Siirry pääsisältöön

F40.0 Julkisten paikkojen pelko

Tässä kerrotaan julkisten paikkojen pelon diagnoosista sekä kulusta ja hoidosta.

Julkisten paikkojen pelko kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin. Siitä käytetään myös nimitystä agorafobia. 

Julkisten paikkojen pelosta kärsivä ahdistuu sellaisissa paikoissa tai tilanteissa, joista on vaikea poistua tai poistuminen herättäisi huomiota tai olisi noloa. 

Pelkona tavallisesti on, että ahdistus voimistuu sietämättömäksi tai saa paniikkikohtauksen. Yleensä ahdistusta on jo etukäteen, ja joskus tilanteeseen meneminen voi tuntua mahdottomalta. 

Julkisten paikkojen pelkoon liittyy yleensä myös ahdistavien tilanteiden ja paikkojen välttelyä. Se on usein myös yhteydessä paniikkihäiriöön. 

Jos häiriöstä kärsivä pystyy vaivattomasti välttelemään ahdistusta aiheuttavia paikkoja, ei hän välttämättä koe ahdistusta ainakaan merkittävissä määrin. 

Julkisten paikkojen pelko eroaa sosiaalisten tilanteiden pelosta, jossa ahdistus kohdistuu siihen, että pelkää tulevansa muiden arvostelemaksi tai joutuvansa muuten häpeään.  

Kriteerit 

Diagnostisiin kriteereihin kuuluvat seuraavat asiat

A. Henkilö pelkää tai välttää seuraavista tilanteista tai paikoista vähintään kahta: 

(1) väkijoukot 
(2) julkiset paikat 
(3) yksin matkustaminen 
(4) kotoa lähteminen 

B. Pelkoa aiheuttavassa tilanteessa on ainakin kerran ilmennyt yhtäaikaisesti vähintään kaksi ahdistusoiretta. Näistä toisen täytyy olla autonominen oire eli jokin numeroista 1-4. 

Autonomiset oireet 

(1) sydämentykytys tai sydämen hakkaamisen tunne tai kohonnut pulssi 
(2) hikoilu 
(3) vapina 
(4) suun kuivuminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä 

Rinnan ja vatsan alueen oireet 

(5) hengitysvaikeudet 
(6) tukehtumisentunne 
(7) rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa 
(8) pahoinvointi tai vatsakipu, esimerkiksi vatsanväänteet

Psyykkiset oireet 

(9) pyörryttävä, huimaava, sekava tai epävakainen olotila 
(10) tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen tai että itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai "poissa tästä maailmasta" 
(11) pelko itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai tajunnan menettämisestä 
(12) kuolemanpelko

Yleisoireet 

(13) kuumat aallot tai vilunväristykset 
(14) ihon puutuminen tai pistely 

C. Ahdistuneisuus- tai välttämisoireet aiheuttavat huomattavaa tuskaisuutta. Henkilö myös tunnistaa, että oireet ovat tilanteisiin nähden kohtuuttomia tai epätarkoituksenmukaisia. 

D. Oireita esiintyy vain tai pääasiassa pelkoa aiheuttavissa tilanteissa tai silloin, kun henkilö ajattelee näitä tilanteita. 

E. Pelko tai välttämiskäyttäytyminen ei johdu harhaluuloista, aistiharhoista, elimellisestä mielenterveyden häiriöstä, skitsofreniaryhmän häiriöstä, mielialahäiriöstä tai pakko-oireisesta häiriöstä. Se ei myöskään liity kulttuurin mukaisiin uskomuksiin. 

Sairauden kulku ja ennuste 

Julkisten paikkojen pelkoa ilmenee noin 2 %:lla aikuisista. 

Häiriö alkaa tavallisesti varhaisaikuisuudessa, mutta se voi alkaa myös myöhemmällä iällä. 

Oireet voivat vaihdella eri ajankohtina. Ne voivat helpottua ajoittain, mutta pelko harvoin poistuu kokonaan.  

Suurimmalla osalla ihmisistä, joilla on julkisten paikkojen pelko, on myös jokin muu mielenterveyden häiriö. Noin puolella on paniikkihäiriö. 

Omahoito ja hoito 

Julkisten paikkojen pelon hoitoa käsitellään yleensä paniikkihäiriön hoidon näkökulmasta, koska sitä ei ole juurikaan tutkittu erillään paniikkihäiriöstä.

Hoidossa voidaan hyödyntää sekä lääkehoitoa että psykoterapiaa. 

Ensisijainen lääkehoito on serotoniiniin vaikuttava masennuslääkitys. 

Eri psykoterapiamuotojen on todettu olevan tehokkaita, mutta ensisijaisesti suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa tai kognitiivista terapiaa. 

Hoidon olisi tärkeää sisältää altistusmenetelmän käyttöä. Altistusharjoitusten avulla potilas oppii sietämään ahdistuksentunnetta, jolloin pelko ja ahdistus vähitellen lievittyvät sekä välttämiskäyttäytyminen vähenee. Hoitoon yhdistetään myös tiedon antamista. 

Mielenterveystalon omahoito-ohjelmista on monille apua. Omahoito-ohjelman voi aloittaa itsenäisesti matalalla kynnyksellä. Erityisesti suositellaan paniikkihäiriöön suunnattuja hoito-ohjelmia, mutta myös muut ahdistuneisuushäiriöiden hoito-ohjelmat voivat olla sopivia. 

Lääkärin lähetteellä voi päästä nettiterapiaan. 

Myös rentoutusharjoitukset voivat olla hyödyllisiä. 

Mikä on diagnoosi?

Mielenterveyshäiriöihin liittyvät diagnoosit esitellään WHO:n kehittämän kansainvälisen ICD-10 tautiluokituksen mukaisesti.

Miten Mielenterveystalo.fi voi auttaa?

Oirekyselyt

Oirekyselyn avulla voit arvioida oireidesi vakavuutta. Saat tuloksista myös vinkkejä siitä, mitä sinun kannattaisi seuraavaksi tehdä.

Omahoito-ohjelmat

Omahoito-ohjelmien avulla voit parantaa hyvinvointiasi silloin, kun sinulla on huoli mielenterveydestäsi tai lieviä oireita. Omahoito-ohjelmissa on tietoa ja harjoituksia. 

Nettiterapiat

Nettiterapia pohjautuu itsenäiseen työskentelyyn verkossa. Oireisiisi erikoistunut nettiterapeutti antaa palautetta harjoituksistasi ja vastaa niiden aikana heränneisiin kysymyksiin. Tarvitset nettiterapiaan lääkärin lähetteen.

Sinua saattaa kiinnostaa myös