Omahoito-ohjelma

Avioeron hakeminen

Avioerohakemuksen voi jättää oman kotipaikan käräjäoikeuteen yksin tai kumppanin kanssa.

Hakemukseen tarvitaan molempien henkilötiedot, mutta riittää, että toinen allekirjoittaa sen. Jos vain toinen allekirjoittaa hakemuksen, saa kumppani tiedon avioeron vireillepanosta postitse kuukauden sisällä.

Tiedonannosta alkaa avioeron harkinta-aika, joka on kuusi kuukautta. Jos kumppanit ovat asuneet keskeytyksettä erillään jo kahden vuoden ajan, voidaan avioero myöntää ilman harkinta-aikaa.

Harkinta-ajan jälkeen käräjäoikeudelle tehdään toisen vaiheen hakemus, joka johtaa asian jatkokäsittelyyn. Hakemuksen voi tehdä puolisoista toinen tai molemmat yhdessä. Lopullinen avioero myönnetään hakemuksen käsittelyn jälkeen, ja se astuu voimaan heti.

Kuka saa jäädä asumaan yhteiseen asuntoon?

Eroavan parin tulee päättää, kumpi jää asumaan perheen yhteiseen asuntoon siksi aikaa, että ero saadaan juridisesti päätökseen ja omaisuus ositettua tai eroteltua. Jos parisuhteessa on lapsia, on tavallista, että asuntoon jää se osapuoli, joka lapsia ensisijaisesti hoitaa.

On hyvä, jos kumppanit sopivat asiasta yhdessä, ja esimerkiksi ulosmuuttavan osapuolen muuttokustannukset voidaan jakaa. Jos yhteiseen sopuun on vaikea päästä, voi tuomioistuin päättää, kumpi voi jäädä asuntoon asumaan. Tämä päätös on voimassa kuitenkin korkeintaan kaksi vuotta. Aika on lyhyempi, jos omaisuuden ositus tai erottelu saadaan päätökseen aiemmin.

Omaisuuden ositus tai erottelu

Puolisoiden varat ja velat jaetaan omaisuuden osituksessa, erottelussa tai niiden yhdistelmässä. Erottelu tehdään silloin, jos puolisoilla ei avioehdon takia ole lainkaan avio-oikeutta toistensa omaisuuteen. Jos vain osa omaisuudesta on suljettu avio-oikeuden ulkopuolelle, tehdään osituksen ja erottelun yhdistelmä.

Osituksen tekemiseen voi hakea apua juristilta. Osituksesta tehtävä asiakirjaa kutsutaan osituskirjaksi.

Osituksen tekemiselle ei ole asetettu takarajaa, mutta sen tekemisessä ei kannata viivytellä. Oikeus vaatia ositusta ei koskaan vanhene, joten tekemättä jäänyt ositus voi aiheuttaa hankaluuksia myöhemmin. Tekemätön ositus usein myös mutkistaa perinnönjakoa toisen kuollessa.

Lasten huoltajuus ja asuminen

Lasta koskevat päätökset erotilanteessa perustuvat aina lapsen etuun. Vanhemmat voivat keskenään sopia siitä, kumman luona lapsi pääasiassa asuu. Lapsella ei virallisesti voi olla kahta osoitetta, vaikka hän asuisi molempien vanhempien luona.

Lapsen asuinpaikka

Jos vanhemmat eivät pääse sopimukseen lapsen asuinpaikasta, voidaan asia käsitellä tuomioistuimessa. Silloin päätökseen vaikuttaa se, missä määrin lapsi on kiintynyt ja tukeutuu vanhempiinsa. Huomioon otetaan myös vanhempien kyky huolehtia lapsen arkisista tarpeista sekä vanhempien kasvatusperiaatteet.

Hyväksi katsotaan myös vanhemman kyky tukea lapsen suhdetta toiseen vanhempaan. Status quo -periaatteen mukaan lapsen vakiintunut olosuhde pyritään säilyttämään. Lapsen senhetkinen asuinpaikka voi siis vaikuttaa tuomioistuimen päätökseen.

Yhteishuoltajuus

Eroavat vanhemmat saavat lähtökohtaisesti yhteishuoltajuuden. Vanhemmat voivat joissain tapauksissa tehdä niin sanotun työnjakomääräyksen. Sen mukaan vanhemmat pääsääntöisesti päättävät yhdessä lapsen asioista, mutta yksittäiset asiat ovat vain toisen vanhemman vastuulla.

Yksinhuoltajuus

Yksinhuoltajuus voidaan antaa vain, jos vanhemmat katsotaan pysyväluonteisesti kyvyttömiksi keskustelemaan ja päättämään lapsen asioista yhdessä. Yksinhuoltajuuden saa useimmiten se vanhempi, kenen luona lapsi asuu.

Toinen vanhempi saa kuitenkin lähes aina niin sanotun tiedonsaantioikeuden. Se oikeuttaa hänet saamaan lasta koskevia tietoja esimerkiksi koulusta. Lapsen tapaamisoikeutta ei ole sidottu huoltajuuteen.

Konflikteja eronneiden välillä?

Parisuhteen purkaminen ei aina onnistu rauhanomaisesti. Seuraavalla videolla Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kertoo, mitä voi tehdä, kun kumppani vaikeuttaa erorauhan rakentamista.