F41 Paniikkihäiriö

Paniikkihäiriö kuuluu ahdistuneisuushäiriöihin. Sen keskeisiä oireita ovat kohtauksittain ilmaantuvat ahdistukset eli paniikkikohtaukset. 

Häiriöön liittyy tavallisesti myös suurta huolta kohtauksista sekä muutoksia käyttäytymisessä. Tällainen muutos voi olla esimerkiksi pyrkimys välttää paikkoja, joista olisi vaikea poistua kohtauksen alkaessa. Häiriöön voi liittyä myös julkisten paikkojen pelkoa. 

Diagnoosi edellyttää useita vakavia paniikkikohtauksia kuukauden aikana. 

Kriteerit 

Diagnostisiin kriteereihin kuuluvat seuraavat asiat

1. Henkilöllä esiintyy toistuvia paniikkikohtauksia ennalta arvaamattomissa ja vaihtelevissa tilanteissa, jotka eivät ole erityisen rasittavia tai vaarallisia. 

2. B. Paniikkikohtaukseen liittyy kaikki seuraavat piirteet: 

(1) Kohtaus on intensiivisen pelottava tai epämiellyttävä erillinen kokemus. 

(2) Kohtaus alkaa äkillisesti. 

(3) Kohtauksen voimakkuus saavuttaa huippunsa muutaman minuutin kuluessa, ja kohtaus kestää vähintään muutaman minuutin ajan. 

(4) Kohtaukseen liittyy vähintään neljä alla luetellusta neljästätoista oireesta. Niistä yhden täytyy olla jokin autonomisista oireista: 

Autonomiset oireet 

• sydämentykytys tai sydämen hakkaamisen tunne tai kohonnut pulssi 
• hikoilu 
• vapina 
• suun kuivuminen, joka ei johdu nestehukasta tai lääkityksestä

Rinnan ja vatsan alueen oireet 

• hengitysvaikeudet 
• tukehtumisentunne 
• rintakipu tai epämiellyttävä tunne rinnassa 
• pahoinvointi tai vatsakipu esimerkiksi vatsanväänteet

Psyykkiset oireet 

• pyörryttävä, huimaava, sekava tai epävakainen olotila 
• tunne siitä, että ympäristö on epätodellinen tai että itse on kuin jossain kaukaisuudessa tai "poissa tästä maailmasta" 
• pelko itsehallinnan menettämisestä, sekoamisesta tai pyörtymisestä 
• kuolemanpelko

Yleisoireet 

• kuumat aallot tai vilunväristykset 
• ihon puutuminen tai pistely 
   

3. Paniikkikohtaukset eivät johdu elimellisestä sairaudesta, harhaluuloista, aistiharhoista, elimellisestä mielenterveyden häiriöstä, skitsofreniaryhmän häiriöstä, mielialahäiriöstä tai somatisaatiohäiriöstä. 

Jos paniikkihäiriöön liittyy julkisten paikkojen pelkoa, kuuluu siihen seuraavien asioiden pelkoa tai välttelyä: 

• väkijoukot 
• julkiset paikat 
• yksin matkustaminen 
• kotoa lähteminen 

Sairauden kulku ja ennuste 

Paniikkihäiriö on pitkään tunnettu ja suhteellisen yleinen häiriö. Sen on arvioitu esiintyvän noin 3 %:lla väestöstä. Yksittäiset paniikkikohtaukset ovat melko tavallisia, eivätkä sellaisenaan tarkoita paniikkihäiriöön sairastumista.  

Eniten paniikkihäiriötä esiintyy nuorilla aikuisilla. Keski-ikää vanhemmilla sitä on vähemmän.  

Paniikkihäiriöön sairastutaan yleensä nuoruudessa tai varhaisessa aikuisuudessa. Usein paniikkihäiriöön sairastumista edeltää elämäntapahtumiin liittyvä huomattava stressi.  

Suurin osa toipuu paniikkihäiriöstä, mutta häiriö voi myös uusiutua. Osalla on oireita vielä toipumisen jälkeenkin. Hoitamattomana häiriö voi muuttua pitkäkestoiseksi.  

Omahoito ja hoito 

Paniikkihäiriön hoidossa sekä lääkehoito että psykoterapia voivat olla tehokkaita. 

Lääkehoidossa masennuslääkkeet ovat ensisijainen hoitovaihtoehto. Myös bentsodiatsepiinit ovat tehokkaita, mutta riippuvuusriskin ja muiden haittavaikutusten vuoksi niiden käyttö tulee rajata vain hoidon ensimmäisiin viikkoihin.  

Psykoterapioista tehokkaimmaksi on todettu kognitiivinen käyttäytymisterapia, jota voidaan toteuttaa sekä yksilö- että ryhmämuotoisena. 

Millaista hoito on?

Hoitoon liittyy tiedon saamista häiriöstä ja oireiden tunnistamisen opettelua. Samalla pyritään vähentämään ahdistavien tilanteiden välttämistä sekä tietoisesti altistamaan itseään niissä syntyvälle ahdistukselle. 

Hoitoon kuuluu usein myös tilanteille ja oireille annettavien merkitysten pohtimista ja muuttamista. Myös hengitys- ja rentoutusharjoitukset voivat olla hyödyllisiä. 

Hoito voidaan yleensä toteuttaa perusterveydenhuollossa. Mitä varhaisemmassa vaiheessa hoito päästään aloittamaan, sitä tehokkaampaa se yleensä on. 

Työskentelyn oireiden vähentämiseksi voi aloittaa välittömästi Mielenterveystalon omahoito-ohjelman avulla. Nettiterapiaan on mahdollista päästä lääkärin lähetteellä viikon kuluessa lähetteen tekemisestä. Molemmat hoitomuodot perustuvat kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan.