Lapsi ja ero

Jos liitossasi oli lapsia, olet varmasti huolissasi siitä, miten ero vaikuttaa heihin. Tästä osiosta löydät tietoa siitä, miten lapsille tulisi kertoa erosta ja siitä, miten lapset tyypillisesti reagoivat erouutiseen. Saat myös vinkkejä siihen kuinka tukea lapsia erotilanteessa.​​​​​​​

 Ero on kriisi lapsellekin

Vanhempien ero on yksi yleisimmistä elämänkriiseistä lapsen elämässä. Ero mullistaa koko lapsen maailman. Lapsellakin voi kestää useampia vuosia, ennen kuin hän sopeutuu vanhempiensa eroon.

Tutkimukset osoittavat, että suurin riskitekijä lapsen hyvinvoinnille on vanhempien välinen runsas ja vihamielinen riitely – riippumatta siitä, ovatko vanhemmat yhdessä vai eivät. Usein vanhempien parisuhde on ollut riitaisa jo ennen eroa, mikä on voinut ahdistaa lasta. Mikäli vanhempien välinen riitely vähenee eron myötä, ero voi lapsen kehityksen kannalta olla hyvä asia.

Kuten lentokoneessakin, myös erotilanteessa vanhemman tulee laittaa happinaamari ensin omille kasvoilleen. Silloin hän pystyy parhaiten auttamaan lasta käsittelemään eroon liittyviä tunteita. Vanhempien hyvinvointi lisää lasten hyvinvointia.

 Erosta kertominen lapsille

Alle 7-vuotiaalle lapselle kerrotaan erosta aikaisintaan kaksi viikkoa ennen käytännön erotilannetta. Vanhemmille lapsille voi kertoa jo hieman tätä aikaisemmin. Käytännön asioiden, kuten asumisjärjestelyiden, tulisi olla selvillä ennen kertomishetkeä.

Kummankin vanhemman olisi hyvä olla paikalla, kun lapselle kerrotaan erosta. Varatkaa rauhallinen hetki, jonka jälkeen lapsella ei ole harrastusmenoja tai kavereiden tapaamisia.

Lapselle on tärkeää kertoa jokin syy sille, miksi vanhemmat eroavat. Voit sanoa lapselle, että vanhempien välinen rakkaus on loppunut, mutta se ei liity mitenkään lapseen. Ilman selvää syytä lapsi syyttää itseään erosta: lapsi saattaa ajatella, että jos hän kiukuttelisi vähemmän tai pukisi vaatteet ripeämmin päälleen, vanhemmat eivät eroaisi. Syyllisyys on lapsen päällimmäinen tunne erotilanteessa, minkä vuoksi lapselle on sanottava selkeästi, että lapsi ei olisi voinut estää eroa.

Vanhempien on hyvä kertoa lapsille erotarina. Kummallakin vanhemmalla voi olla oma tarinansa, mutta lapsen ei tarvitse valita niiden väliltä. Erotarinassa vanhemmat kertovat lapselle, kuinka he ihastuivat ja rakastuivat ja olivat onnellisia yhdessä. Suhde ei ollut virhe, eikä se ollut virhe, että he saivat lapsen. Vanhempien välinen rakkaus voi kuitenkin loppua, vaikka rakkaus lasta kohtaan ei lopu. Vanhemmat yrittivät parhaansa, mutta he eivät onnistuneet. Lapselle voi sanoa, että jompikumpi vanhemmista haluaa eron, tai että päätös on yhteinen. Erotarina on anteeksipyyntö lapselle.

Erotarina ei saa olla jommankumman vanhemman mustamaalaamista tai syyttelyä. Esimerkiksi vanhemman uskottomuus, valehtelu tai muunlainen pettäminen ei kuulu lapselle. Lapsella on tarve ihailla kumpaakin vanhempaansa, eikä lapselta saa viedä pois mahdollisuutta siihen. Moittimalla toista vanhempaa ihminen moittii samalla omaa lastaan. Lapsi ajattelee, että hänessäkin täytyy olla jotain vikaa, jos vanhemmassakin on.

Vanhempien ero saa elämän näyttämään lapsen silmissä ennakoimattomalta. Vanhemmat voivat helpottaa tätä kokemusta varaamalla kertomiseen ja asian käsittelemiseen riittävästi aikaa. Kertokaa lapselle, että ero on lopullinen. Sanokaa lapselle, että pyritte toimimaan yhdessä sillä tavalla, että lapsella olisi kaikki hyvin.

”Lasten tilanne ja tulevaisuus mietityttivät eroprosessin aikana jatkuvasti, mutta päätimme ex-puolisoni kanssa yhdessä asettaa lasten etu kaiken muun edelle, ja tuossa lupauksessa olemme pysyneet.”

Seuraavassa videossa Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen puhuu siitä, kuinka lapsille voi puhua erosta ja mitä asioita siinä tulisi huomioida.

​​​​​

 Lapsen stressireaktiot erotilanteessa

Ero on lapselle stressaava tilanne. Erityisen stressaavaa on erossaolo toisesta vanhemmasta, sillä se nostaa pintaan menettämisen pelon. Lapsi-vanhempi-suhde voi vaikeutua, kun vanhempi ei ole koko ajan läsnä lapsen arjessa. Toisaalta vanhempi joutuu silloin luomaan yksilöllisen suhteen lapseensa, kun toista vanhempaa ei ole paikalla. Tottuminen uusiin käytäntöihin vie lapsen voimia ja tuntuu lapsesta stressaavalta. Lapsen oma temperamentti vaikuttaa osaltaan siihen, miten stressaavaksi hän kokee eron: vanhempien ero on raskaampi niille lapsille, jotka sopeutuvat muutoksiin hitaammin, kuin muut lapset keskimäärin.

Kaikkein stressaavinta lapselle on vanhempien välinen riitely. Jos vanhemmat riitelevät lapsen vaihtotilanteessa, lapsi kokee aiheuttaneensa vanhempien välisen riidan ja eron. Lapselle on erityisen haitallista, jos häntä käytetään välikappaleena vanhempien välisessä riidassa, tai jos vanhemmat pyytävät lasta välittämään viestejä toisilleen.

Erouutinen voi herättää lapsessa monenlaisia tunteita ja kysymyksiä. Lapsi voi reagoida eroon olemalla ärtynyt ja kiukkuinen. Hän voi itkeä tai vetäytyä. Lapsi voi olla ylikiltti ja erityisen auttavainen. Lapsi voi kaivata aktiivista keskustelua, tai hän voi käsitellä tapahtunutta omassa mielessään. Lapsi voi puhua tunteistaan kertomishetkellä tai myöhemmin. Lapsen reaktiota erouutiseen ei voi etukäteen ennustaa.

Nainen, naimisissa 12 vuotta: " Itku kihoaa silmiin yhä, kun muistan kuinka vanhempi poikamme katsoi minua ja juoksi paikalta pois ja lukittautui tunneiksi vessaan."

Lapsen eri ikävaiheet voivat myöhemmin nostaa pintaan uusia kysymyksiä eroon liittyen. Tämän vuoksi lapset joskus haluavat käsitellä eroa yhdessä vanhempien kanssa vasta vuosien päästä. Samoin vanhemman lapselle kertoma erotarina voi muuttua vuosien myötä.

Eri-ikäisten lasten tyypilliset stressireaktiot erotilanteessa

Vauvat ja taaperot

Lapsi taantuu eli palaa varhaisempaan kehitysvaiheeseen. Tämä näkyy hänen syömiskäyttäytymisessään, nukkumisessa ja vessassa käymisessä. Lapsi hidastaa uusien taitojen kehittämistä. Lapsella voi olla univaikeuksia, kuten vaikeutta mennä nukkumaan tai jatkuvaa heräilyä. Lapsi voi takertua vanhempiinsa ja hänen voi olla vaikea olla erossa vanhemmista. Lapsi voi olla äkäinen, hänen mielialansa voivat vaihdella ja hän voi olla itkuinen.

3-5-vuotiaat lapset

Lapsi voi käyttäytyä tavalla, joka ei vastaa hänen ikätasoaan: lapsi haluaa takaisin vanhat lelunsa ja turvapeittonsa, hän voi imeä peukaloa ja vessassa käymiseen liittyvät taidot voivat heiketä. Lapsi voi olla hämmentynyt, ja hän keksii paljon mielikuvitustarinoita. Lapsi voi syyttää itseään erosta ja kokea syyllisyyden tunteita. Lasta saattaa pelätä nukkumaanmenoa, ja uni on katkonaista. Hän on vanhempiaan kohtaan takertuva ja pelkää tulevansa hylätyksi. Lapsi ärsyyntyy ja suuttuu helpommin, ja hänellä on mielialavaihteluita.

6-8-vuotiaat lapset

Lapsi voi kokea olonsa kokonaisvaltaisesti surulliseksi. Hän voi tuntea itsensä hylätyksi ja torjutuksi. Lapsi saattaa itkeä. Hän voi pelätä, että hänen pahimmat pelkonsa toteutuvat. Lapsi haaveilee siitä, että vanhemmat palaisivat yhteen. Lapsi voi kokea ristiriitaa siinä, kummalle vanhemmalle hän olisi lojaali, ja hän kokee olevansa kahtaalle vedetty. Lapsen voi olla vaikea hillitä itseään joissain tilanteissa, ja hänen käytöksensä voi olla epäjohdonmukaista.

9-12-vuotiaat

Lapsi kykenee näkemään perheen hajoamisen selvästi, ja hän yrittää tuoda järjestystä tilanteeseen. Lapsi pelkää yksinäisyyttä. Lapsi voi kokea voimakasta vihaa sitä vanhempaa kohtaan, jota hän syyttää erosta. Lapsi voi valittaa huonoa oloa, esimerkiksi päänsärkyä ja mahakipua. Joskus lapsi voi muuttua yliaktiiviseksi, jotta hänen ei tarvitsisi miettiä eroa. Lapsi saattaa hävetä sitä, mitä omalle perheelle tapahtui. Tämän vuoksi lapsi kokee olevansa erilainen, kuin muut lapset.

Teini-ikäiset

Nuori voi pelätä yksinäisyyttä ja eristyksiin joutumista. Hän voi kokea, että vanhemmat jättävät hänet, eivätkä ole enää saatavilla. Nuori voi pyrkiä itsenäistymään nopeammin. Nuoren mieltä askarruttaa ihmissuhteiden kestäminen, ja hän saattaa murehtia omaa tulevaa parisuhdettaan. Hän kokee itsensä jatkuvasti väsyneeksi, ja hänellä saattaa olla keskittymisvaikeuksia. Nuori kokee epämiellyttäväksi miettiä eronneiden vanhempiensa deittailua ja seksuaalisuutta. Hän suree menetettyä lapsuuden perhettään.

On normaalia, että lapsen reaktiot voivat tulla pintaan jopa neljän tai viiden vuoden päästä erosta, kun vanhempi itse on toipunut parisuhteensa loppumisesta. Tärkeintä on, että lapsi ei syytä itseään erosta ja että hän voi kokea, että vanhempi kestää hänen tunnereaktionsa.

​​​​​

 Erorauhan rakentaminen

​​​​

Erorauhan rakentaminen on tärkeää. Seuraavassa videossa Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kertoo perusteita erorauhan rakentamisesta.

 Miten voit tukea lastasi erotilanteessa?

Vanhemman kyky kuunnella, olla läheisessä suhteessa lapsen kanssa ja tukea häntä suojaavat lasta eron vaikutuksilta. Tämä mahdollisuus on kummallakin vanhemmalla. Vanhemman tehtävänä on auttaa lasta käsittelemään eron herättämiä tunteita ja kysymyksiä. Vanhemman on hyvä myös tehdä lapselle selväksi, että lapsen ei tarvitse huolehtia aikuisten jaksamisesta: vanhempi huolehtii itse itsestään ja lapsesta.

Lapsella on erotilanteesta huolimatta oikeus kumpaankin vanhempaansa. Lapsella tulee olla oikeus ajatella kummastakin vanhemmastaan hyvää, lupa tavata kumpaakin vanhempaansa ja pitää yhteyttä heihin. Joskus vanhempi voi tunnistaa lapsen kokeman lojaliteettiristiriidan, kun lapsi yrittää miellyttää kumpaakin vanhempaansa. Lapsi saattaa esimerkiksi kertoa kummallekin vanhemmalle eri versiot siitä, mitä hän haluaa. Lapselle voi sanoa, että hänen ei tarvitse valita puolia.

Riippumatta lapsen reaktioista erossa, yhteydenpito lapseen on aina vanhemman vastuulla. Vanhempi osoittaa, että hän kestää lapsen reaktiot eikä hylkää tätä vaikealla hetkellä.

On tärkeää, että kumpikin vanhempi on läsnä lapsen arjessa eron jälkeenkin. Lapsen päivähoito, vaatehuolto ja kouluasiat ovat kummankin vanhemman vastuulla. Lapsen on tärkeää kokea, että hän ei ole kummassakaan kodissaan vieras. Hänellä on kummankin vanhemman luona oma sänky ja omat tavarat. Vanhempi ei ole vain viihdyttäjä tai kaveri, vaan välittävä ja valvova huolehtija eron jälkeenkin.

Vanhemmat voivat suojella lasta eron vaikutuksilta pyrkimällä mahdollisimman hyvään yhteistyöhön keskenään. Riitelyn vähentäminen tai lapsen suojaaminen siltä auttavat lasta sopeutumaan uuteen elämäntilanteisiin.

"Yhteinen vanhemmuus on sujunut eron jälkeen paremmin kuin avioliitossa, koska ei tarvitse olla enää pahoilla mielin onnettoman suhteen takia. Selvisin koska kävin terapiassa. Voimavarana oli halu järjestää lapselle siedettävä elämä."

Eron rasittavuutta voi vähentää ylläpitämällä rutiineja lapsen elämässä. On tärkeää, että muut asiat lapsen elämässä muuttuisivat erotilanteessa mahdollisimman vähän. Mikäli on mahdollista, aikuisten olisi hyvä asua niin lähellä toisiaan, että lapsen tuttu ja turvallinen ympäristö säilyy mahdollisimman muuttumattomana: ystävät, koulu- ja päivähoitokaverit, tutut hoitajat, isovanhemmat ja muut sukulaiset ovat lapselle tärkeä voimavara erotilanteessa. Eron myötä tiukkeneva taloustilanne voi joskus haastaa tuttujen harrastusten ylläpitämisen.

Lapselle voi hakea myös ulkopuolista tukea erotilanteessa. Voit ottaa itse yhteyttä paikalliseen perheneuvolaan, koulupsykologiin, lastenneuvolaan tai nuorisopoliklinikkaan. Perheneuvoloiden ja Neuvokeskuksen kautta lapsille on tarjolla myös omia eroryhmiä.

 Vanhemman uusi kumppani

Lapselle vanhempien ero tulee usein yllätyksenä, ja hän tarvitsee aikaa sopeutua siihen. Tässä vaiheessa vanhempi itse voi olla paljon pidemmällä eron käsittelyssä, ja hänellä voi olla jo uusi kumppanikin. Lapselle on kuitenkin tärkeää, että hän voi tottua uuteen asumisjärjestelyyn ja luoda tapaamiskäytännöt muualla asuvaan vanhempaan ennen tutustumista vieraaseen aikuiseen. Jos lapselle ei jää toipumisaikaa, uusi kumppani voi merkitä hänelle äidin tai isän kilpailijaa. Tällainen asetelma voi pakottaa lapsen toisen vanhemman puolustajaksi.

Kerro uudesta kumppanistasi ensin eksällesi, ja sitten vasta lapselle. Silloin lapsen ei tarvitse kantaa salaisuutta toisessa kodissaan. Samalla ennaltaehkäiset sitä, että eksäsi ilmaisisi spontaanin reaktionsa, esimerkiksi loukkaantumisen tunteen, lapsen kuullen. Kertominen antaa eksällesi aikaa käsitellä omia tunteitaan. Samalla hän voi rauhassa valmistautua vastaamaan lapsen kysymyksiin uudesta kumppanistasi.

Lapsen reaktiota vanhemman uutta kumppania kohtaan ei voi tietää etukäteen. Lapsi voi ottaa uuden kumppanin hyvin vastaan, tai hän voi osoittaa torjuntaa. On normaalia, että lapsi jossain vaiheessa osoittaa kiukkua uutta kumppania kohtaan. Uusi kumppani ja lapsi voivat kummatkin tuntea ulkopuolisuuden tunteita uudessa uusperheessä. On tärkeää, että vanhempi kestää lapsen erilaiset reaktiot uudessa perhetilanteessa.

Lapsi voi kiintyä uuteen kumppaniisi, kun hän huomaa, ettei uusi kumppani vie häneltä vanhempaa. Huolehdi siitä, että annat myös kahdenkeskistä aikaa lapsellesi. Kiintymystä uuden kumppanin ja lapsen välillä helpottaa myös se, kun uusi kumppani huolehtii lapsen tarpeista ja sitoutuu lapseen. Jokaisella lapsella on oikeus kokea olonsa tervetulleeksi ja rakastetuksi omassa kodissaan. Kun valitset uutta kumppania, valitset myös uuden aikuisen lastesi elämään.