Mitä tehdä, jos opiskelijasta herää huoli?

Opiskelijan kyky oppia, keskittyä opiskeltavaan asiaan ja suoriutua tehtävistä ovat opintojen onnistumisen kannalta tärkeitä. Opettaja voi havaita selkeän muutoksen esimerkiksi toimintakyvyssä. Hän saattaa myös muutoin huolestua opiskelijan kokonaistilanteesta.

Mielen hyvinvoinnin vaikeudet voivat vaikeuttaa toiminnanohjausta ja kuormittaa muistia. Esimerkiksi kotoa lähteminen tai opiskelutehtävien tekeminen voi olla vaikeampaa kuin aiemmin.

Käytännössä vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi 

• ylivirittyneisyytenä ja keskittymisen vaikeuksina
• hajamielisyytenä
• väsymyksenä ja uupumuksena
• vetäytymisenä vuorovaikutuksesta ja muiden ihmisten seurasta
• mielikuvituksen ja luovuuden vähenemisenä
• muutoksena käyttäytymisessä, oppimisessa tai jaksamisessa.

Opiskelija saattaa

• vältellä tiettyjä tilanteita ja yhteydenottoyrityksiä
• olla poissa tietyn oppiaineen tunneilta tai toistuvasti tiettynä viikonpäivänä
• käydä koulussa vain vähän tai jättäytyä kokonaan pois
• muuttaa ruokailutottumuksiaan tai lakata kokonaan syömästä oppilaitoksessa
• laiminlyödä henkilökohtaisen hygieniansa hoitoa.

• Lue lisää: Lastensuojeluilmoitus (suomi.fi) (opens in a new window, goes to a different website)

Luontevinta on, että huolen ottaa puheeksi se henkilö, joka huomaa opiskelijan oireilun tai muutoksen tämän käyttäytymisessä. Asiasta voi olla hyvä etukäteen keskustella kollegoiden tai oman esihenkilön kanssa, jos jolla kulla olisi samantyyppisiä havaintoja opiskelijasta.

On myös mahdollista, että puheeksiottaja on opettajista se, joka tuntee opiskelijan parhaiten.

Kontaktin saaminen sulkeutuneeseen tai vihamieliseen opiskelijaan voi olla aluksi haastavaa. Opiskelija ei välttämättä osaa käsitellä tunnetta, jonka puheeksiotto hänessä herättää. Reaktio voi vaikuttaa välinpitämättömältä tai aggressiiviseltakin.

Tapa, jolla nuori tilanteessa toimii, voi olla hänen ainoa keinonsa tulla toimeen olonsa kanssa. Hän ei välttämättä osaa vielä käsitellä tilannetta toisin. Opiskelijan reaktio kohdistuu harvoin henkilökohtaisesti tukea tarjoavaan henkilöön, vaikka tilanteessa siltä saattaisikin vaikuttaa.

Myös sillä on vaikutusta, minkälaisia aiempia kokemuksia opiskelijalla on vuorovaikutuksesta ja haastavista tilanteista. Puheeksi ottaja ei voi tietää, millaisia tilanteita opiskelijalla on aiemmin ollut ja millaisia aikuisia hän on kohdannut.

Moni kehityksellinen haaste kuormittaa opiskelijaa. Jo saavutetut taidot saattavat väliaikaisesti unohtua. Nuorten kehitykseen kuuluu myös kuohunta. Tilanteiden selvittelyyn, rajojen asettamiseen ja kannatteluun tarvitaan koko kouluyhteisöä.

Tärkeintä on, että opiskelijalle tulee tunne siitä, että hänestä aidosti välitetään.

Luottamuksen muodostuminen vuorovaikutussuhteessa vie aikaa. Siksi on tärkeää, että tavallisessa opiskeluarjessa ollaan yhdessä ja keskustellaan. Tämä luo paremmat edellytykset sille, että huolen herätessä voidaan käydä luottamuksellisia keskusteluja.

Luottamus on molemminpuolista. Opiskelijan tulee voida luottaa oppilaitoksen aikuiseen ja aikuisen puolestaan opiskelijaan.

Opiskelija rakentaa kuvaa opettajasta seuraamalla, miten tämä toimii muiden kanssa ja muissa tilanteissa. Arkiset tilanteet, kuten opettajan reagointi myöhästymisiin tai unohduksiin, voivat kertoa siitä, voiko opettajalle kertoa myös vaikeista asioista. Voiko opettajaan luottaa? Huomaako hän, että opiskelijalla on halu onnistua? Ilmaiseeko opettaja toiveikkuutta?

On tärkeää luoda opiskelijoihin toimiva vuorovaikutus hyvissä hetkissä. Silloin on helpompaa ottaa asioita puheeksi haastavissa tilanteissa.

Kun asioista puhuu neutraalisti ja yleisellä tasolla, opiskelijat näkevät, että asioista voi puhua. Opiskelijoiden kanssa voi etukäteen jutella myös siitä, millä tavoin he toivoisivat opettajan kysyvän asioista.

On tärkeää, että omista huomioista puhutaan suoraan ja ilman tulkintaa. Voit kertoa, että olet huomannut opiskelijan voinnissa ja olemisessa muutoksia.

Kerro, millaisia havaintoja olet tehnyt. Näitä voivat olla esimerkiksi väsymys, poissaolevuus, ylivirittyneisyys ja keskittymisen vaikeudet. Kun kysyt asiasta suoraan, kuuntele, mitä opiskelija vastaa.

Kerro myös, että pohdit kuulemaasi. Opiskelija harvoin odottaa suoraa vastausta tai ohjetta eteenpäin.

Opiskelijaa ei tule syyllistää tai moittia hänen suoriutumisestaan tai käytöksestään. Huomioi myös se, miten omat tunteesi saattavat kuulua puheessasi sekä näkyä esimerkiksi eleissäsi ja olemuksessasi.

Opettajalla ei tarvitse olla ratkaisuja, riittää, että hän kuuntelee. Jo huolesta kertominen voi auttaa opiskelijaa.

• Mitä sulle kuuluu? Miten menee?
• Onko sinulla huolia? Painaako sua jokin asia? Haluaisitko kertoa siitä mulle?
• Musta tuntuu, et oot vähän väsyneen oloinen. Miten sä voit? Saatko nukuttua?
• Sun numerot on laskeneet. Haittaako jokin asia sun opiskelua? 
• Tuntuuko vaikealta keskittyä? Häiritseekö jokin ajatus, kun yrität keskittyä vaikkapa lukemiseen?
• Huomasin ruokalassa, ettet syönyt ollenkaan. Jaksatko koulupäivän, jos et syö?
• Tässä tunnilla oon huomannut, että olet aiempaa hiljaisempi ja poissaoleva. Oletko huomannut?
• Oon huomannut, että istut aika paljon yksin etkä halua olla muiden kanssa koulun jälkeen. Haluaisitko jutella siitä?

Puheeksiotossa on hyvä huomioida tilanne ja paikka. On tärkeää, että muita ei ole kuuntelemassa. Joskus hyvä hetki on oppitunnin jälkeen, toisinaan taas välitunnilla. Keskustelun tavanomaisuus tekee tilanteesta opiskelijalle hyväksyttävämmän.

Joskus on hyvä sopia opiskelijan kanssa keskustelun jatkamiselle toinen hetki tai paikka. Se voi olla esimerkiksi seuraavana päivänä oppitunnin jälkeen. Tällöin opiskelija tietää ajankohdan, eikä se tule yllätyksenä.

Keskustelutilanteen on hyvä olla kiireetön. Lyhytkin, mutta kiireettömältä tuntuva, kohtaaminen luo opiskelijalle tunteen, että hetkessä ollaan vain häntä varten – rauhassa ja läsnä. Jos opettaja on kiireinen ja hänellä on mielessä monta asiaa, kannattaa ottaa huoli puheeksi rauhallisemmassa hetkessä.

Tilanteessa lähdetään aina liikkeelle opiskelijan toiveesta. Minkälaista apua hän toivoo? Mitä hän pystyy vastaanottamaan?

Opiskelijaa ei saa jättää yksin selviytymään. Jollei keskustelu onnistu heti, kannattaa kysyä asiasta myöhemmin uudelleen.

Muista myös sanaton viestintä. Huomioi esimerkiksi sopiva etäisyys ja katseyhteys opiskelijaan sekä tilanteeseen sopiva äänenkäyttö.

• Ootko puhunut kenellekään aikuiselle sun tilanteesta? Tietääkö läheisesi, että sinulla on vaikeuksia? Jutteletko kavereillesi tästä?
• Minkälaista tukea tai apua toivot? Mitä ajattelet, mikä sinua voisi auttaa?
• Onko jotain, mitä toivoisit, että minä teen? Mitä voisin tehdä auttaakseni?
• Kun mulla herää huoli susta, on mun velvollisuus olla yhteydessä opiskeluhuoltoon ja tai terveydenhuoltoon, kun oon jutellut sun kanssa.
• Jo tilanteen selvittely voi helpottaa sun oloa. Voimme myös ottaa yhdessä yhteyttä opiskeluhuoltoon, jos se tuntuu sinusta vaikealta.