäaikaisoireiden seurannassa voit myös tunnistaa stressitekijöitä, jotka vaikeuttavat oireita. Seuranta antaa lisää valmiuksia pitkäaikaisoireiden hallintaan ja elämänlaadun parantamiseen. Pitkäaikaisoireiden hallitseminen voi olla vaikeaa, ja muutos voi tuntua pelottavalta. Hallinnan lisääntymisen kautta selviytyminen sairauden kanssa kuitenkin helpottuu ja oireet voivat vähentyä, mutta muutos vaatii aikaa ja harjoittelua.

Joskus sairastunut käyttää päihteitä vaimentaakseen oireita. Lopputuloksena on oireiden ja sairauden paheneminen. Päihteiden ja lääkkeiden yhteiskäyttö voi olla vaarallista. Päihteet myös heikentävät lääkkeiden tehoa.

Psykoedukaatio-osiossa voit listata omat pitkäaikaisoireesi, oppia niiden hallitsemista ja arvioida niitä viikoittaisella kaavakkeella.​​​

 Päihteiden välttäminen

Päihteet (alkoholi ja huumeet) vaikuttavat aivoihin. Monet kokevat niiden välittömän vaikutuksen myönteisenä tai helpottavana, jotkut vain turruttavana ja väsyttävänä. Päihteiden välitön, ahdistusta ja jännitystä lievittävä vaikutus on yksi päihteiden käytön syy. Etenkin runsaan alkoholinkäytön seuraukset voivat sitä vastoin ennen pitkää näkyä erilaisina sairauksina. Liiallisen alkoholinkäytön jälkeisiä epämiellyttäviä tuntemuksia ovat krapula ja syyllisyydentunnot.

Päihteiden käyttö voi auttaa unohtamaan arkipäivän vaikeudet ja ristiriidat, ja heikko itseluottamus vahvistuu. Vaikutus on kuitenkin ohimenevä. Käyttö ei ratkaise sen enempää käytännön elämän vaikeuksia kuin itseluottamuksen puutettakaan. Silti niitä käytetään irrottelun ja rohkaisun välineenä.

Päihteiden käyttö on myös tapa, jolla on taipumus toistua ja jatkua aivan kuten millä tahansa tottumuksella. Yhteisön säännöt ja muiden ihmisten hyväksyntä tai paheksunta säätelevät voimakkaasti päihteiden käyttöä.

Päihteettömyyden edut ja päihteidenkäytön haitat

Päihteiden käyttö voi lisätä riskiä sairastua psykoosiin. Psykoosin sairastaneella henkilöllä on myös yleensä jonkin aikaa käytössään psykoosia estävä lääkitys, jonka säännöllistä käyttöä päihteiden käyttö voi haitata. 

Päihteiden käytöllä yhdessä lääkkeiden kanssa eli niin sanotulla sekakäytöllä voi olla yllättäviä seurauksia. On tavallista, että alkoholi vaikuttaa poikkeuksellisen tehokkaasti. Sekakäyttö aiheuttaa myös muistinmenetystä ja käytöshäiriöitä. Päihtyneen henkilön käytös voi muuttua aggressiiviseksi ja sekavaksi. Muistinmenetys voi johtaa esimerkiksi uni- tai rauhoittavan lääkkeen yliannosteluun ja sitä kautta tajuttomuuteen ja jopa kuolemanvaaraan.

Säännöllinen alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden sekakäyttö johtaa nopeasti lääkkeiden sietokyvyn kasvuun ja lääkeriippuvuuteen. Sekariippuvuuden vieroitushoito on paljon vaikeampaa kuin pelkän alkoholin aiheuttamien vieroitusoireiden. Tyypillistä on, että kun alkoholin aiheuttamat vieroitusoireet väistyvät, lääkkeen vähentämisestä johtuvat vieroitusoireet vasta alkavat. Tajuttomuus- ja kouristuskohtauksia voi tulla vielä viikkoja myöhemmin.

Vieroitusoireiden vaikeutuessa tällaiset potilaat etsivät usein pakonomaisesti sitä lääkettä, josta he ovat riippuvaisia. Mikäli sitä ei löydy, vieroitusoireita lievitetään alkoholin avulla. Tällainen tila on stressaava ja altistaa psykoosioireille.​​​

 Nettilinkit ja kirjallisuutta

Skitsofrenian käypä hoito. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2013. Skitsofrenian Käypä hoito -opas

Paavo.fi, avuntarpeen itsearviointimenetelmä

Matti O. Huttunen: Psykoosien lääkehoidon käytäntöä

Ääniä kuulevien yhdistys

Neuvoa antavat (THL)

Päihdelinkki

Mielenterveystalo: Diagnoosi-tietohaku

Mielenterveystalo: Hoitomuotoja

Mielenterveystalo: Itsearviointi

Mielenterveystalo: Mielenterveyspalvelut

Johansson M, Berg L. Opastava yhteistyö perheiden kanssa. Helsinki. Profami oy 2011.

Kauppi Tim: Jos ottaminen ottaa päähän. Miten vähennän tai lopetan itse. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Koski-Jännes Anja: Kuinka paljon on paljon? Opas vähentäjille ja lopettajille. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Koskisuu Jari: Oman elämänsä puolesta, mielenterveyskuntoutujan työkirja. Edita Prima Oy, Helsinki 2003.

Lundin Lennart,  Ohlsson Ove S, Berg Leif, Tiitta Liisa (toim.): Psyykkisen toimintakyvyn häiriöt, tukea ja apua kognitiivisiin toimintahäiriöihin. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys. Profami Oy 2003.

Röyks Rune, Saarela Tarja: Sosiaalisen ja itsenäisen elämisen taidot. Oireidenhallintaohjelma. Ohjaajan kirja. Jorvin sairaala, Psykiatrian yksikkö, 1995.

Muut lähteet:

Psykoosisairauksiin liittyvä fyysinen sairastavuus ja toimintakyvyn rajoitukset

Alkoholi ja muut päihteet. Tutkimuksen ja hoidon näkökulmia päihdepotilaan hoitoon. Orion-yhtymä-Oyj.

Borell Per: Steg för steg : En studiecircel i serien Ett Självständigt Liv​. Psykologia, Värnamo 2001.

Huttunen Matti O: Skitsofrenia sikiökautisena keskushermoston kehityshäiriönä. Duodecim 113:2593-2594, 1997.

Huttunen Matti O: Psyykelääkeopas, Duodecim 2002.

Kallanranta Tapani, Rissanen Paavo, Vilkumaa Ilpo: Kuntoutus. Kustannus Oy Duodecim. 2001.

Kampman Olli: Skitsofrenian diagnoosi ja varhaistunnistaminen. Suomen lääkärilehti 12/2001 vsk 56.

Kähkönen Seppo, Karila Irma, Holmberg Nils (toim.): Kognitiivinen psykoterapia. Duodecim, Jyväskylä 2001.

Liberman RP, DeRisi WJ, Mueser KT. Social skills training for psychiatric patients. USA. Allyn & Bacon 1989.

Lönnqvist J, Henriksson M, Marttunen M, Partonen T, toim. Psykiatria. Duodecim, Helsinki 2011.

Mueser Kim T. Gingerich Susan: Coping with schizophrenia. New Harbinger Publications 1994.

Oireidenhallintakurssi, opiskelijan työkirja: Satakunnan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä, Psykiatrian tulosalue 2002 Heli Boelius, Sari Hakakoski, Reijo Heikkinen, Maarit Huuki, Sinikka Lehtimäki, Harri Linqvist, Anne Nummi, Tuula Numminen, Arja Salminen, Sirkku Tyni, Ulla Uola, Hannu Vaajamo, Petri Vaherluoto, Marju Vilponen.

Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Mielenterveys ja elämänhallinta opaskirja, Lääketehdas Lundbäck, 1999.

Pharmaca Fennica 2003, Lääketietokeskus.

Psykoottisten häiriöiden ryhmäterapia, Työkirja: Helsingin terveyskeskus, Psykiatria-osasto, Ryhmäterapiakeskus 05/2004 / 01/2009.

Salo-Chydenius S. Oireidenhallintaohjelma – uutta toivoa pitkäaikaisille psykiatrisille potilaille. Kuntoutus 1997;3:36-43.

Salokangas RK, Honkonen T, Stengård E, Koivisto AM. Subjective life satisfaction and living situations of persons in Finland with long-term schizophrenia. Psychiatric Services 2006; 57:373–381.

Salokangas RK, Saarinen S. Deinstitutionalization and schizophrenia in Finland: I. Discharged patients and their care. Sch Bulletin 1998;24:457-76.

STM Näkemyksiä mielenterveyskuntoutukseen. Monisteita 2002:7.

Suominen Sauli (toim.) Henkilökohtainen palveluohjaus, Case management mielenterveystyössä. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys. Satakunnan painotuote oy, Kokemäki 2001.

Väänänen Juha-Matti, Lehtinen Klaus: Vakavien mielenterveysongelmien varhainen tunnistaminen ja ehkäisy Suomen Lääkärilehti 35/1997 vsk 52.

 Yhteenveto

Psykoosista voi toipua. Skitsofrenian kanssa oppii elämään. Psykoosiin sairastuneella on oikeus saada apua ja tukea. Hoitopaikassa tulee vaatia, että tehdään kuntoutussuunnitelma. Läheinen on hyvä ottaa mukaan. Alkuun pääsee puhumalla oireista esim. terveyskeskuslääkärille tai terveydenhoitajalle. Sairastuminen vaikuttaa monin tavoin perheen elämään ja tunteisiin. Psykoosiin sairastuneen omaiset tarvitsevat usein omassa kriisissään tietoa ja tukea. Yhteistyö hoitotahon kanssa on tärkeää. Sovituissa tapaamissa tai ryhmissä kannattaa käydä ja käyttää lääkitystä säännöllisesti.