Omahoito-ohjelma
7. Rohkeus–jännitys-mittari
Mittari voi olla kuvitettu tai numeerinen, riippuen lapsen mieltymyksistä ja iästä. Alkuun asteikko voi olla “jännittää–ei jännitä”. Käytön myötä siihen voi lisätä eri tasoja: jännittää paljon, jännittää jonkin verran, jännittää vähän, ei jännitä.
Kuvallisen mittarin lisäksi mittarina voi käyttää myös sormia. Kaikki kymmenen sormea tarkoittavat suurinta mahdollista jännitystä ja yksi sormi pientä jännitystä.
Pienemmän lapsen kanssa voi olla helpompaa käyttää peukkumerkkiä jännitystä kuvaavana: peukku ylös = rento olo, peukku alas = jännittää paljon ja peukku vaaka-asennossa = pikkuinen jännitys.
Ahdistuksen voimakkuuden arviointi auttaa suunnittelemaan sopivia harjoituksia
Lapset osaavat yleensä hyvin arvioida itse, kuinka vaikeina erilaiset tilanteet kokevat. Luota lapsen arvioon.
Harjoitus a): Rohkeus–jännitys-mittarin tekeminen
Tavoite
Saatte apuvälineen jännittävien tilanteiden tunnistamiseen. Se auttaa toteuttamaan harjoittelua sopivalla tasolla.
Kun askartelette mittarin yhdessä, saatte juuri teille sopivan mittarin, jota on mukava käyttää yhdessä. Yhteisen askartelun myötä jännitysasteikko ja mittarin merkitys tulevat lapselle tutummiksi.
Ohje
Mittarin voi valmistaa monella tapaa. Voitte esimerkiksi etsiä yhdessä kuvia tai mittareita netistä, piirtää mittarin tai käyttää valokuvia, jotka kuvaavat erilaisia tilanteita jännittävästä rentoon.
Mittari voi olla kuvitettu esimerkiksi hymiöillä tai numeroitu 0–10. Numeroidussa mittarissa 0 kuvastaa sitä, että jännitystä ei ole lainkaan ja 10 kuvastaa äärimmäisen jännittävää tilannetta.
Mittaria askarrellessa keskustelkaa yhdessä jännittämisestä. Vanhempi voi kertoa, millaiset tilanteet jännittävät häntä ja näyttää mittarista, miten jännittäviä ne hänelle ovat. Lapsi voi kertoa omia tilanteitaan ja näyttää niitä mittarista.
Miten ottaa mittari käyttöön?
Tilanteet, joissa lapsi on puhumaton, laukaisevat hänessä pakene, taistele tai jähmety -reaktion. Lapsen jähmettyessä uusien taitojen oppiminen on mahdotonta. Siksi mittarin käyttöä kannattaa harjoitella ensin tilanteissa, jotka eivät liity puhumiseen.
Jännitystä on tärkeää mitata sekä ennen että jälkeen jännittävän tilanteen. Usein käy niin, että jännitys on etukäteen vahvempaa kuin itse tilanteessa tai sen jälkeen. Jännityksen tunnistaminen, mittaaminen ja nimeäminen lisäävät jännitykseen liittyvää hallinnantunnetta. Se tukee puherohkeuden harjoittelemista jatkossa.
Harjoitus b): Mittarin käyttöönotto
Tavoite
Opettelette mittarin käyttöä yhdessä lapsen kanssa. Mittarin avulla voitte löytää tilanteita, jotka ovat lapselle riittävän turvallisia puherohkeuden harjoitteluun.
Keräätte myös todistusaineistoa siitä, että ajatus tilanteen jännittävyydestä vaihtelee ennen ja jälkeen tilanteen. Lisäksi mittari auttaa havainnollistamaan, että jännitys usein lievenee toistojen myötä.
Ohje
- Ottakaa mittari käyttöön sellaisessa tilanteessa, joka on pikkuisen jännittävä, mutta ei liian jännittävä.
Harjoitelkaa mittarin käyttöä ensin muussa kuin puheeseen liittyvässä jännittävässä tilanteessa. Sopivia ovat vaikkapa viileässä vedessä uiminen tai korkeaan kiipeilytelineeseen kiipeäminen. Mitatkaa jännitys ennen ja jälkeen tilanteen. Jutelkaa siitä, oliko tilanne niin jännittävä kuin etukäteen ajatteli.
- Seuraavaksi miettikää puhetilanne, joka jännittää lasta, mutta jossa hän pystyy esimerkiksi vastaamaan yhdellä sanalla.
Ohjaa lasta näyttämään puhejännityksen määrä mittarilla ennen ja jälkeen tilanteen. Yleensä jännityspisteet ovat tilanteen jälkeen pienemmät.
- Toistakaa mittaamista vastaavissa tilanteissa.
Yleensä toistojen myötä jännityspisteet alkavat laskea myös tilannetta edeltävässä mittauksessa. Mittarin ennen ja jälkeen lukuja voi kirjata ylös todistusaineistoksi siitä, että tilanteet eivät olleetkaan niin jännittäviä kuin etukäteen ajatteli.
- Etsikää uusia tilanteita, joissa puherohkeutta voi harjoitella.
Pisteyttäkää lapsen ajatuksia eri tilanteiden jännittävyydestä etukäteen. Etukäteen arvioimalla harjoittelu pysyy sopivalla tasolla ja vältätte liian haastavat tilanteet.