Pakko-oireiden alkamisesta hoitoon hakeutumiseen kuluu keskimäärin 7-10 vuotta. Tämä on iso ongelma, sillä pakko-oireet aiheuttavat merkittävää ahdistusta ja haittaavat elämää laaja-alaisesti. Niihin on myös saatavilla tehokasta hoitoa, joka olisi syytä aloittaa mahdollisimman varhain. Yksi syy hoitoon hakeutumisen viivästymiseen on oireisiin liittyvä häpeä.
Pakko-oireista häiriötä pidettiin aiemmin harvinaisena ja vaikeahoitoisena ongelmana. Tämä käsitys on kutienkin muuttunut. Sekä lääkehoidon että kognitiivisen käyttäytymisterapian on havaittu olevan tehokkaita pakko-oireisen häiriön hoidossa.
Pakko-oireita hoidettaessa ei välttämättä pyritä täyteen oireettomuuteen. Sen sijaan tavoitteena on vähentää oireita niin paljon kuin mahdollista sekä poistaa niiden aiheuttama kärsimystä ja kielteisiä vaikutuksia muuhun elämään. Hoito koostuu kahdesta keskeisestä tavoitteesta:
1) Pakkoajatusten hyväksyminen
Kun ajatukset hyväksytään, tuottavat ne vähemmän ahdistusta, jolloin tarve pakkotoimintojen toteuttamiseen vähenee. Myös itse pakkoajatukset lähtevät ajan mittaan vähenemään, kun niitä ei yritetä tukahduttaa.
2) Pakkotoiminnoista irtautuminen
Pakkotoiminnot eivät toimi pitkällä aikavälillä ahdistuksen hallinnassa. Tavoitteena on oppia, ettei pakkotoiminnoista erossa pysyminen aiheuta kohtuutonta ahdistusta tai johda automaattisesti pelätyn seurauksen tapahtumiseen.
Vaikka lääkkeet eivät paranna pakko-oireista häiriötä, voivat ne lievittää hyvinkin merkittävästi sen oireita. Lääkehoidossa käytetään ensisijaisesti myös masennuksen hoidossa käytettäviä SSRI-lääkkeitä sekä klomipramiinia. Myös useiden muiden psyykelääkkeiden ja niiden yhdistelmien käyttö on mahdollista. Lääkehoito alkaa vaikuttaa keskimäärin 10–12 viikossa ja sitä jatketaan ylläpitohoitona ainakin vuoden ajan oireiden lievityttyä.
Kognitiivinen käyttäytymisterapia perustuu ajatukseen, että käyttäytyminen, ajatukset ja tunteet ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Esimerkiksi muuttamalla omaa käyttäytymistään pystyy siis vaikuttamaan tunteisiinsa. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa pyritään muuttamaan pakko-oireita ylläpitäviä käyttäytymis- ja ajatusmalleja ja tätä kautta lievittämään oireita. Tämä omahoito-ohjelma perustuu kognitiivisen käyttäytymisterapian keinoihin.
Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa pyritään murtamaan pakko-oireiden noidankehä korvaamalla rituaalit ja vältteleminen ahdistuksen kohtaamisella. Tämä tapahtuu vähitellen etenevien altistusharjoitusten avulla. Esimerkiksi hellan tarkistamisen toistoja vähennetään altistusharjoituksissa pikkuhiljaa ja opetellaan sietämään ahdistusta, joka syntyy tarkistamatta jättämisestä. Vähitellen erityisen merkityksen saaneeseen ajatukseen liittyvä ahdistus vähenee ja se opitaan kohtaamaan ilman rituaaleihin turvautumista. Askel askeleelta välttelyn tilalle opitaan toimivampia tapoja kohdata ahdistus ja samalla opitaan, että ahdistuksen tunteesta selviää ilman rituaaleihin turvautumista.
Pakko-oireiden noidankehä voidaan murtaa kohtaamalla ahdistus ilman rituaaleihin turvautumista:
Pakko-oireiden hoitoon on saatavilla myös nettiterapiaa, joka pohjautuu kognitiivisen käyttäytymisterapian menetelmiin. Nettiterapiaan pääsee lääkärin lähetteellä.
Pakko-oireisen häiriön nettiterapia
Katso kokemusasiantuntijan terveisiä muille pakko-oireita kokeville.