Omahoito-ohjelma
3. Koodikieli ja apukuvat
Joskus lapsen rohkaistumiseen riittää jo se, että lähiaikuiset antavat luvan kommunikoida ilman puhetta. Lupa kannattaa todeta ääneen.
Voi olla, että myös katsekontaktia, eleitä sekä antamista ja ottamista tarvitsee harjoitella pienin askelin. Jos lapsen puhejännitys lukkiuttaa puheen lisäksi koko kehon, keskity turvallisen ympäristön luomiseen ja vasta myöhemmin kommunikointiin.
Ei-kielellisistä keinoista on hyötyä myös silloin, kun lapsella on puhejännityksen lisäksi kielellisen kehityksen vaikeuksia tai hän vasta harjoittelee käytettävää kieltä.
Muista
Matkalla kohti puherohkeutta on tärkeä huolehtia siitä, että lapsi voi tarvittaessa kommunikoida elein, ilmein tai kuvin.
Päiväkodin tai koulun koko ryhmän yhteiset koodikielet auttavat myös puhumista jännittävää lasta tulemaan kuulluksi ja ymmärretyksi.
Harjoitus a): Koodikieli
Tavoite
Lapselle löydetään väliaikainen ilmaisukeino, joka ei edellytä puhetta.
Ohje
Kerro lapselle, että on ymmärrettävää, ettei hän vielä pysty puhumaan kaikissa tilanteissa. Keksikää yhdessä jokin sanaton koodikieli, jota lapsi voi tällöin käyttää.
Tavallisia keinoja ovat esimerkiksi pään nyökkäys tai pudistus sekä peukkumerkit. Kyllä- ja ei-vastausten lisäksi tarvitaan keino ilmaista, että ei tiedä tai ei ole varma. Tämä voi olla esimerkiksi olkien kohautus tai peukun näyttäminen vaakatasossa.
Harjoitus b): Koodikielen opettaminen muille
Tavoite
Henkilöt, joiden kanssa lapsi pystyy kommunikoimaan, lisääntyvät.
Ohje
Kun koodikielen käyttäminen läheisimpien kanssa sujuu myös tilanteissa, joissa lapsi jännittää puhumista, voidaan koodikieltä alkaa opettaa muille.
Miettikää lapsen kanssa, kenelle tai keille hän haluaisi koodikielen opettaa. Kyseessä voi olla esimerkiksi kaveri, opettaja tai kummi. Ole yhteydessä valittuihin henkilöihin ja kerro, millainen koodikielenne on.
Koodikielen käyttöä uuden ihmisen kanssa voi aluksi harjoitella esimerkiksi lautapelin tai helppojen totta vai tarua -kysymysten avulla. Lapsen on yleensä helpompi vastata toisen aloitteeseen kuin aloittaa vuorovaikutus itse.
Harjoitus c): Apukuvat
Tavoite
Lapselle löydetään väliaikainen ilmaisukeino, joka ei edellytä puhetta ja jota muut ymmärtävät.
Ohje
Miettikää yhdessä lapsen kanssa, mitkä ovat niin tärkeitä asioita, että ne on tärkeä kertoa silloinkin, kun puhuminen ei onnistu. Näitä voivat olla esimerkiksi nälkä, jano, vessahätä ja kipu.
Piirtäkää tai etsikää sopivat kuvat. Kuvat voivat olla irtonaisia tai kaikki samassa paperissa. Harjoitelkaa kuvaston käyttöä ensin kotona ja sitten kodin ulkopuolella.
Tavoite on, että lapsi pystyy käyttämään kuvia tilanteissa, joissa puhuminen on liian jännittävää. Kuvien avulla vieraampikin ihminen voi ymmärtää, missä asiassa lapsi tarvitsee apua.
Huomaa: Kaikki lapset eivät halua käyttää kuvia kommunikoinnin apuna, koska he eivät halua erottua joukosta tai joutua ylimääräisen huomion kohteeksi. Tätä on tärkeä kunnioittaa.