Mitä ovat lasten pakko-oireet?

Lievänä tällaista käyttäytymistä esiintyy kaikilla ihmisillä. Jokainen on joskus huolissaan esimerkiksi siitä, onko ulko-ovi jäänyt auki.

Mitä pakkoajatukset ovat?

Pakkoajatukset ovat toistuvia, itselle vieraita ja ahdistavia mieleen tunkeutuvia ajatuksia. Niitä on vaikeaa tai mahdotonta saada mielestä pois tai painaa taka-alalle.

Ne saattavat olla sisällöltään myös vastenmielisiä ja häiritseviä. Pakkoajatukset ovat kuitenkin täysin vaarattomia.

Lapsilla yleisiä pakkoajatuksia ovat esimerkiksi:

• huolet pöpöistä, sairastumisesta ja kuolemasta
• hyvin suuret pelot jonkin pahan asian tapahtumisesta tai väärin tekemisestä
• häiritsevät ja itselle epämukavat seksuaaliset mielikuvat ja ajatukset
• aggressiiviset mielikuvat ja ajatukset
• tunne siitä, että täytyy tehdä “juuri oikein”

Mitä pakkotoiminnot ovat?

Pakkoajatusten aiheuttamaa voimakasta ahdistuneisuutta yritetään vähentää pakkotoiminnoilla eli rituaaleilla. Keskeistä näille rituaaleille on se, että samaa asiaa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Rituaalit voivat olla mielensisäisiä tai näkyviä.

Lapsilla yleisiä mielensisäisiä pakkotoimintoja ovat esimerkiksi:

• varmistuksen etsiminen tai pyytäminen
• liiallinen anteeksi pyytely tai tunnustaminen
• laskeminen
• “hyvien” sanojen tai numeroiden mielessä toistaminen
• liiallinen rukoilu

Lapsilla yleisiä näkyviä pakkotoimintoja ovat esimerkiksi:

• liiallinen tarkistaminen, esimerkiksi ovet, omat tavarat, uunit tai muut sähkölaitteet
• liiallinen käsienpesu tai siivoaminen
• toimintojen toistaminen, kunnes ne tuntuvat ”oikeilta”
• tekemisen aloittaminen uudelleen, esimerkiksi kirjoittaminen uudelleen ja uudelleen
• tavaroiden järjestäminen
• koskemisen välttely

Milloin kyse on häiriöstä?

Pakko-oireisesta häiriöstä on kyse silloin, kun oireet aiheuttavat voimakasta ahdistuneisuutta tai haittaavat merkittävästi päivittäistä elämää. Noin 1–3 % lapsista ja nuorista on pakko-oireinen häiriö. Oireet voivat olla läsnä arjessa lähes jatkuvasti tai niitä voi esiintyä jaksoittain.

Miten pakko-oireisiin kannattaa suhtautua?

Pakko-oireiden sisältö kertoo usein siitä, mikä on itselle tärkeää. Pakko-oireet voivat liittyä pelkoon siitä, että olisikin tärkeinä pitämiensä arvojen vastainen.

Vähennä häpeää

Pakko-oireisiin liittyy voimakkaita tunteita lapsella ja koko perheellä. Ne voivat herättää suurta pelkoa ja ahdistusta. Rituaalit tai pakkoajatukset tuottavat usein myös häpeää.

Monesti lapsi pystyy järjellä ajattelemaan, ettei pelon toteutuminen ole todennäköistä, mutta siitä huolimatta hän tekee rituaaleja.

Pakko-oireista on hyvä puhua kotona avoimesti, jotta salailu ei lisää oireilua ja ylläpidä häpeää.

Vältä varmistelua

Pakko-oireiden luonteeseen kuuluu varmistuksen hakeminen ja ahdistusta tuottavien tilanteiden ja asioiden välttely. On hyvin ymmärrettävää, että läheiset yrittävät auttaa lasta mukauttamalla omaa toimintaansa. Tämä kuitenkin ruokkii pakko-oiretta ja pitää sitä yllä.

Pohdi:

• Oletko vakuuttanut lapsellesi, että kädet ovat puhtaat?
• Oletko pessyt tai tarkistanut asioita liiallisesti lapsen pyynnöstä?
• Oletko koskenut julkisia ovenkahvoja, jotta lapsesi ei tarvitse?
• Oletko välttänyt puhumasta aiheista, jotka voivat laukaista lapsesi pakkoajatuksen tai -toiminnon?
• Oletko muuttanut omia vapaa-ajan viettotapojasi tai muokannut työaikaasi lapsen pakko-oireiden vuoksi?

Miten pakko-oireita hoidetaan?

Hoito koostuu kahdesta keskeisestä tavoitteesta:

1. Pakkoajatusten hyväksyminen

Kun pakkoajatukset hyväksytään ja niiden ymmärretään olevan vain ajatuksia, tuottavat ne vähemmän ahdistusta. Tällöin tarve pakkotoimintojen toteuttamiseen vähenee.

Kun pakkoajatuksia ei yritetä tukahduttaa, ne alkavat ajan myötä vähenemään.

2. Pakkotoiminnoista irtautuminen

Pakkotoiminnot eivät pitkällä aikavälillä lievitä ahdistusta.

Tavoitteena on oppia, että pakkotoiminnoista luopuminen ei aiheuta kohtuutonta ahdistusta eikä johda pelätyn seurauksen tapahtumiseen.

Omahoito-ohjelma itsenäiseen työskentelyyn

Lasten pakko-oireiden omahoito-ohjelma auttaa irtautumaan pakko-oireiden kierteestä. Tavoitteena on, että lapsi voi luopua pakkotoiminnoista ja pakkoajatusten aiheuttama ahdistus vähenee.

Omahoito-ohjelmasta vanhempi saa työkaluja pakko-oireisiin suhtautumiseen ja lapsen tukemiseen. Ohjelma on tarkoitettu myös työntekijöille avuksi lasten pakko-oireiden kohtaamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn.

Ohjelma on lieviä ja keskivaikeita oireita varten.