Omahoito-ohjelma

Noin kolmasosa parien ongelmista ei ole sovittavissa eli ne ovat ratkaisemattomia tai ikuisuusongelmia. Haasteena on oppia elämään niiden kanssa ja puhumaan niistä.

Parisuhde on prosessi

Eroriski kasvaa, jos parisuhteen ristiriidoista ei pystytä sopimaan. Kumppanien erilaisuus on haaste, mutta myös mahdollisuus kasvuun.

Kiintymyksen ylläpitäminen toiseen edellyttää jakamista eli valmiutta antaa itsestään ja ottaa toiselta vastaan. Parisuhde on jatkuva prosessi: virittäytymistä, yhteyden saamista toiseen, eriytymistä ja uudelleen yhteyden saavuttamista.

Erouhka

Ongelmien kehittyessä parin vuorovaikutus saattaa muuttua positiivissävytteisestä negatiiviseksi. Puhe toiselle voi olla töykeää ja mykkäkoulu lisääntyä. Toimimattomassa parisuhteessa aletaan kumppania ja parisuhdetta määritellä riitojen perusteella.

Kumppaneiden kyky ja halu tarjota toiselle läheisyyttä ja ymmärrystä voi olla puutteellinen. Se johtaa vaikeuksiin puhua suhteeseen liittyvistä asioista. Myös arvostuksen ja kunnioituksen puute puolisoa kohtaan on tekijä, joka voi ennustaa kriisien johtavan eroon.

Eron varoitusmerkit

Eroriskistä kertovat varoitusmerkit liittyvät parin vuorovaikutukseen. Toisen lähestymiseen voidaan vastata kolmella eri tavalla:

• Myönteisesti
• Jättämällä toisen lähestyminen huomioimatta
• Hyökkäämällä

Vuorovaikutuksen negatiivinen kehä

Negatiivisen vuorovaikutuksen lisäksi eron varoitusmerkkejä ovat yhteiset huonot muistot. Huomio kiinnittyy epäonnistumisiin, riitoihin ja vaikeuksiin. Yhteiset onnistumiset ja positiiviset hetket jäävät vähemmälle huomiolle.

Jos kumppanit vuorovaikutustilanteissa syyttelevät, vaativat, puolustautuvat ja vetäytyvät, eivät kummankaan todelliset tarpeet ja tunteet tule kuulluiksi. Usein tilanne kärjistyy ja lukkiutuu. Syyksi nähdään helposti kumppanin persoona eikä haastava tilanne.

Kielteiset ennakko-odotukset saavat vähitellen aikaan kielteisen vuorovaikutuksen kehän. Kuka tahansa voi suhteessaan ajautua kielteiselle vuorovaikutuksen kehälle.

Positiivinen vuorovaikutus

Tutkimusten mukaan myös tyytyväisissä parisuhteissa riidellään sekä ilmaistaan suuttumusta ja pettymystä. Tyytyväisissä parisuhteissa osataan paremmin rauhoittumisen ja toisen rauhoittelun taito.

Sovinnon tekeminen onnistuu. Syyttelyä, mököttämistä ja puolustautumista vältetään. Suhteen osapuolet jakavat ymmärryksen siitä, että ikuisuusongelmien kanssa voi oppia elämään.

Erilleen kasvaminen

Joskus eroon ei tarvita hankalia riitoja, vaan pari saattaa vähitellen etääntyä toisistaan. Sitoutumishalu vähenee.

Parin kasvaminen erilleen voi johtua erilaisista tottumuksista ja elämäntavoista tai muutoksista tunnetason yhteydessä. Joskus taustalta löytyy suhteeseen kyllästyminen tai siitä vieraantuminen.

Ulkopuoliset syyt

Etääntymiseen voivat vaikuttaa myös päihteet, mielenterveysongelmat ja väkivalta. Myös äkilliset muutokset, kuten taloudelliset vaikeudet, uskottomuus ja rakastuminen kolmanteen osapuoleen voivat ajaa parisuhteen karille.

Uskottomuus on yksittäisistä eroon johtaneista syistä suurin tekijä. Uskottomuus voi johtua parisuhteen muuttuneesta tunneilmastosta tai liittyä siihen, että elämänkriisiä yritetään ratkaista parisuhteen ulkopuolella.

Erokriisi ei aina johda eroon

Erokriisi voi luoda parin välille uudenlaisen, keskustelevamman suhteen. On mahdollista, että kumppanit puhuvat ensimmäisiä kertoja rehellisesti toisilleen. Tämä synnyttää uudenlaisia kokemuksia yhdessäolosta ja jakamisesta.

Eroon ei välttämättä päädytä, vaikka toisella olisi ollut toinen suhde. Avoimen keskustelun myötä on mahdollista, että pettämisen aiheuttama loukkaantuminen tulee riittävästi kohdattua.