F60.8 Muu persoonallisuushäiriö

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia ja joustamattomia ajattelu- ja käyttäytymismalleja, jotka aiheuttavat haittaa ihmiselle itselleen ja hänen ympäristölleen. 

Haitta näkyy tavallisesti ristiriitoina henkilön suhteissa muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan. Ristiriidat voivat altistaa masennus- ja ahdistuneisuusoireille. Henkilö ei usein itse miellä ongelmallisia piirteitään häiriöksi. 

Muun persoonallisuushäiriön diagnoosia käytetään, jos häiriö täyttää persoonallisuushäiriön yleiset kriteerit, mutta oireet eivät kuitenkaan sovi mihinkään muista kahdeksasta luokasta (F60.0‒F60.7).  

Muihin persoonallisuushäiriöihin kuuluvat  

• narsistinen persoonallisuus  
• epäkypsä persoonallisuus  
• passiivis-aggressiivinen persoonallisuus  
• psykoneuroottinen persoonallisuus  

Persoonallisuushäiriöiden kriteerit 

Kaikissa persoonallisuushäiriödiagnooseissa on oleellista, että  

1. henkilön käyttäytyminen poikkeaa kyseisessä kulttuurissa tavanomaisena pidettävästä käyttäytymisestä 
2. käyttäytyminen on pitkäaikaista ja joustamatonta sekä ilmenee useissa eri tilanteissa 
3. käyttäytyminen aiheuttaa kärsimystä henkilölle itselleen tai vastoinkäymisiä sosiaalisissa suhteissa 

Käytöksen tai persoonallisuuden muutokset

Raja normaalina pidetyn käyttäytymisen ja persoonallisuushäiriön välillä on liukuva. Myös psyykkisesti terveet ihmiset voivat voimakkaassa stressitilanteessa kokea asioita tai käyttäytyä poikkeavilla tavoilla, mutta se jää lyhytaikaiseksi ja on tilannekohtaista. 

Persoonallisuushäiriöt eroavat persoonallisuuden muutoksista. Persoonallisuuden muutokset ovat aikuisiällä tapahtuvia käyttäytymisen muutoksia, jotka ilmenevät pitkittyneen stressin tai psykiatrisen sairauden, aivovamman tai muun sairauden seurauksina.

Häiriön kulku ja ennuste 

Persoonallisuushäiriöt alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Niiden kehittymisessä kasvuympäristöllä ja ihmissuhdekokemuksilla on merkittävä rooli. 

Persoonallisuushäiriöt ovat yleisiä. Arvioiden mukaan 5–15 % aikuisista kärsii erilaisista persoonallisuushäiriöistä.  

Persoonallisuushäiriöt ovat pitkäaikaisia häiriöitä, jotka voivat kestää koko eliniän. Niiden jäykkyys ja joustamattomuus saattavat kuitenkin lieventyä iän myötä.  

Persoonallisuushäiriöitä voi esiintyä eri asteisina. Lievissä häiriöissä käyttäytyminen aiheuttaa ongelmia vain ajoittain. Vakavammissa häiriöissä ongelmia esiintyy jatkuvasti. Tällöin henkilö saattaa kärsiä myös muista psykiatrisista häiriöistä ja todellisuudentaju voi ajoittain pettää.

Omahoito ja hoito 

Persoonallisuushäiriöitä voidaan hoitaa psykoterapialla, mutta häiriöstä kärsivän oma motivaatio on ensiarvoisen tärkeää. Persoonallisuushäiriöistä kärsivät harvoin tunnistavat itse häiriötä, joten motivaatio hoitoon on usein parhaimmillaankin häilyvä. 

Persoonallisuushäiriöiden hoidossa voidaan hyödyntää psykoterapian eri muotoja.  

Lääkehoidosta ei persoonallisuushäiriön hoidossa ole tavallisesti hyötyä. Lääkehoidolla voidaan kuitenkin joissain tilanteissa tukea muuta hoitoa tai hoitaa persoonallisuushäiriöön liittyviä muita oireita tai häiriöitä, kuten masennusta tai ahdistuneisuutta.

Narsistinen persoonallisuus 

Narsistiselle persoonallisuudelle ovat ominaista erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas tarve saada ihailua osakseen ja empatian vähäisyys. Henkilö kokee tavallisesti olevansa oikeutettu erikoiskohteluun. Hän on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.  

Narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivät koetaan usein kylminä, vaikka he voivatkin ensin vaikuttaa lämpimiltä tai jopa karismaattisilta. Narsistinen persoonallisuushäiriö onkin eräänlainen pidempiaikainen itsetunnon ja itsearvostuksen säätelyjärjestelmän häiriö. 

Narsistisesta persoonallisuudesta kärsivän hoitoon hakeutuminen saattaa liittyä hankalien ihmissuhteiden provosoimaan ahdistuneisuuteen tai masennusoireisiin. He voivat hakeutua hoitoon kriisitilanteessa, mutta jättävät hoidon helposti kesken itsetuntonsa taas noustessa.  

Narsistisessa persoonallisuushäiriössä psykoterapiaan hakeudutaan usein vasta voimakkaan pettymyskokemuksen jälkeen. Häiriö altistaa masennusjaksoille, joita hoidetaan siten kuin masennusta yleensä hoidetaan.