Omahoito-ohjelma

Lapsi saattaa taantua eli palata varhaisempaan kehitysvaiheeseen. Tämä voi näkyä syömiskäyttäytymisessä, nukkumisessa ja vessassa käymisessä. Uusien taitojen kehittyminen saattaa hidastua. Lapsella voi olla univaikeuksia, kuten vaikeutta mennä nukkumaan tai jatkuvaa heräilyä.

Lapsi voi takertua vanhempiinsa. Lapsi voi olla äkäinen ja itkuinen, ja hänen mielialansa voivat vaihdella.

Lapsi voi käyttäytyä tavalla, joka ei vastaa hänen ikätasoaan. Hän saattaa esimerkiksi haluta takaisin vanhat lelunsa ja turvapeittonsa tai imeä peukaloa. Vessassa käymiseen liittyvät taidot voivat heiketä.

Lapsi voi olla hämmentynyt ja keksiä paljon mielikuvitustarinoita. Hän saattaa syyttää itseään erosta ja kokea syyllisyydentunteita.

Lapsi saattaa pelätä nukkumaanmenoa, ja uni voi olla katkonaista. Hän voi olla vanhempiaan kohtaan takertuva ja pelätä tulevansa hylätyksi.

Lapsella voi olla mielialavaihteluita, ja hän saattaa ärsyyntyä ja suuttua helpommin.

Lapsi voi kokea olonsa kokonaisvaltaisesti surulliseksi. Hän saattaa tuntea itsensä hylätyksi ja torjutuksi. Lapsi saattaa itkeä. Hän voi pelätä, että hänen pahimmat pelkonsa toteutuvat.

Lapsi voi haaveilla siitä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Hän voi kokea ristiriitaa siinä, kummalle vanhemmalle hän olisi lojaali. Hän voi tuntea olevansa kahtaalle vedetty.

Lapsen voi olla vaikea hillitä itseään joissain tilanteissa, ja hänen käytöksensä voi olla epäjohdonmukaista.

Lapsi kykenee näkemään perheen hajoamisen selvästi, ja hän voi yrittää tuoda järjestystä tilanteeseen. Lapsi voi pelätä yksinäisyyttä. Hän saattaa kokea voimakasta vihaa sitä vanhempaa kohtaan, jota hän syyttää erosta.

Lapsi voi valittaa huonoa oloa, esimerkiksi päänsärkyä ja mahakipua. Joskus lapsi muuttuu yliaktiiviseksi, jotta hänen ei tarvitsisi miettiä eroa. Lapsi saattaa hävetä sitä, mitä omalle perheelle tapahtuu.

Nuori voi pelätä yksinäisyyttä ja eristyksiin joutumista. Hän voi kokea, että vanhemmat jättävät hänet, eivätkä ole enää saatavilla. Hän voi pyrkiä itsenäistymään nopeammin.

Nuoren mieltä voi askarruttaa ihmissuhteiden kestäminen, ja hän saattaa murehtia omaa tulevaa parisuhdettaan. Hän voi kokea itsensä jatkuvasti väsyneeksi, ja hänellä saattaa olla keskittymisvaikeuksia. Nuori voi kokea epämiellyttäväksi miettiä eronneiden vanhempiensa deittailua ja seksuaalisuutta. Hän voi surra menetettyä lapsuudenperhettään.

On normaalia, että lapsen reaktiot tulevat pintaan jopa neljän tai viiden vuoden päästä erosta, jolloin vanhempi itse on toipunut parisuhteensa loppumisesta. Tärkeintä on, että lapsi ei syytä itseään erosta, ja hän voi kokea, että vanhempi kestää hänen tunnereaktionsa.