Omahoito-ohjelma

Pelaaminen tarjoaa mielihyvää, jännitystä ja keinon nousta hetkellisesti arjen yläpuolelle. Näistä syistä se voi myös alkaa hallita arkea liikaa ja muuttua haitalliseksi.

Miksi pelaaminen koukuttaa?

Digipelaaminen aktivoi aivojen mielihyväjärjestelmää ja nostaa dopamiinitasoja. Mitä voimakkaampi mielihyvä, sitä suurempi riski riippuvuudelle.

Ajan myötä aivot mukautuvat: dopamiinituotanto vähenee, ja mielihyvän saamiseksi tarvitaan yhä enemmän pelaamista. Tätä kutsutaan toleranssin kasvuksi.

Riippuvuuden taustalla on monia tekijöitä

Riippuvuuden syntyyn vaikuttavat sekä perinnölliset, psykologiset että sosiaaliset tekijät. Esimerkiksi stressi, yksinäisyys tai mielialan vaihtelut voivat lisätä pelaamisen vetovoimaa ja riskiä sen hallinnan menettämiseen.

Merkkejä digipeliriippuvuudesta:

• Pelaaminen jatkuu, vaikka se aiheuttaa haittoja.
• Pelaamista on vaikea rajoittaa tai lopettaa.
• Pelaamattomuus aiheuttaa levottomuutta tai ahdistusta.
• Pelaaminen hallitsee ajatuksia.
• Muut elämänalueet, kuten uni, ihmissuhteet tai opiskelu kärsivät.

Lipsahdukset, retkahdukset ja toipuminen

Moni pyrkii hallitsemaan pelaamistaan asettamalla itselleen sääntöjä ja rajoja.

• Lipsahduksella tarkoitetaan lipeämistä näistä itselle asetetuista rajoista.
• Retkahdukset tarkoittavat aiemman, ei-toivotun pelaamistavan aktivoitumista ja jatkumista.

Digipeliriippuvuudessa retkahdukset ovat tavallisia. Ne eivät tarkoita epäonnistumista, vaan ovat osa oppimisprosessia ja toipumista. 

Tärkeintä on oppia tunnistamaan tilanteet, jotka lisäävät ongelmallisen pelaamisen riskiä, ja jatkaa eteenpäin pienin askelin.

Voidaanko se diagnosoida?

Maailman terveysjärjestö (WHO) on tunnistanut digipeliriippuvuuden viralliseksi häiriöksi. Suomessa uudet diagnostiset kriteerit otetaan käyttöön lähivuosina.