Omahoito-ohjelma

Eskalaatio voi edetä niin pitkälle, että siitä seuraa räjähdys eli tilanteen purkautuminen tunnekuohuna. Läheisen on hyödyllistä tuntea eskalaation taustalla olevat tekijät ja tilanteen kulku. Näin räjähdykset voidaan mahdollisuuksien mukaan estää tai niistä voidaan selvitä vähin vaurion. 

Miten eskalaatio tapahtuu? 

Elimistön vireystilaa säätelevät sympaattinen ja parasympaattinen hermosto. Ne kuuluvat tahdosta riippumattomaan autonomiseen hermostoon.  

Sympaattinen hermosto on aktiivinen stressi- ja hätätilanteissa eli elimistön ollessa ylivireystilassa. Se auttaa tarttumaan toimeen ja suoriutumaan tehtävistä. 

Parasympaattinen hermosto taas on aktiivisimmillaan esimerkiksi levossa ja ruokaa sulateltaessa eli elimistön ollessa alivireystilassa. 

Perustaso 

Yli- ja alivireystilan välissä on perustaso eli taso 1. Tällöin ihminen on levollinen ja kykenevä ajatteluun, suunnitteluun ja keskusteluun.  

Syömishäiriön yhteydessä perustasolla ollaan yleensä ruokailuiden välillä. Tällöin on mahdollista keskustella sairastuneen kanssa hankalista asioista. Näitä voivat olla kodin ja perheen pelisäännöt tai syömiseen ja ruokailuihin liittyvät tavoitteet ja seuraamukset.  

Perustasolla sairastunut ei yleensä tarvitse paljoa valvontaa tai tukea. Tällöin läheisellä on mahdollisuus keskittyä omien voimavarojensa keräämiseen, omien reaktioidensa tarkasteluun ja selviytymiskeinojen harjoittelemiseen. 

Ylivireystila 

Kun syömishäiriön sääntöjä haastetaan, aktivoituu sairastuneen sympaattinen hermosto ja vireystila lähtee nousuun. Tapahtuu eskalaatio eli siirrytään tasolle 2.  

Ylivireystilan fyysisiä merkkejä ovat kiihtynyt ja pinnallinen hengitys sekä pulssin ja verenpaineen nousu. Elimistö valmistautuu taistelemaan tai pakenemaan.  

Kyky eläytyä muiden tunteisiin ja ajatuksiin heikkenee. Ylivireystilassa olevasta tulee epäluuloisempi tai vainoharhainen. Hän toimii kuin automaattiohjauksella sekä tukeutuu vanhoihin selviytymismenetelmiin ja uskomuksiin.  

Tässä kohtaa sairastunut usein tuottaa syömishäiriöpuhetta. Hän saattaa esimerkiksi arvostella tarjolla olevaa ruokaa ja pyrkiä haastamaan läheistä väittelyyn. Hänen kasvonsa voivat muuttua ilmeettömiksi tai niille saattaa jähmettyä yksi ilme. Kehonkieli on usein jäykkää tai aggressiivista. Ääni saa metallisen ja kovan sävyn. Puheen nuotti voi muuttua tasaiseksi tai robottimaiseksi. 

Läheisen reaktio 

Läheinen usein tunnistaa vaistomaisesti eskalaation merkit. Tällöin myös hänen sympaattinen hermostonsa aktivoituu.  

Läheisen pulssi nousee ja hengitys kiihtyy. On tärkeää, että läheinen pysyttelee rauhallisena eskalaatiotilanteessa eikä provosoidu tai lamaannu. Vain rauhallisena pysymällä voi auttaa sairastunutta ja pyrkiä estämään räjähdys.  

Itseään voi rauhoittaa parasympaattista hermostoa aktivoivilla tavoilla: 

• Hengitä rauhallisesti niin, että uloshengitys on selvästi pidempi kuin sisäänhengitys. Jos mahdollista, hengitä nenän kautta. 
• Hengitä rauhallisesti sisään laskien neljään. Tämän jälkeen pidätä hengitystä laskien neljään. Hengitä ulos laskien neljään. Pidätä sen jälkeen taas hengitystä laskien neljään. Tätä kutsutaan neliöhengitykseksi.  

Räjähdys 

Jos eskalaatio etenee riittävän pitkälle, seuraa kriisi eli taso 3. Tällöin laukeaa taistele tai pakene -reaktio. 

Sairastunut turvautuu syömishäiriökäyttäytymiseen. Seurauksena voi olla äärimmäinen tunnepuuska tai yritys välttää tilannetta pakenemalla. 

Joskus sympaattisen ja parasympaattisen hermoston aktivoituessa samanaikaisesti voi sairastunut myös jähmettyä ilmeettömäksi ja eleettömäksi. Tällöin hän vastaa hitaasti ja elottomalla äänellä tai on hiljaa. Tilan lauetessa sairastunut saattaa lyyhistyä itkemään. 

Vahinkojen minimoiminen 

Mikäli tilanne räjähtää, on tärkeintä minimoida vahingot ja varmistua siitä, ettei kukaan vahingoitu. Sairastuneelle kannattaa antaa tilaa ja huolehtia samalla, ettei hän vahingoita itseään.  

Osa sairastuneista ei tässä kohtaa siedä minkäänlaista kosketusta. Osa taas sietää. Räjähdyksen sattuessa mitkään selitykset eivät tehoa. Käytä lyhyitä napakoita kehotuksia: Lopeta! Istu alas! Laske se alas! Mene huoneeseesi!  

Omat odotukset kannattaa suhteuttaa tilanteeseen. Sairastunut ei pysty heti jatkamaan tekemistä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Läheisen on tärkeää yrittää pysyä itse toimintakykyisenä. 

Rauhoittuminen 

Eskalaation tai räjähdyksen jälkeen seuraa de-eskalaatio eli rauhoittuminen eli taso 4. Sympaattisen hermoston ylivireystila pikkuhiljaa laskee. Fysiologinen palautuminen voi kestää jopa puoli tuntia.  

Rauhoittumisen aikana ei kannata aloittaa ongelmanratkaisua ja kysellä, mitä tapahtui, miksi sairastunut kiihtyi tai mitä hän tunsi. Se aiheuttaa tilanteen eskaloitumisen uudelleen. Keskity sairastuneen ajatusten suuntaamiseen johonkin muuhun ja omiin rauhoittumiskeinoihin. 

Alivireystila 

Mikäli ylivireystila on johtanut räjähdykseen, vajoaa sairastunut rauhoittuessaan usein alivireystilaan. Seuraa kriisin jälkeinen masennus eli taso 5. Tällöin sairastuneen energiataso on hyvin matala. Hän on hyvin uupunut ja saattaa itkeä tai nukahtaa hetkeksi.  

Hänelle kannattaa edelleen antaa tilaa ja edistää turvallisuudentuntua toistelemalla esimerkiksi: ”Olet turvassa. Minä olen tässä. En jätä sinua yksin.”  

Edelleenkään ei pidä lähteä keskustelemaan tapahtuneesta tai sen seurauksista. 

Ongelmanratkaisu 

Kun sairastunut on päässyt vireystilansa suhteen perustasolle ja käyttäytyy taas tavallisesti, voi edetä ongelmanratkaisuun eli tasolle 6.  

Läheinen voi määritellä ongelman sekä omalta että sairastuneen kannalta:  

• ”Minusta näytti siltä kuin… Voisitko kertoa, mitä siinä oikein tapahtui?”  
• Läheinen voi yrittää liittoutua sairastuneen terveen puolen kanssa: ”Toisaalta halusit ilmeisesti…, mutta toisaalta se taisi pelottaa liikaa?”  
• Läheinen voi myös ulkoistaa syömishäiriön, jos sairastunut sen sietää: ”Terve minäsi halusi varmaan…, mutta syömishäiriö ei antanut sinun...”  

On aina hyödyllistä opettaa sairastunutta tunnistamaan laukaisijoita: 

• Huomasitko, mikä sai sinut...?  
• Mitä ajattelit juuri ennen kuin…?  
• Mikä voisi auttaa sinua päästämään irti siitä ajatuksesta?  
• Miten minä voisin auttaa? 

Tarvittaessa voi keskustella tapahtuneen seurauksista sekä asettaa tavoitteita seuraavia hankalia tilanteita varten: 

• Olisi kaikille turvallisempaa, jos…  
• Voidaanko sopia, että seuraavalla kerralla…? 

Miten välttää tilanteen eteneminen räjähdykseksi?  

Kun tilanne lähtee eskaloitumaan, voi läheinen yrittää pitää tilanteen aisoissa seuraavilla tavoilla. 

1. Älä käyttäydy uhkaavasti 

Älä korota ääntäsi. Pyri hidastamaan ja rauhoittamaan puhettasi. Eleet, ilmeet ja asento kannattaa pitää mahdollisimman rauhallisina. Älä esimerkiksi mene sairastuneen viereen seisomaan kädet puuskassa.  

Istu alas, laita kädet pöydälle ja nojaudu taaksepäin. Pyri näyttämään siltä kuin tilanne olisi täysin turvallinen. 

2. Kuuntele, älä keskeytä tai mitätöi 

Sairastunut voi tuottaa kiihtyessään syömishäiriöpuhetta. Siihen ei kannata tarttua eikä väittää vastaan. On viisaampaa vain todeta vaikka ”Taidat jo tietää minun mielipiteeni” tai ”Minä ajattelen asiasta toisin”. 

3. Tunnista ja tunnusta sairastuneen tunteet 

Älä moiti sairastunutta hänen reaktiostaan: ”Älä ole noin aggressiivinen minua kohtaan!” tai ”Kylläpä taas pienestä kiihdyit!” 

Sen sijaan kerro empaattisesti huomioistasi: 

• Huomaan, että olet kiihtynyt.  
• Kuulostaa siltä, että tämä on sinulle tosi vaikeaa.  
• Oletko kunnossa?  
• Jaksatko vielä vähän? 

4. Pahoittele 

Haastavia tilanteita ja ahdistusta ei voi välttää, jos haluaa sairastuneen toipuvan. Aina voi kuitenkin pahoitella sitä tuskaa ja ahdistusta, jonka syömishäiriön haastaminen sairastuneelle tuottaa: ”Ikävää, että tämä tuntuu sinusta noin vaikealta!” 

5. Suuntaa katse tulevaisuuteen 

Sairastunutta voi muistuttaa siitä, että kaikki tunteet menevät ohi:  

• Se helpottaa pikkuhiljaa, odotellaan hetki.  
• Kerta kerralta tämä sujuu helpommin.  
• Uskon, että selviät tästä!  
• Kunhan tämä on ohi, voitaisiin vaikka… 

6. Ota tarvittaessa aikalisä 

Jos sairastunut yrittää saada sinua reagoimaan hyökkäämällä, perääntymällä tai väittelemällä, voit ottaa aikalisän. Aikalisä tarkoittaa tilanteen pysäyttämistä ennen kuin se etenee räjähdykseen.  

Tilanteesta poistuminen on viisautta, ei tappio. Kun saa pienen tauon, on molempien helpompi rauhoittua.  

Voit sanoa esimerkiksi:  

• Jutellaan tästä myöhemmin, kun olemme rauhoittuneet. 
• En pysty nyt järkevään keskusteluun. Voidaanko jatkaa myöhemmin?  
• Keskitytäänpä nyt tähän ja puhutaan myöhemmin.  
• Minua on neuvottu, ettei minun pidä puhua tästä kanssasi.  
• Tästä ei kannata nyt jatkaa.