Omahoito-ohjelma

Huomio kiinnitetään kielteisiin asioihin ja myönteiset puolet unohdetaan.

Esimerkki: "Sain kehityskeskustelussa esimieheltä paljon kehuja ja yhden hieman negatiivisen kommentin. Sivuutin kehut kokonaan, ja muistan nyt vain sen yhden negatiivisen kommentin."

Asiat nähdään ääripäiden kautta eli joko erittäin huonoina tai erittäin hyvinä.

Esimerkki: "Olen nolo ja kelvoton. Muut onnistuvat kaikessa, mihin ryhtyvät."

Yksittäistapauksista tehdään liiallisia yleistyksiä.

Esimerkki: "Lehdessä kirjoitettiin koulumatkalla siepatusta pojasta. Pelkään, että lapseni siepataan, ellen vie häntä autolla kouluun."

Henkilö uskoo tietävänsä, mitä muut ajattelevat ja tuntevat.

Esimerkki: "Kun joku katsoo minua pitkään, ajattelen hänen arvostelevan minua mielessään."

Pahimman mahdollisen vaihtoehdon oletetaan tapahtuvan.

Esimerkki: "Päätäni on särkenyt lähipäivinä. Tämä on merkki aivokasvaimesta tai jostakin muusta vakavasta sairaudesta."

Vaikeuksien näkeminen todellista suurempina.

Esimerkki: "Epäonnistuin tentissä, joten en ole sopiva tähän koulutusohjelmaan. Varmaan alakin on minulle väärä, kun en kykene pärjäämään edes opinnoissa."

Toisten henkilöiden reaktioiden oletetaan kohdistuvan aina juuri itseen. Samalla itseä verrataan toisiin.

Esimerkki: "Jos työpaikalla joku kommentoi yleisesti tiimin työtehon laskeneen, ajattelen kommentin koskevan vain minua. Ajattelen näin, vaikka tiedänkin työskennelleeni ahkerasti."

Omaa ja toisten käyttäytymistä arvioitaessa käytetään ehdottomia ja jäykkiä sääntöjä.

Esimerkki: "Mietin aina, miten jokin asia pitäisi tehdä. Ajattelen, että minun pitäisi jaksaa olla pirteä ja pärjätä kaikissa tilanteissa. Ajattelen myös, että minun kuuluisi olla huolellisempi."

Ikävien tapahtumien uskotaan olevan aina omaa syytä.

Esimerkki: "Lapseni jalka murtui pihaleikeissä. Jos olisin huolellisempi vanhempi, olisi pystynyt estämään tilanteen. Jalan murtuminen on siis minun syytäni."

Hyvien asioiden ajatellaan johtuvan tuurista, tai niiden ajatellaan olevan muiden ansiota. Omalla ponnistelulla ei nähdä olevan vaikutusta positiivisiin lopputuloksiin.

Esimerkki: ”Saadessani töissä positiivista palautetta, ajattelen, että se oli vain sattumaa. Olen saanut paljon apua kollegaltani, joten esimiehen kuuluisi oikeastaan kiittää häntä. Ehkä esimieheni kannusti minua vain säälistä."